tiistai 31. joulukuuta 2013

Jotain uutta kasvamaan


Vuoden päättyessä

Joulukuu on ollut harmaa, nuhjuinen, vesisateinen, pimeä. Siis sään puolesta. En muista toista samanlaista. Kirkasvalolamppu, korvavalot, jouluvalot ja kynttilät ovat olleet kova juttu.


Silti suunta on kohti valoa ja kevättä.


Parhaalta ystävältä sain Jouluna Arabian Kerä - kukkaruukun. Mikä voisi olla parempi lahja lankoja ja kierrätystä rakastavalle! Kerä on 1964 Richard Lindhin suunnittelema kukkaruukku.


"Jotain uutta kasvamaan!" luki kortissa. Ihanan positiivista ja lupaavaa. Lankaa? Peukuttomat lapaset? Keskeneräiset työt?


Ei ehkä kuitenkaan, vaikka siitä kasvaa paljon ja jatkuvasti. Joku uusi kasvi? Tai vanha uutta ruukkua kaipaava kasvi uuteen multaan?




Joulukuusikin kasvaa jo uutta. Vaaleanvihreitä kerkkiä on vaikka kuinka paljon pikkukuusessamme. Niin lupaavaa!


Sisällä talvehtiva yrttiruukku hymyilee. Hyasintin tuoksu leviää huumaavana nenästä ja korvista.


Joulukuu kupli kirjaimellisesti. Syksyllä ihastuttaneet Neulovan nartun kuplalapaset oli pakko testata.


Tulikin testattua kunnolla. Neuloin 12 paria. Kahdet lastenkokoa. Kolmet miehen kouraan mahtuvat. Loput 7 paria naisten kokoa. Lisäksi parit kuplasukat.


Ei yhtään kuplaa lisää, ei ainakaan tänä vuonna :-D Paitsi illalla peukuttomille peukut!


Joulunpyhinä oli tarve aloittaa joku neule, ilman isoa suunnitteluponnistusta. Syntyi alku huiville, joka on saanut jo melkoisesti pituutta. Malli on dropsin, löytyy täältä. Paitsi, että tein 4 mallikertaa kolmen sijasta, molempiin reunoihin 2 silmukalla ainaoikeaa kuuden silmukan sijasta. Kokonaisuudessaan siis 72 silmukkaa 63 sijasta.


Huivissa myös vuorottelee dropsin mallin mukaan 4 välikerrosta 15 kertaa ja sitten saman verran mallikertoja, joissa 6 välikerrosta. Välikerrokset tarkoittavat sileää neuletta oikealla puolella aaltoraitojen välissä. Huippusimppeli pitsineulemalli ja näyttää valmiina työläämmältä kuin on - kuviointi tulee mallikerran yhden kerroksen aikana silmukoita yhteenneuloen ja langankiertoja tehden. 



Huivin lanka on Novitan Polku - lankaa, väri Mustajuuri. Luulen, että huivi päätyy tyttären kaulaan useammin kuin omaani. Sinisen värin vuoksi. Polkua hamstrasin vuosi sitten kerä kaupalla, kun oli poistomyynnistä. Nyt ei taida saadae nää mistään. Tykkään langasta, siitä saa myös hyviä sukkia.


Vähän mietin, josko neuloisin Polun Porkkana- tai Nauris- väristä villahousut itselleni. Sitä ennen teen kuitenkin swantsit! Ehkä jo huomenna, uuden vuoden kunniaksi. Tänään hain kirppikseltä kaksi miesten villistä - raidallisen ja kuviollisen. Siis swantseihin!


Onnellista Uutta Vuotta 2014 kaikille!

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Ihquin kässäpussi ikinä!

Ystävän kässäpussi löytyi lopultakin

Huhuu!


Kukkuu!


Heippa!


Arvaa kuka täällä?


Enkös olekin söpö!


Tukka palmikoilla!


Punaa huulessa!


Säihkysilmät!


Tätä neitiä on etsitty ainakin ihmisten ja koirien kanssa koko kesä ja syksy. 


Löytyi sitten lopultakin ystävän varastosta. 


Onneksi löytyi. 


On niin suloinen, että ihan oli pakko vähän kiljaista ihastuksesta, 
kun tämän neitosen eilen ekaa kertaa kohtasin.


