Käytä hääpukuasi -päivä 15.1.2014
Silkkilangasta kangaspuissa kankaaksi, kankaan lisäksi monta metriä silkkistä lautanauhaa, kankaasta mekon ompelu, olkatoppaukset ja leikkaukset kasarihenkeen. Elettiin 80-lukua, tarkemmin vuodet 1984 - 85.
Vuodenvaihteen (2013-2014) aikaan paikallinen päivälehti (Hämeen Sanomat) kyseli lukijoilta hääpukutarinoita. Siksi muistelin myös omaani. Aihe liittyi 15.1. ensimmäistä kertaa vietettävään Käytä hääpukuasi -päivään. Sosiaalinen media mahdollistaa uusien teemapäivien, tapahtumien yms. levittämisen kenelle tahansa innokkaalle. Niikuin tämäkin Käytä Hääpukuasi -päivä - heinolalaisen kotiäidin idea, joka on lyhyessä ajassa saanut paljon medianäkyvyyttä. Tämä on varmaan yksi muoto joukkoistamisesta, josta nykyisin paljon puhutaan. Asiat etenee ketterästi ja joustavasti innostuksen ja motivaation kautta, ei virallisten organisaatioiden järjestäminä. Tämä toimintatapojen muutos kiehtoo minua päivä päivältä enemmän. Käytä hääpukuasi -päivä on Facebookissa.
Omasta hääpuvustani oli perjantaina 10.1.2014 Hämeen Sanomissa tarina. Lyhyt kuvaus puvun valmistamisesta langasta kankaaksi ja edelleen mekoksi. Häistä tulee tänä vuonna kuluneeksi 29 vuotta. Mekko mahtuu edelleen päälle.
Lehdessä oli monen muunkin entisen morsiamen pukutarinoita. Samoin kerrottiin hääpukupäivän ideasta ja idean äidistä Emilia heinosesta. Hauskaa luettavaa ja muutenkin hyväntuulinen juttu. Mutta kuvat olikin sitten kaikki minun puvusta. Eikö kukaan muu innostunut malliksi, heittäytynyt muistelemaan oikein kunnolla?
Tarinan lähettämisen jälkeen toimittaja otti yhteyttä. Halusi tulla valokuvaajan kanssa kuvaamaan hääpukuni. Yritin sanoa, että en oikein ehdi ja että aika karseen näköinen mekko tuo kasariviritelmä on. Ei luovuttanut.
Hääpukutarinaa muistellessa oli hienoa muistella apua, jonka silloin liki 30-vuotta sain entiseltä opettajaltani, silloiselta kollegalta. Maritta osasi opettaa ompeluun sellaisia niksejä ja apukeinoja, joilla tekstiili-ihminen pärjää. Ei mitään millintarkkaa tuhertamista, vaan hyviä apuompeleita, silittämistä oikeissa vaiheissa ja oikeanlaista reipasta otetta. Siitä olen edelleen kiitollinen!
Aamuvarhain, puoli yhdeksän aikaan, valokuvaaja (vanhempi herrasmies) ja toimittaja (nuori nainen), saapuivat kotiini. Olin etukäteen tehnyt toimittajalle selväksi, että päälle en mekkoa laita, toistin sen edelleen. No, pienen suostuttelun jälkeen mekko oli kuitenkin päällä. Kuvia voi ihastella tai kauhistella lehtiartikkelista.
Vuonna -85 pienimuotoiset häämme oli just sellaiset kuin meille sopi. Kotoiset. Hääpuku toimi silloin mielestäni erinomaisesti juhlapäivän asuna.
Aika, vuodet ja vuosikymmenet kuluu sukkelaan. Arki on usein asioiden toistamista ja puurtamista, työtä ja työtä. Omilla tekemisillä ja valinnoilla voi vaikuttaa siihen, että omaan ja läheistenkin arkeen tulee jotain muisteltavaa. Aina ei tarvitse kaiken olla totista ja tylsän aikuista. Positiivisten asioiden voima onnelliseen elämään on ihmeellinen, lääkkeitä vahvempi!
Mielenkiintoista nähdä, miten Käytä hääpukuasi -päivä lähtee elämään. Silloin puvun säilyttämiseen tulee järkeä. Tietty vaihtoehtoisesti voisi noista olkatoppauksista tehdä joskus tyynyjä mahdollisille lastenlapsille ;-)
Miten sinä vietät Käytä hääpukuasi -päivää 15.1.?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti