sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Höyhenen kevyttä mohairia


Aina voi virkata paloja tuleviin tarpeisiin

Miksi tykkään virkkauksessa? Voi tehdä paloja tietämättä heti lopputulosta.


Pyöreitä, neliöitä, kolmioita. Ei tarvitse aloittaessa tietää, mitä paloista tulee. 
 

Voi antaa ideoiden riehua päässä sitä mukaan kuin paloja syntyy.


Aina ei tarvitse opetetta uutta mallia. Ulkonäkö muuttuu paljon pelkillä materiaali- ja värivalinnoilla.


Paloja saa sukkelaan valmiiksi. Myös tuotteiksi asti, jos ottaa pienen tavoitteen, vaikka tyynynpäälisen. Päiväpeitto vaatii jo pitkäjänteisyyttä.


Noin vuoden olen ihastellut ja hypistellyt mohairlankoja, joita olen saanut kahdelta ystävältä. 
Vihreää Fontyn Kidopale mohairia 4 kerää yhdeltä ystävältä Karnaluksin tuliaisina. 


Ruskeaa ja keltaista Anisian mohairia kerät ja kerän violettia ggh:n Kid Melange mohairia toiselta ystävältä joululahjaksi.


Nyt niistä on tullut 48 neliötä. noin 10 cm x 10 cm jokainen. 
 Tässä kuvat mohairtilkkujen kerroksista. Viisi kerrosta yhteensä.





 Kuutta erilaista väriyhdistelmää.

 

 

 


Jokaisessa aina kolmea väriä. Reunat kaikissa vihreää.
 Malli on tuttu syksyltä. Tein terapiakoiran kotiin rahin päälisen tällä samalla mallilla. Rahipostauksesta löytyy myös ohjeet palan virkkaamiseen.


Ei heti uskoisi, että ihan sama malli kyseessä. Materiaali ja värit vaikuttaa tosiaan paljon.

Viikon aikana näitä paloja virkatessa käyttötarkoitus on kirkastunut. 
Ei tule huivia näistä. Tulee tunikamekko.
 

Palat tulee mekon helmaosaan. Ei siis saanut pajupallo pitää koristeitaan.


Ei edes sitä yhtä, joka meinasi pallon piiskaan unohtua. Vain pakkaskuvauksen ajan.


Ripustamisessa ja kuvaamisessa ehti sormet jäätyä, kun pakkasta oli noin 20 astetta.
Muuten oli lämmin, etenkin jaloissa. Swantsit ja Arctipsit varmistivat sitä. 
Swantseista lisää 1.1.2014 postauksessa ja Arctipsin huopalapikkaista taas on lisää tarinaa viime talven lapikaspostauksessa.


Nyt kokoamaan paloja mekon helmaosaan.


sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Pitääkö pokka, mahtuuko päälle?

Käytä hääpukuasi -päivä 15.1.2014

Silkkilangasta kangaspuissa kankaaksi, kankaan lisäksi monta metriä silkkistä lautanauhaa, kankaasta mekon ompelu, olkatoppaukset ja leikkaukset kasarihenkeen. Elettiin 80-lukua, tarkemmin vuodet 1984 - 85.

Vuodenvaihteen (2013-2014) aikaan paikallinen päivälehti (Hämeen Sanomat) kyseli lukijoilta hääpukutarinoita. Siksi muistelin myös omaani. Aihe liittyi 15.1. ensimmäistä kertaa vietettävään Käytä hääpukuasi -päivään. Sosiaalinen media mahdollistaa uusien teemapäivien, tapahtumien yms. levittämisen kenelle tahansa innokkaalle. Niikuin tämäkin Käytä Hääpukuasi -päivä - heinolalaisen kotiäidin idea, joka on lyhyessä ajassa saanut paljon medianäkyvyyttä. Tämä on varmaan yksi muoto joukkoistamisesta, josta nykyisin paljon puhutaan. Asiat etenee ketterästi ja joustavasti innostuksen ja motivaation kautta, ei virallisten organisaatioiden järjestäminä. Tämä toimintatapojen muutos kiehtoo minua päivä päivältä enemmän. Käytä hääpukuasi -päivä on Facebookissa.


Omasta hääpuvustani oli perjantaina 10.1.2014 Hämeen Sanomissa tarina. Lyhyt kuvaus puvun valmistamisesta langasta kankaaksi ja edelleen mekoksi. Häistä tulee tänä vuonna kuluneeksi 29 vuotta. Mekko mahtuu edelleen päälle.


Lehdessä oli monen muunkin entisen morsiamen pukutarinoita. Samoin kerrottiin hääpukupäivän ideasta ja idean äidistä Emilia heinosesta. Hauskaa luettavaa ja muutenkin hyväntuulinen juttu. Mutta kuvat olikin sitten kaikki minun puvusta. Eikö kukaan muu innostunut malliksi, heittäytynyt muistelemaan oikein kunnolla? 

Tarinan lähettämisen jälkeen toimittaja otti yhteyttä. Halusi tulla valokuvaajan kanssa kuvaamaan hääpukuni. Yritin sanoa, että en oikein ehdi ja että aika karseen näköinen mekko tuo kasariviritelmä on. Ei luovuttanut.


