sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Peittoja kasaan isoäidinneliöistä porukalla

Yhteistyöllä palat peitoiksi

Rakkaus, Karkkipussi, Säde, Suojassa, Kuura, Kivijalka, Seinäruusut, Tetris, Tiimalasi ja Ranskanpastilli. Mitä kummia nimiä? Ei mikään tv-sarjoja, elokuvia, keksi- tai lankamerkkejä. Peittoja isoäidinneliöistä. Palat virkattu työpaikkani henkilöstöpäivillä ja peitteet koottu yhdessä.


Katso aikaisemmat postaukset mummojen virkkaamisesta ja peittojen sommittelusta. Nyt jatketaan siitä, mihin sommittelussa jäätiin.

Sommitelma talteen iPadille
Sommittelun jälkeen peitoissa oli melkoinen kokoaminen, olihan paloja 1134. Ja niistä tuli 10 erilaista mummopeittoa. Luovutetaan hyväntekeväisyyteen, kunhan on osallistuttu Kajahtaneiden kudelmien SM-kisoihin ja lahjoituskohteet päätetään.

Lahjoituslangat kerille
Valittiin kokoamiseen virkkaustekniikka, joka on sopivan joustava, 
kun palat ovat eri kokoisia ja väliin tarvitaan vähän venyttämistä ja supistamista. 
Liisa kuvasi videon kiinnittämisestä, Terhikki näytti tekniikkaa. 
Videoon pystyi palaamaan tarvittaessa.
 

Videosta voi kuulla ja aistia, kuinka hauskaa ja innostunutta meillä voi töissä olla :-)

Paloja yhteen
Käytössä oli luovia tekniikoita, joiden avulla palat pysyivät sommitelman mukaisessa järjestyksessä.

Numero- ja kirjainkoodi varmistaa järjestyksen
Käytettiin kirjain ja numerokoodeja, jotta rivit ja jonot pysyivät hallussa.

Monenkokoiset mummot yhdistyy
Käytettiin apuna maalarinteippiä ja hakaneuloja...

Hakaneulat varmistaa järjestyksen
Peittoja koottiin Visamäessä, Lepaalla, Forssassa, Lahdensivulla...

Valmiita rivejä yhteen
Syvää keskittymistä Rakkauden anatomiaan

Kaverin kanssa sujuu
Peittoja koottiin kahvitauoilla, ruokatunnilla....

Hauskoja hetkiä yhdessä
Tetriksen kaksi riviä yhdessä
Aurinko paistaa virkkaajalle
Peittoja koottiin kässäkerhossa, opiskelijoiden kanssa vapaa-aikatoiminnassa, yksin ja yhdessä....

Kuhinaa mummojen äärellä
Keskittymistä olennaiseen
Peittoja koottiin töissä, kotona, soffalla, pöydän ääressä...

Kyllä virkkaus TV:n voittaa

Valmiit rivit yhteen
Missä kummassa on G-rivi?
G-rivi on matkustanut jonnekin?
Seurattiin jännittyneinä, mihin Tiimalasi- peiton G-rivi katosi. 
Luultiin jo, että on lähtenyt KV-vaihtoon. Käsilaukut ja muut veskat käännettiin nurin. 
Löytyi lopulta Pirkanmaalta. Huokaistiin helpotuksesta ja naurettiin päälle.
 
Mummoriveistä peitteeksi
Peittojen reunaan virkattiin rapuvirkkausta. Kaveria neuvottiin tarvittaessa!

Paneutumista rapuvirkkauksen tekniikkaan
Valmiiden peittojen pino kasvoi ja kasvoi. Nyt on kaikki valmiina. Höyrytystä varten.

Aika monta jo pinossa
 Joulukuun alussa mennään porukalla muotoilun koulutusohjelman teollisen höyrytyskoneen luokse. Kaikki kymmenen peittoa saavat kunnon höyrytyksen.

Esittelyvideon suunnittelua
Sen jälkeen esitellään julkisesti ja myös täällä. 
4.12. peitot pannaan näytille Hamkin Visamäen D-talon vitriiniin. 
Ovat siinä sitten joulun, vuodenvaihteen ja loppiaisen yli näytillä.
Mediallekin peitoista tiedotetaan. 
Ja esittelyvideota Kajahtaneiden kudelmien SM-kisoihin on työnalla.

