sunnuntai 30. elokuuta 2015

Kesämekkoja

Ei ihan tavallisia mekkoja!


Jostain kumman syystä menneenä kesänä en ommellut yhtään ainoata mekkoa itselleni. Lieneekö säällä ollut vaikutusta. Ja elokuussa pääsi oikeastaan vasta käyttämään kesäisimpiä mekkoja. Muutaman mekon silti tein. Tavallaan. Tai ainakin sinne päin. Huomasin nimittäin keskellä kesää, että monta korikäsilaukkuani oli ihan alastomana. Nakuja koreja oli viisi.


Korit ovat minulle ehdottomia käsilaukkuja. Sen verran täti Moonikan vikaa. Eivät korit aina niitä kaikkein käytännöllisimpiä ole, mutta mieluisimpia kuitenkin. Ja kyllä niillä saa myös jutunjuurta sekä tuttujen että tuntemattomien kanssa aikaiseksi kassoilla, toreilla ja turuilla. Ne jää jotenkin helpommin tielle ja jalkoihin kuin tavalliset olkalaukut. Voisi siis sanoa, että ovat vuorovaikutuslaukkuja, keskustelun käynnistäjiä, verkostojen rakentajia jne.


Nakuiluun piti siis tarttua. Suunnitella ja toteuttaa kunkin persoonaan sopiva mekko. Mekkojen genret ovat aika erilaiset, syntyivät käyttötarkoituksista.


Neljä viidestä mekosta valmistui kesällä, viides on vielä vaiheessa. Muotoilultaan vaikein, mutta kyllä sekin sieltä vielä tulee.


Tänään esittelen Vihreän käsilaukun mekon. Vihreä kori on Kaarnalaiva Käsityöverstaan valmistama, paikallinen korinpunoja, jolta olen ostanut ainakin tusinan koreja sekä itselle että lahjoiksi. Vihreäksi se tuli värikäsittelyn kautta, siitä olen kirjoittanut aikoinaan blogiiinkin eli kurkkaa täältä.



Vihreän korin mekko on olkaimellinen Marimekolle Sanna Annukan vuonna 2011 suunnittelemstaa Raanu -painokankaasta, vuori on vihreää lakanakangasta.


Päällä on vetoketju. Pääliosan kaava on tehty korin muodon mukaan ja keskelle vetoketju.


Pohjassa mekon muoto on saatu kulmat ompelemalla mekon ja vuorin väliin.


Olkaimet ovat hyvät lisäkahvat korin kantamisessa.


Väliin tosin kori laskee olkaimet leikitellen ja keimaillen alas.


Perus pärekori, mutta muotonsa ja kokonsa ansiosta mitä mainioin käsilaukku.


Ei siis mikään marjakori ja toimii vaikka piikkareiden kanssa, kunhan vaan värit ovat kohdillaan.


Ja mekko toimii tarvittaessa myös ihan yksistään. Vaikka apukassina tai muuten vaan väripilkkuna pukeutumisessa.


Vihreä vuorikangas korostaa mekon kaunista hymyä. Tai jopa ääneen nauramista!


Vihreän korin isosisko on yksisankainen vähän tukevampi ja isompi. Sen mekko tulee estraadille seuraavaksi.


sunnuntai 23. elokuuta 2015

Kesän saldoa


Mukavia muistoja, uusia avauksia


Ensin oli blogin kesäloma ... sitten alkoi työt ... sitten hurja mustikkakausi ... rinnalle hyökkäsi elokuun helteet. Ei selityksiä mutta kuitenkin syitä sille, että blogi on ollut kovin hiljainen.
 

Kummasti kesä keikahtaa omassa mielessä kohti syksyä, kun palkkatyön kesäloma loppuu. Tosin tänä vuonna elokuu kesän kesäisimpänä aikana, on kovasti siirtänyt syksyiset ajatukset kauas tulevaan. Eletään täyttä kesää. Ikansä koulussa olleelle elokuu on aina uuden alkua, niin myös tänäkin vuonna. Ja mikä tässä on aloitellessa uutta, kun takana on mitä mainioin touhukesä. 