Miksikö niin kovasti ystävä etsi pussiaan? No, kun mulla tuli viime keväänä ajatus Kässäpussinäyttelystä blogiin ja sitten oli kesä aikaa ilmoittautua ja syyskuun alussa avasin näyttelyn. Siihen sain yhteensä 21 koulussa tehtyä kässäpussia 70 eri vuosikymmeneltä. Tutustu näyttelyyn tästä tai blogin oikeassa sivusta olevasta linkistä.


Iiik tätä neitiä! Niin ihana! Niin erilainen! 
En ole koskaa aikaisemmin nähnyt tällaistä päällä varustettua vanhaa koulukässäpussia. 
Oletko sinä?


Punaiset letit. Isot silmät. Punahuulet. Rinnuksilla koristeraitoja. Tekijän ja omistajan nimmarit lapsuusvuosilta.


Pussin kangas koulukässäpusseista tuttua kuosiinkudottua pieniruudullista puuvillakangasta. Vastaavaa kuin monessä näyttelyni pussissa.

Tyttö tuli meille kylään.


Kuvauksiin ja blogattavaksi.


Palaa sitten kiltisti kotiinsa ja koittaa olla eksymättä sekä hukkumatta muiden tavaroiden joukkoon.


Pussin suussa kanttinauhasta kiristysnauha ja lisäksi tytön takaraivossa ripustuslenkki kanttinauhasta.


Pussin sauma viety keskelle taakse eli selkään. 
Kätevää ja hyvin suunniteltua sekä toteutettua kaikinpuolin.


Oikeastaan olikin tosi hyvä, että tyttö oli eksyksissä varsinaisen näyttelyn aikaan. 
Olisi ollut ihan tuskaa noudattaa tämän kanssa kahden valokuvan periaatetta, joka oli näyttelyn säännöissä.


Tyttö, kun on niin kuvauksellinen!


Tästä ideaa uusiin tuotteisiin? 


Varmaan vastaavia toteutuksia löytyykin, esimerkiksi keittiöpyyhkeistä, yöpaitapusseista jne...


Tämän kässäpussin on tehnyt Malla O. Janakkalassa Turengin kansakoulussa noin 60-luvun puolivälissä. Menee siis varsinaisen näyttelyn suosituimmalle vuosikymmenelle eli 60-luvulle tämäkin. Koulukäsitöiden kässäpussien kulta-ajalle!


Hymyilevää Joulun odotusta <3


tiistai 3. joulukuuta 2013

Mummot kokovartalohöyrytyksen kautta vitriiniin

10 isoäidinneliöpeittoa näytille kuukaudeksi!

Tänään oli taas kovasti touhua ja tohinaa työpaikan mummopeittojen kanssa. Vihdoin oli aika tavata muotoilun koulutusohjelman Mentalisti.


Mikä ihmeen Mentalisti? No virallisesti Mentasti -merkkinen höyrykone, tuttavallisesti Mentalisti.

Tarkkaavaisia höyrytysoppilaita
 Mentiin oikein isolla porukalla viemään mummopeitot kokovartalohöyrytykseen.

Tiina näyttää, kuinka teollinen höyrykone toimii
Tiina oli laittanut jo tuntia aikaisemmin Mentalistin päälle, niin että koneeseen oli ehtinyt kehittymään riittävästi höyryä.

Sinne Seinäruusu sujahtaa
Tiina oli itseoikeutettu koneenkäyttäjä. Katsoimme hänen osaamista kunniottaen.


Suojassa peiton vuoro päästä suojaan
Kivijalka matkalla höyryyn
Me muut innokkaat oltiin loistavia assistentteja ojentamaan mummoja vuorollaan höyrytykseen ja ottamaan vastaan höyryn pehmentämät ja siloittuneet peitteet.

Kuura tulee ulos höyrytyksestä
Säteen vuoro tulla ulos höyrytyksestä, assarilla paita sävysävyyn!
Kuuma Rakkaus uunista ulos
Ja kuvaajiakin tarvittiin tilanteen dokumentointiin ilman muuta.Vähintäänkin suunnasta ja toisesta.