Hääpukutarinaa muistellessa oli hienoa muistella apua, jonka silloin liki 30-vuotta sain entiseltä opettajaltani, silloiselta kollegalta. Maritta osasi opettaa ompeluun sellaisia niksejä ja apukeinoja, joilla tekstiili-ihminen pärjää. Ei mitään millintarkkaa tuhertamista, vaan hyviä apuompeleita, silittämistä oikeissa vaiheissa ja oikeanlaista reipasta otetta. Siitä olen edelleen kiitollinen!
 

Aamuvarhain, puoli yhdeksän aikaan, valokuvaaja (vanhempi herrasmies) ja toimittaja (nuori nainen), saapuivat kotiini. Olin etukäteen tehnyt toimittajalle selväksi, että päälle en mekkoa laita, toistin sen edelleen. No, pienen suostuttelun jälkeen mekko oli kuitenkin päällä. Kuvia voi ihastella tai kauhistella lehtiartikkelista.

Vuonna -85 pienimuotoiset häämme oli just sellaiset kuin meille sopi. Kotoiset. Hääpuku toimi silloin mielestäni erinomaisesti juhlapäivän asuna.


 


Aika, vuodet ja vuosikymmenet kuluu sukkelaan. Arki on usein asioiden toistamista ja puurtamista, työtä ja työtä. Omilla tekemisillä ja valinnoilla voi vaikuttaa siihen, että omaan ja läheistenkin arkeen tulee jotain muisteltavaa. Aina ei tarvitse kaiken olla totista ja tylsän aikuista. Positiivisten asioiden voima onnelliseen elämään on ihmeellinen, lääkkeitä vahvempi!

 
Mielenkiintoista nähdä, miten Käytä hääpukuasi -päivä lähtee elämään. Silloin puvun säilyttämiseen tulee järkeä. Tietty vaihtoehtoisesti voisi noista olkatoppauksista tehdä joskus tyynyjä mahdollisille lastenlapsille ;-)
 
Miten sinä vietät Käytä hääpukuasi -päivää 15.1.?
 

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Eihän näihin ole (ylä)ikärajaa?

 Swantsit eli Sweater Pants omaan jalkaan!

Lauran Hääräämö blogista bongasin joulukuussa swantsit. Lauralle siitä kiitos, samoin linkistä Westknitsin sivuille Swants-tutoriaaliin. Samoin Lauralle kiitos linkistä Laivakissan blogiin, jossa myös ohjeistusta. Olin ihan myyty! Mahtava kierrätysidea, kirppikset on täynnä miesten neulepuseroita: kuviollisia, raidallisia,villaa, sekoitteita...



Riittävän sopiva villis löytyi viime vuonna eli eilen Turengin Pelastusarmeijan kirpputorilta. Tai parikin villistä. Hihat jalkoihin ja sovittamaan, muodot hivelee itsetuntoa!







Raidallisista tulee napakat vähän caprimittaiset, 100% villaa. Kuviollisista, villasekoitteisista, ulkoiluhousut alkuvuoteen.





Eikun rohkeasti villistä muokkaamaan. Tavoitteena swantsit eli sweater pants.


 Kaula-aukko eli kaulurin osuus ekaksi pois.

 

Sitten muokkausta ohjeiden mukaan. Ensin haarasauma.




Etumuksen muokkausta. Takapuolen muokkausta. Sovitusta ja ihailua.








Sama toisissa. Hakaneulat hyvät kiinnityksissä. Takapuolen muotoilu vähän hankalaa, kun kuvaaja ei suostunut auttamaan kuin kuvissa. Villapaidan kainaloiden alla olevat kuviot lähtevät muokkausvaiheessa suurelta osin pois, se hyvää muistaa seuraavia swants aihioita metsästäessä!





Ylimääräiset pois. Hakaneuloilla merkataan ylimääräinen nurjalle ja sitten vaan saumaa niiden viitoittamaa tietä pitkin.




Vyötärön fiksausta, sivuista ylimääräistä silmämitalla pois. Ja kuminauha vyötärölle = puseron helmaresori kaksinkerroin ja kuminauhakujaksi.Kuminauha sisään. Siinä ne on. Siis kahdet swantsit. Ei ikärajaa!
 
Sitten lenkille kuvaajan kanssa! Liinalammen laiturille, ei jäätä, ei lunta missään, vaikka 1.1.!





Sitten joelle toteamaan sama jäättömyys!







Kotipihalla omppupuoden kanssa villahousujen vertailua!






Villahousumania jatkuu! Ja huomaa myös swantseihin kuuluva kauluri. Ihan tosta vaan sivutuotteena!




Tarkempia ohjeita swantseihin kannattaa katsoa noista alussa olleista linkeistä. Alkuperäisessä tutoriaalissa swantsit ommellaan käsin. Mä tein saumurilla ja, kun se sanoi kesken sopparin väliaikaisesti irti, jatkoin ompelukoneen joustotikeillä. Ei näköjään vanha saumuri kestä keski-ikäisen ompelijan kaikkia päähänpistoja. 


Hyvää alkanutta vuotta 2014!