Vaikka blogini oli uusien postausten osalta lomalla noin kuukauden, oli liikehdintä blogissa vilkasta. Runsaasti kävijöitä toi  Ylen Kunigaskuluttajan kesätuunarit verkkosarja, joista kaksi osaa oli minun haastattelua ja blogiani hyödyntäen tehtyjä.

Näistä toinen keskittyi tekstiilikierrätykseen ja siitä postasin ennen blogin kesälomaa:
http://punos-sidos-silmukka.blogspot.fi/2015/06/kuningaskuluttajan-kesatuunarit.html

Kuningaskuluttajan nettijuttu tuosta löytyy täältä.

Toinen sarjan jakso, jossa oli mukana, käsitteli paperinkierrätystä eli paperista tuunattuja juttuja:
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/07/06/kesatuunarit-mainospostit-sailytyskoreiksi


Molemmat noista nettijutuista toivat tuhansia käyntejä blogissani ja myös toistakymmentä uutta lukijaa. Kiinnostuksesta tuli hyvä mieli, kiitos siitä ihan jokaiselle kävijälle ja ohjeiden / ideoiden hyödyntäjälle! Samalla ylittyi vauhdilla myös 200 000 latauksen raja. Erityiskiitos jutuista vielä Kunigaskuluttajan toimittajalle Airi Saastamoiselle, jonka kanssa vietetty kevättalvinen iltapäivä oli ihan huikea kokemus.




Heinäkuussa sain Leenan käsityöt -blogista Liebster Award -maininnan ja siihen liittyvän haasteen, johon liittyi vastaaminen 11 kysymykseen. Haaste annetaan alle 200 lukijan blogeille. Kiitän Leenaa maininnasta ja haasteesta. Vastaan kysymyksiin omalla tyylilläni, mutta en haasta uusia blogeja mukaan, koska minulla on nykyisin kovin vähän aikaa surffailla netissä ja hakea uusia lukukokemuksia.


Tässä tarina, jolla vastaan Leenan kysymyksiin:

Blogin pitämisellä puran intohimoani kirjoittamiseen, kuvaamiseen ja osaamisen jakamiseen. Uusien blogien lukijaksi liityn, jos kyseisen blogin aihepiirit, asioiden käsittelytapa tai visuaalisuus inspiroivat minua. En ole aikaisemmin vieraillut Leenan käsityöt -blogissa, mutta tunnistan Leenan iloiset kasvot oman blogini lukioista ja FB-ryhmistä. Taidanpa liittyä Leenan blogin lukijaksi. Blogini piti 4 viikon kesäloman heinäkuussa, mutta Kuningaskuluttajan kesätuunarit sarja piti huolen siitä, että blogissa oli liikettä koko loman ajan. Kesäteatterissa olen käynyt kolme kertaa. Ensin Naantalissa katsomassa Hockey Night -näytöstä (ihan huippu hauska!), sitten Riihimäen nuorisoteatterin Peppi Pitkätossua (erinomainen ja värikäs toteutus!) ja kolmantena Ryhmäteatterin Valheita ja viettelyksiä Suomenlinnassa (mahtava visuaalinen nautinto!). Jos joutuisin muuttamaan, haluaisin paikkaan, josta on max kahden tunnin matka lasteni tai vanhempieni luo sekä max 1/2 tunnin matka töihin. Olen tosi hyvä tekemään kymmentä asiaa yhtä aikaa oli sitten kyse työtöistä tai vapaa-ajan harrastuksista. Energiaa arkeeni saan läheisistäni, aamu-uinneista, luonnosta ja monipuolisesta käsillä tekemisestä. Tämän kesän isoin käsityöprojekti on räsymättojen kutominen, se jatkuu vielä pitkälle syksyyn. En juurikaan osallistu blogiarpajaisiin, mutta mieluiten voittaisin toisen bloggaajan itsetekemiä juttuja.