Projektin loppu alkaa jo häämöttää
Peitot ovat yhdistäneet kymmeniä saman työyhteisön ihmisiä työrooleista poikkeavin tavoin. 
Niin ihanaa ja innostavaa tykytoimintaa!


perjantai 22. marraskuuta 2013

Tytär halusi nilkuttimet

Kirjoneulesieniä nilkkoihin

Tytär halusi syyskenkiin lyhyet ja napakat nilkuttimet. Sieniä oli myös toiveena.


Äiti kaivoi muutamia erivärisiä keriä seiskaveikkaa esiin. 
Pohjaksi petroolia ja kuvioihin vihreää, tummaa lilaa ja tummanruskeaa. Äiti laski tiheyden ja tavoitemittojen avulla silmukkamäärän.
 

Äiti piirsi ruutupaperille sieniä 12 silmukan mallikertaan. 
No olisihan ne voineet olla erilaisia sieniä vaikka koko nilkan ympäri, mutta helpommalla äiti pääsi, kun sovitti mallikerran yhteen puikkoon eli 12 silmukkaan ja toisti sitä.


Ympärysmitta napakka 27 senttiä. Siis 12 silmukkaa puikoille, yhteensä 48 silmukkaa.


Nilkuttimen alkuun muutama kerros 1 oikein, 1 nurin joustinneuletta. Sama loppuun.


Sitten piirroksen mukaan kirjoneuletta. 
Ensin ruohikko, sitten sienet ja sitten yläreunan säteet ennen joustinta. Valmis pituus alle 15 senttiä.


Pilkkuja mietin, mutta en ehtinyt tekemään ennen kuin tytär vei mukanaan. 
No eihän ne mitään kärpässieniä olleetkaan.



Söpöt, vai mitä. Vois tehdä itsellekin! Mutta nyt tytär tilasi jo toiset, kettunilkuttimet. 
Voisiko ne mennä jotenkin näin?


sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Interlocking Crochet -tekniikka

Aina vaan ristiin rastiin virkkausta

Blogini suosituin kirjoitus tuntuu olevan Virkkuupulma 25.7.2012. Tämän suosion takana on se, että postauksen kuvia on linkitetty Pinterestiin tauluihin Crochet Stitches & Tutorials ja Crochet -Stitch ja kun siellä on linkki blogiini tuohon tekniikan ekaan postaukseen, on se suosittu poikkeamiskohta aina vaan. Ehkäpä ihan jees näin, vaikka itseäni harmittaa, sillä tekniikan jalostuneemmat ohjeet ovat päivityksessä Patalappu siitä tuli ja ja jämpteillä reunoilla! (26.7.2012).

2013 patalappuja
 Niitä patalappuja tuli kesällä 2012 mukava pino, joka häipyi myyjäisissä ja muuten jouluun mennessä. Ja taas on kasa valmiina jouluhäppeninkejä varten.

2013 patalappuja
Myös hampputiskirättejä olen virkannut samalla tekniikalla. Allhemp6 langasta. Kahdesta vyyhdistä hamppua tuli puoli tusinaa rättejä.

Rättejä 2013

Sen sijaan kesällä 2013 virkattu pieni matto ei ole ehtinyt saamaan isompaa kaveria, vaikka kuteet on virkkuuta varten katsottu valmiiksi. Mattokokeilu on postauksessa Ristiin rastiin matto 14.7.2013. Mattotarina toikin mukavan viestin blogiini, kun tuon suositun Virkkuupulma -postauksen tuntematon nettikuva sai lähdetiedon. Se on Tuija Latvan kuva 26.7.2011 Sorry, vasta nyt päivitin sen Virkkuupulma-postaukseen! Samalla Thuja kertoi tekniikalle englanninkielisen nimen ja linkin sivustolle, jossa eritavoin ristiin virkaten on tehty jos vaikka minkälaista pintaa ja struktuuria. 
 
Patalappuja 2013
Näin Thuja kirjoitti kommentissaan: " Kyseessähän on siis Interlocking Crochet -tekniikka, jolle itse en ole vielä löytänyt mitään hyvää suomenkielistä nimeä. Eikä edes työväenopistonkaan käsityöopet olleet kuulleet koskaan tällaisesta tekniikasta, kun heiltä yritin vähän kysellä! Mutta hauska tekniikka joka tapauksessa - sillä saa tehtyä vaikka millaisia kuvioita tuon siksakin lisäksi: http://tuijanjutut.wordpress.com/2011/09/07/interlocking-crochet"

Tuolta Tuijan blogista sain osoitteen Interlocking Crochet sivustolle, josta tosiaan löytyy vaikka minkälaista kuviota tekniikalla.Tosin omaa ristiin rastiin virkkausta tuo sivusto ei ole yhtään kehittänyt monipuolisemmaksi. Edelleen patalaput vääntyy samalla hyväksi todetulla silmukka- ja kerrosmäärällä sekä perusristikolla. Aina pienen tauon jälkeen siinä tekniikassa on ihan kivasti aivojumppaa, jotta kuvio jatkuu haluamallani tavalla ja reunoista tulee siistit.

Rättejä 2013
Tiskirätti ime hyvin kosteutta ja kuivuu sukkelaan, vaikka onkin melko tukeva. Pintarakenne on kuitenkin verkkomainen.
 
Roikkuva rätti :)
Eilinen päivä meni Tampereella Suomen kädentaidot messuilla. 6,5 tuntia kävelyä, sovittelua ja valintoja. Sovittelun tuloksena mukaan tuli uusi mekko, ihana Tarina-Asun ontelokankainen oranssi pellavamekko. Valinnat osuivat Joutomaan joulukortteihin, Dropsin alpakkalankoihin ja Roosa -nauha sukkalanka. Sekä alpakkalankojen että Roosa - nauha sukkalankojen varasto kaipasi täydennystä. Joululahjapussiin päätyi Korumetsän koruja, ne jaksaa ihastuttaa aina vaan! Vuoden tauon jälkeen olikin taas mukava käydä messuilla. Ruuhka ei ollut ihan tuskainen. Vanhoja opiskelukavereita, omia entisiä opiskelijoita, kollegoita ja tuttuja kauppiaita on aina mukava tavata. Ihan kuin olisi piipahtanut edelliseen työelämään!

Patalaput ja rätit 2013
Voisikohan nykyisissä töissä laittaa välillä oveen Suomen käsityömuseon osastolta saadun ovikyltin: Käsityöt kesken! Ehkä pitää tyytyä käyttämään sitä kotona. Ainakin keskeneräisiä töitä riittää, riittää ja riittää. Viimestelypäivä varattava ensi viikonvaihteeseen?

Kässä hetki


sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Siis enhän mä aina vaan virkkaa!

Pitsineuleena huivi ja kämmekkäät

Blogiini valikoituu kummasti enemmän virkkauksia kuin muita käsitöitä. Johtunee siitä, että virkkauksesta on helpompi tehdä ohjeita. Usein kokonaisuus syntyy pienistä paloista ja niitä voi käyttää monintavoin. Neuleen luonne on toisenlainen ainakin minun töissä. Niin ja vois kai sitä sukkia ja tumppujakin päästää enemmän blogiin asti?
 

Nyt siis neuletta väliin. Tukholmasta elokuussa ostetusta liukuvärjätystä kertaamatonta karstavillalankaa. Ihanan karheaa, jos niin voi sanoa. Södermalmilla olevasta Liten Nystan -lankakaupasta, josta olen kertonut ja laittanut kuviakin postaukseen 1.10.2013  Lankaa lääkkeeksi!


Neuleystävä Tuula esitteli FB:n Hurmaavat huivit -ryhmässä muistaakseni kesällä kaunista vihreää neulottua huivia. Huivin malli oli Ravelrystä. Arroyo -huivi, mallin suunnittelija Sarah H. Wolf. Ilmainen malli!


Mallin valintaan vaikutti pitsikuvion selkeys ja metsämäisyys - kuin kuusipuita vierivieressä. Lisäksi kiehtoi huivin muoto ja kapeus. Olen kyllästynyt korkeisiin kolmiohuiveihin, joissa helposti on massaa ja lämpöäkin ihan liikaa.


Mallin mukaan alussa on 241 silmukkaa (lanka 100 g - 400 m). Koska minun käyttämä lanka oli huomattavasti ohuempaa (100 g - 600 m), lisäsin silmukoita reilusti. Eli aloitin pitsireunan 301 silmukalla. Siis kuusi mallikertaa lisää. 

 
Huivia varten en siis tehnyt mallitilkkua, vaikka muuten ehdottomasti fanitan mallitilkkuja. Mallitilkun avulla säästyy purkamiselta, kun suunnittelee, mittaa ja laskee tarvittavat silmukat ja kerrokset käytettävän langan ja oman käsialan mukaan.


Lankani ohuuden vuoksi neuloin pitsikuvion kerrokset 2-9 kahteen kertaan. Näin sain vähän kasvatettua pitsiraidan leveyttä. 


Myös pitsiraidan loppuun tein ylimääräisen oikean ja nurjan kerroksen. 


Lisäksi neuloin lopussa ainaoikein neuletta muutaman sentin kaikilla lopussa olevilla koko leveyden silmukoilla, koska halusin lisää leveyttä mutta myös lopettaa huivin yläreunan liukuvärin tummimman vihreän loppuun. 


Lopussa silmukoita mallissa ei ole enää 301, koska mallin kaarevuus tulee keskeltä kohti reunoja pidennetyistä kerroksista ja käännöskohdissa yhteen neulotuista kavennuksista.

 
Lankaa jäi edelleen, tosi riittoisaa! Kerin loppukerää pariin kertaan eestaas, jotta sain siitä kaksi kutakuinkin samasta väristä eli tummasta vaaleaan etenevää kerää.


Näistä tein samaa mallia varioiden kämmekkäät. Pitsiset ranteenlämmittimet. Ranteen kohdalla tuo Arroyo -huivin pitsikuvio, nyt ilman alun kerrosten tuplaamista. Silmukoita kämmekkäissä oli 40 eli neljä mallikertaa. Pitsikuvion jälkeen vuorotellen 1 kerros oikeaa, 1 kerros nurjaa. Peukalon kohdalla 7 silmukkaan apulangalla neuloen. Lopuksi peukaloa pari senttiä samalla neuloksella ja 18 silmukalla.


Puikkokoko huivissa 2,75 ja kämmekkäissä 2,5. Valinta johtuu ihan omasta puikkokalustosta eli ei isommin harkittu tuo pieni ero, mutta toisaalta looginen. Pitsineuleen kastelu ja kuivattaminen pingotettuna on ehdoton viimeistelykeino.


 Vanha patja ja silityslauta ovat mainioita pingotusalustoja, mutta eivät mitään esteettisiä kuvaustaustoja.


Arroyo -huivin ohjeesta voisin järjestää myös leikkimielisen kisan "etsi kuvasta virheet". Ravelryssä olevassa PDF-ohjeen yläreunan sinisessä huivissa on kahdessa kohdassa aika isot virheet pitsineuleessa. Tässä kisassa en jaa palkintoja, eikä tämä ole myöskään moite mainion ohjeen tekijälle ja jakajalle. Ja huivin ohje on kyllä täysin virheetön ja hyvä!


Samalla idealla kuin Arroyo -huivi aion neuloa huiveja lisää, itselle ja lahjaksi. Muilla pitsikuvioilla ja ehkä myös muilla loppuosan neuloksilla. Mutta siis idealla suora pitsireuna johon kaartuva kapeahko yläreuna.


Ei vois sataa vettä enempää kuin tänään isänpäivänä aamusta satoi. Loppupäivä on onneksi ollut poutainen. Saatiin otettua pihalla huivikuvat tyttären kanssa. 
 

Perhe koolla ja yhdessä isänpäivän kunniaksi juhlaruokaa, ihan parasta elämässä.


Oma naama oli pakko tänään rajata pois kuvista, ei vaan jaksanut sitä katsella. Uusi kampaus on kuitenkin ihan jees! Ja seuraava postaus onkin sitten taas virkkausta.


Sydämenlämpöä kaamosaikaan <3