sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Marin korin uusi elämä!


 Punottu pajukori vanhan korin runkoon

Viikko sitten bloggasin vanhasta punotusta korista, jonka runkona on rautakehikko. Värittelin ja tiivistin koria punomalla harventuneeseen pintaan punaista kanukkaa. Postaus 21.4.2013: Värittämistä kanukalla. Tuon juttuni luki Somasti blogin Mari ja toimitti minulle sen jälkeen vanhan korinsa, jonka oli aikonut juuri heittää pois. Toinen kahva ja yläreuna rikki, kaupasta hankittu kukkakori. Jossain ulkomailla tehty halvalla. Vähän reppanan näköinen harmaa yksilö ;(


Loimet metallia ja siten ehkä edelleen uusiokäytettävissä. Eikun pois vanhat korin laidat. Pohjan punonnan jätin, koska se oli ehjä ja sen purkaminen olisi levittänyt koko metallirungon ryhdittömäksi, koska metalliloimet eivät ole mitenkään kiinni toisistaan korin sivuissa tai yläreunassa.



Sitten vaan punomaan. Ensin kolmella pajulla "kahden edestä-yhden takaa" -kimmi. Tukeva alareuna varmistettu tällä tavoin kimmin avulla.



Sitten laidan punomista "ranskalaisella laitapunoksella", yksinkertaisella sellaisella. Siinä joka loimen takaa tulevat kudepajut kulkevat viuhkana ympäri korin. Kudepajuja tarvitaan siis kerralla yhtä monta kuin on korissa loimilankoja (tässä siis noita metalleja).




Sitten taas vuorossa kimmi, ihan vastaava kuin alareunassa eli "kahden edestä-yhden takaa". Mutta nyt etenin kahdella kolmen pajun ryhmällä. Toinen kimmin aloitus korin toiselta puolelta ja toinen toiselta, näin pajujen tyvet ja latvat asettuvat tasaisesti korin ympärykselle. Yhteensä kimmiä siis kuuden pajun verran. Kimmin tehtävä taas tasoittaa ja auttaa pinnan kiristämisessä.




Sitten toinen setti ranskalaista laitapunosta. Ei yhteen koriin kannata liian monenlaista pintaa sekoittaa.





Tämän jälkeen reuna olikin jo lähes metalliloimien yläreunan tasolla. Mutta ei ihan, eikä ihan tasaisesti joka kohdasta. Siispä täydensin laitaa punomalla kahdella pajulla ns. "saksipunontaa". Sillä saa napakkaa reunaa ja kuteet pysyvät hyvin paikallaan, kun toinen aina lukitsee toisen kuteen kiertämällä päälle. Tämä on ihan peruspunontaa, taidan käyttää punontatöissäni tätä kaikista eniten.


Mietalliloimista ei voi punoa reunaa, joten kun metallien päät olivat kokonaan piilossa, lisäsin jokaisen loimen kohdalle uuden loimen pajusta. Ei siis ollut tarkoitus jatkaa koriin lisäpituutta ;-)


Lisätyistä lomista tein yksinkertaisen laidan koriin. "Kolme yhden takaa ja sitten kahden edestä ja yhten takaa" -tekniikalla.



Aikas näpsäkkä kori tuli. Hyvä, että Mari ei heittänyt vanhaa koria roskiin. Ihan turhaa metallijätettä olisi tullut. Saleelta suojassa tai sistiloissa tämä kori kestää vuosia. En kyllä halua kaikkien vanhoja korireppanoita kuitenkaan itselleni parannettaviksi ;-)



Tekstissä on "hipsuissa" punontatekniikoiden nimiä. Tosin samalla asialla voi eri lähteissä olla vähän erilaisiakin nimityksiä. Minun kirjahyllystä löytyy varmaan kutakuinkin kaikki suomenkieliset punontakirjat, mutta ehdoton suosikki pajunpunontakirjani on Marianne Mortensen: Pajunpunonta, 2003. Siitä saa monipuolista apua, kun tekniikan kanssa menee sormi suuhun. Ja joskus tosiaan niinkin käy :D.


Vielä muutama kuva koristani uusissa vaatteissa!