 
Elokuun alussa sain toisen Liebster Award -haasteen. Se tuli Tilkkuja ja lankaa -blogin Päiviltä. Tämäkin blogi on minulle vieras, mutta pikainen tutustuminen innosti eli taidan liittyä lukijaksi. Kiitän siis myös Päiviä tästä haasteesta.

Vastaan Päiviin kysymyksiin myös ilman, että kirjoitan kysymykset näkyviin:

Käsityöt ovat osa persoonaani ja identiteettiäni, en voisi olla tekemättä monipuolisesti kaikenlaista omin käsin. Käsityöt pitävät pään kasassa ja mielen virkeänä. Viimeksi sain valmiiksi kolme kangaspuissa pajusta ja paperinarusta kudottua pannunalausta. Joku käsityö kulkee aina mukanani, jos olen esim. matkalla. Kotona minulla on työhuone, jossa lähinnä ompelen ja toinen huone, jossa on kangaspuut, mutta neuleet ja virkkaukset teen kotona useimmiten olohuoneessa nojatuolissa ja kesällä pihalla. Julkisilla paikoilla neulomalla ja virkkaamalla saa yleensä helposti juttuseuraa, se on kivaa.  Useimmiten julkiset neulomiseni tapahtuvat junassa tai linja-autossa. Lempikirjani on Anna Gavandan Kimpassa, mutta lempielokuvaa en osaa nimetä. Juuri nyt olen siellä missä haluankin eli omassa kodissani, olen aikamoinen kotikissa. Aloitin käsitöiden tekemisen jo pienenä tyttönä. En osaa sanoa tarkkaa ikää, mutta alle 5 vuotiaasta muistan, kuinka leikoin reikiä nukkien vaatteisin, että pääsin niitä parsimaan. Harmitti niin kovasti, kun nuket eivät kuluttaneet vaatteita korjattavaksi omatoimisesti. Blogin pitäminen on minulle tapa dokumetoida omaa tekemistäni, purkaa kirjoittamisen intohimoa ja jakaa ideoita sekä vinkkejä. Tekisin vielä enemmän ohjeita, jos olisi aikaa, nyt työ vie varsin ison osan elämästä. Lukijoilleni toivotan mukavia luku- ja katseluelämyksiä. Lisäksi nautin kovasti, jos joku saa ideoita omaan tekemiseen blogistani. Näistä olisi ehkä kiva kuulla enemmän, mutta en silti painosta kommentoimaan, koska koen itsekin välillä työlääksi blogien kommentoinnin. Lisäksi toivotan lukijani seuraamaan minua Instagrammissa, olen siellä nimellä @punospirjo.



Tässä kesässä olen nauttinut monipuolisesta touhuamisesta, pitkästä kesälomasta ja paljosta omasta ajasta. Kangaspuut ovat päässeet taas pitkästä aikaa elämääni, itseasiassa ihan kaksin kappalein. Vipupuut mattojen kutomiseen ja pöytäpuut pajuliinoihin ja pannunalusiin. Räsymaton kutomiseen liittyen tuleekin syksyn aikana ainakin joku postaus. 


Tämän postaukset kuvat eivät ole mitä sattuu, vaan ovat poimintoja sellaisista kesän käsitöistä, jotka vielä syksyn aikana pääsevät blogiin asti. Ainakin suurin osa. 


Niin ja kiitos monille uusille lukijoille! Teitä on tullut toista kymmentä kesän aikana lisää. Yritän nyt aktivoitua ja saada blogin taas normaalirytmiin! Kuulaita alkusyksyn iltoja ja inspiraatiota ihan kaikille!


