Kun tekniikka vei mukanaan
Hankin vähän vahingossa itselleni Piitu Nykoppin kirjan Kerroksia. Ajattelin jo ennen avaamista antaa sen eteenpäin, kunhan nyt vähän katselen. Ihan vaan sen vuoksi, että harvoin lämpenen neulevaateohjekirjoihin.
Sitten avasin ja katselin, luin ohjeita ja ihastuin. Kirjan rakenne, mallit, pienet yksityiskohdat, ideat veivät mukanaan. Kummastelin, että mistä johtuu, kun värimaailma on lähes kokonaan muuta kuin omani. Ihastus tulee siitä, että mallit ja tekniikat jättävät tilaa omalle mielikuvitukselle.
Aloitin dominoneuleen tekniikkakokeilun. Piti tehdä pari ruutua peräkkäin.
Tuli parissa kolmessa illassa tuubikaulus ja kämmekkäät. Ja myös tekniikka tutuksi.
En kuvaa dominotekniikan tekemistä tässä, sillä en halua jakaa sitä ohi Kerroksia kirjan.
Hanki siis kirja käsiisi, jos tekniikka kiinnostaa.
Sen sijaan dominotekniikan käyttö spiraalimaisesti näissä kämmekkäissä ja tuubihuivissa on oma ideani. Tai ei ainakaan ollut Kerroksia -kirjassa. En halunnut tehdä dominoruutuja vain peräkkäin ja pötköinä päällekkäin. Niinpä ne lähtivät kiertämään kerros kerrokselta.
Spiraali eteni kämmekässä näin:
Tätä tekniikkaa käytän vielä muihinkin juttuihin. On niin koukukkavaa!
Kasvivärjätyistä langoista tunika hahmottuu jo päässä.
Saa nähdä totetutuuko ja minä vuonna.
Jospa teenkin ensin sukat, ainakin varsiin dominoruutuja.
Lankana näissä on Novitan jo tuotannosta poistunut Polku, väri porkkana.
Tuubihuivin dominoruudut ovat vähän isompia kuin kämmekkäiden.
Niin paljon ideoita päässä.
Miten voisi saada aikaa lisää, tai käsiä!