Krookukset pilkistää kukkapenkistä <3 
Mukavaa Vapun ja toukokuun odotusta!

lauantai 27. huhtikuuta 2013

Kaksi kertaa kaksi marjaa

Jämälangoista Puolukka ja Mustikka -sukat

Vappuna tulee täyteen 11 kuukautta bloggausta. 
Punos-sidos-silmukan 1-vuotissynttärit lähestyvät siis kovaa vauhtia.


Tässä blogien ja Facebookin some-maailmassa olen näiden kuukausien aikana oppinut ainakin yhtä monta uutta ja osin kummallistakin asiaa. Yksi näistä on nyt menossa oleva jämäkuu.


Matleenan Lankapirtti-blogin kautta jämäily tuli vastaan. 
Siinä ideana on käyttää jämälankoja 15.4.- 31.5.2013 välisenä aikana mahdollisimman paljon. 
Jämäilijöillä on myös oma jämä-blogi, johon tuotokset blogataan.

 
En ehtinyt tänä vuonna viralliseen jämäilyyn mukaan, mutta jonkinmoinen oma varjojämäily on menossa.
 

Ekat tuotokset ovat Novitan vanhoista Marjaretki- langoista neulotut villasukat, siis kaksi sukkaparia. Puolukka ja Mustikka -sukat.


En tiedä miksi olet tuota lankaa joskus ostanut, koska oikeesti en yhtään tykkää siinä olevista valko-vihreistä pätkävärjätyista raidoista. 


Varmaan siksi, että ovat olleet tarjouksessa ja toisaalta kerällä ihan kivan näköistä. 
Nyt on vaan tullut joku mitta täyteen näihin raidallisiksi värjättyihin lankoihin.


Tein jämistä nämä Marjasukat seuraavalla ajatuksella.
Yksivärisenä osuuden langasta neuloen oikein ja kirjavan osuuden neuloen nurjaa. 
Siis sukkien oikealla puolella näin sekä varressa että terässä. Ja sama myös kantapäissä.


Puolukkasukat tein ensin ja ne on kokonaan samasta lankakerästä ilman jatkoksia. 
Kantapää lyhennetyin ja pidennetyin kerroksin.


Mustikkasukkien varteen tuli ensin pätkä vihreävoittoista Nalle-lankaa, mitä lie nimeltään ollut.


Sitten Puolukka-Marjaretki -langalla vartta eteenpäin kunnes lanka loppui. 
Just ennen kantapäätä vaihdoin Mustikka-Marjaretkeen, jolla sitten kantapää ja koko teräosa valmiiksi. 
Näihin tein ihan perinteisen kantapään, tosin ilman vahvistusta.


Lankaa jäi jäljelle muutaman metrin pätkä. Mustikkaa siis, kaksi muuta väriä meni ihan loppuun.


Miten sitten meni se värinvaihto? Ja mikä oli ohje muutenkin? Näillä lanhoilla ja näin sen tein:


Puikoilla 12 silmukkaa, neliskanttiset puupuikot nro 3,5.


Yksivärinen kohta langasta neulotaan siis oikein sileäksi neuleeksi.


Oikein neuloen jatkuu vielä kirjavalla langalla yhden kerroksen verran.


Sitten nurjaa neuloen kirjava lankaosuus loppuun ja myös edelleen seuraavan yksivärisenä osuudelle nurin yhden kerroksen verran.


Toisella kerroksella yksivärisenä muuttuu taas oikeaksi sileäksi neuleeksi. 
Jota jatkuu raita loppuun ja myös kerroksen verran kirjavalla langalla.


Sitten taas nurjaa kirjava loppuun sekä yksi kerros seuraavasta yksivärisenä osuudesta. Jne, jne...


Sama ajatus toistuu myös kummankinlaisissa kantapäissä.


Ei mitään sen kummempaa. 
Vähän töpön näköiset sukat, kun eivät ole jalassa, kun sileät ja nurjat raidat vetävät sukkaan kasaan.


 Ja toisaalta varsi näyttää normisukkaa leveämmältä, kun siinä ei ole perinteisen sukan joustinneuletta.




Vaikka kantapäät ovat erilaiset, voi jämämarjasukilla tassutella eriparisesti. 
Tosin kohta on kesä, eikä sitten mitään sukkia tarvitse!
Ai niin, tärkein meinasi unohtua! Marjasukkiin kului jämälankoja 120 grammaa :)