Niin, kaikenlaista on tullut kesän aikana tehtyä, osa on vielä kesken enemmän tai vähemmän. Osa pääsi tänään keskeneräisten piknikille. Myös minä, sillä mitä muuta ihminen onkaan kuin aina vähän keskeneräinen, eikä koskaan ihan valmis.  Mutta kyllä nämä käsityöt tästä vielä valmistuu. Kaikella on aikansa!




lauantai 1. elokuuta 2015

Mättähältä mättähälle

Nukkamatto


Tämän kesä yksi isoista touhotukseni aiheista on ollut matot ja matonkuteet. Tosin matonkuteita olen leikannut normaalikesää vähemmän, kun totesin, että nykyinen kudevaraston on melkoinen ja, kun pääsin vihdoin sitä "tuhoamaan".  Kuteistani ja kutomisen aloittelusta kirjoittelin blogiinkin kesäkuussa (muistoja räsymaton kuteissa), kun sain järjestettyä kaikki varastot värien mukaan ja aloitettua kesä ensimmäisen maton.


Kangaspuissa ollaan vuoroteltu tyttären kanssa, joten väliin olikin hyvä tehdä kylppäriin uusi nukkamatto. Sitä oli mainiota tehdä pihalla auringossa istuen, sillä onhan toki tänäkin kesänä ollut aurinkoisia päiviä tai ainakin hetkiä.


 

Maton ideana on marjamättäät - mansikkaa, vadelmaa ja mustikkaa. Ja ainakin mustikkaa meidän metsässä on tänä kesänä niin, ettei ne keräämällä lopu. Ihan sama kuin mun matonkuteet, jotka tuskin edes kahden ihmisen kutomalla loppuu!


Nukkamaton solmin maton liukuesteverkkoon. Olen käyttänyt niitä joskus 80-luvulla luistavien mattojen alla. Sitten ne ovat odottaneet kaapissa uutta käyttöä. Tarkistin netistä, että kyseistä tuotetta on edelleen saatavilla eli googlaamalla "maton liukueste" löytyy vaihtoehtoisia ostopaikkoja.


Liukuesteverkko on muovitettu ja sitä on helppo leikata haluttuun muotoon. Minä pyöristin suorakaiteen muotoisen maton nurkkia. Mattoni koko on 80 cm x 60 cm. Valmiina se painaa 2,7 kiloa. Nukituksen voisi tehdä harvemmaksikin, mutta halusin sen tähän mattoon mahdollisimman tiuhaksi.

 

Nukkamattoon käytin kangaspuissakutomiseen turhan paksua trikookudetta. Se on ostettua kudetta, jonka olen saanut kaverilta valkoisena. Olen sen värjännyt pesukoneessa vihreäksi, tuli tosin vähän odotettua vaaleampaa.


Marjamättäät on tehty muutamasta trikoopaidasta ja -topista leikatuista kuteista. Nämä ovat selkeästyi ohuempia kuin kuin pohjan vihreä kude. Kaikki nukat leikkasin samanmittaisiksi. kymmenen ruudun mittaiseksi eli käytin liukuestepohjan ruudukkoa mittana. Mitta kulki siten mukana koko työskentelyn ajan.
 

Tein ensin pari nukkakerrosta kiertäen maton reunan. Näin sain muodon ja koon otettua ensin haltuun. Nukat on siis solmittu vain ihan yhdellä tavallisella somulla.


Sitten lisäilin marjamättäät sinne tänne. Mansikka- ja vadelmamättäät isompina ja mustikat pienempinä.



Lopuksi täytin väliin jäävän pohja-alueen nukilla.




Toki nukituksessa voi edetä ihan oman mielen ja kuviointiin sopivassa järjestyksessä. Tai ihan tasaisesti päästä päähän.


Tässä matossa tuo mättäiden somiminen ensin ja välien täyttö vasta sitten tuntui hyvältä. Oikeastaan tuntui, että työ tuli ihan turhankin noleasti valmiiksi.


 

Koska marjamättäiden kude oli ohuempaa, solmin niissä nukat ristikkoon tiheämmin hyödyntäen sekä vaaka- että pystysivuja pohjaruuduista. Pohjan nukat solmin vain vaakariveille.


Lisäksi marjamättäät nousevat vähän korkeammalle pinnasta, koska nukan solmu vaati vähemmän pituutta kuin pohjan paksumman kuteen solmu.


Tämä tekniikka soveltuu kaikenikäisille, on helppo oppia ja tuo vaihtelua virkattuille trikoomatoille.