Ranskanpastilli menossa, Karkkipussi odottaa vuoroaan
Tetris pääsemässä höyryyn, Tiimalasi jonossa seuraavana
Tiimalasi menossa, Rakkaus saa vielä odottaa
Höyrytyssessiota ei tietenkään kellotettu, mutta ei mennyt kuin ehkä minuutti, jos sitäkään per peitto. Hurjan tehokas käsittely sekä tulokseltaan kuin ajaltaankin verrattuna, jos olisi kotihöyryraudoilla peittoja höyrytelty. Mentalisti ei myöskään litistä villalangasta virkattua rakennetta.

Kaikista jännitykset pois, tilalla pehmeys - myös yleisössä!
Rakkaitten lasten silittelyä vaiko hörytyksen laaduntarkistusta?
Höyrytyksen jälkeen otettiin mummoista, siis peitteistä ryhmäkuva pihalla. Jokaisella oli oma henkilökohtainen avustaja siirtymisessä höyrytyksestä näyttelypaikalle. Leena oli näppärästi ottanut mukaan itse virkkaamansa mekon ja sai siis myös siihen hyväätekevän höyrytyksen. Höyrytyksessähän langasta ja neuloksesta / kudoksesta / virkkuusta poistuu jännitteet. Lopputulos on pehmeä ja notkea. Ja niin olimme myös kaikki höyrytykseen osallistuneet, notkeita ja pehmeitä, hymy herkässä!

Höyrytetyt mummopeitot ja höyrysessiosta rentoutuneet avustajat
 Mummot vietiin näytille Hamkin Visamäki kampuksen D-talon vitriiniin. Tai vietiin ja vietiin.

Ruokapöydillä odottamassa pääsyä vitriiniin
Mentiin porukalla kokoamaan näyttelyä. Pari tuntia siinä melkein meni, että saatiin roudattua näyttelyrakenteet (3 metalliseinää ja 4 vanerilaatikkoa) vahtimestareiden avustuksella vitriiniin ja mummopeitot paikoilleen. Yllättävän sujuvasti kuitenkin! Hyvät oli rakentajat, itse olin pääosin vaan neuvomassa suuna päänä.

Ahkerat assarit ahertaa antaumuksella
Eka nurkka valmis
Rakkaus lepää
Kuvat lasiseinän läpi heijastelee
Värien voimaa
Kivijalka - siitä se alkoi!
Kolmas seinä hakee vielä paikkaansa

Kuuraan kääriytynyt apulainen
Näyttelysuunnitelma syntyi yhteistyössä sitä mukaa kuin saatiin rakenteet paikalleen. Hurjia kiksejä saatiin taas kerran, kun porukalla ihasteltiin mummopeittojen värejä ja sommitteluja.

Haasteita kolmannen seinän kiinnityksessä
Kohti valmista mennään
Seinä seinältä etenee...
... tai huone huoneelta
Huomenna tehdään mediatiedotetta, saatetaan siis näkyä peittojen kanssa myös muualla kuin omissa blogeissa ja feissariryhmissä. Ja vielä on edessä Kajahtaneiden kudelmien SM-kisat ja peittojen lahjoitus hyväntekeväisyyteen. Kimppatykyily on kivaa!
 
Viimeinen nurkka valmis ja ovikin jo kiinni!
Nimilaput lasiseinään
Valmis - julistekin paikoillaan!
Otettiin lopuksi Liisan kanssa asento
Sama sivusta
Kiitos kaikille loistaville höyrytykseen ja esillepanoon osallistuneille! Ihan mahtavaa ryhmädynamiikkaa taas kerran!

Tästä riittää hyvää mieltä siis suureksi osaksi lukuvuotta, kun homma alkoi jo elokuussa. Jos olet missannut aikaisemmat osat niin katso täältä:

- palojen virkkaus
- peittojen sommittelu
- peittojen kokoaminen

Siellä ne nyt ovat vitriinissä kaikki kymmenen rakasta lasta!

  • Seinäruusu
  • Säde
  • Tetris
  • Rakkaus
  • Kivijalka
  • Tiimalasi
  • Suojassa
  • Karkkipussi
  • Ranskanpastilli
  • Kuura

Järjestys tuossa sama kuin vitriinissä oikealta vasemmalle. Käy ihmeessä katsomalla peittoja livenä, jos liikut Hämeenlinnassa. Hamkin Visamäen kampuksen D -talo on arkisin auki. Vitriini on alakerrassa samassa tilassa kuin Amican Helmi-ravintola. Tässä vielä alun pieni perhepotretti suurempana. Kuvan täydeltä mummoenergiaa!