sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Dominoneuleen testailua

 Kun tekniikka vei mukanaan


Hankin vähän vahingossa itselleni Piitu Nykoppin kirjan Kerroksia. Ajattelin jo ennen avaamista antaa sen eteenpäin, kunhan nyt vähän katselen. Ihan vaan sen vuoksi, että harvoin lämpenen neulevaateohjekirjoihin. 


Sitten avasin ja katselin, luin ohjeita ja ihastuin. Kirjan rakenne, mallit, pienet yksityiskohdat, ideat veivät mukanaan. Kummastelin, että mistä johtuu, kun värimaailma on lähes kokonaan muuta kuin omani. Ihastus tulee siitä, että mallit ja tekniikat jättävät tilaa omalle mielikuvitukselle.


Aloitin dominoneuleen tekniikkakokeilun. Piti tehdä pari ruutua peräkkäin.


Tuli parissa kolmessa illassa tuubikaulus ja kämmekkäät. Ja myös tekniikka tutuksi.


En kuvaa dominotekniikan tekemistä tässä, sillä en halua jakaa sitä ohi Kerroksia kirjan. 
Hanki siis kirja käsiisi, jos tekniikka kiinnostaa.





Sen sijaan dominotekniikan käyttö spiraalimaisesti näissä kämmekkäissä ja tuubihuivissa on oma ideani. Tai ei ainakaan ollut Kerroksia -kirjassa. En halunnut tehdä dominoruutuja vain peräkkäin ja pötköinä päällekkäin. Niinpä ne lähtivät kiertämään kerros kerrokselta.


Spiraali eteni kämmekässä näin:





Tätä tekniikkaa käytän vielä muihinkin juttuihin. On niin koukukkavaa!


Kasvivärjätyistä langoista tunika hahmottuu jo päässä. 


Saa nähdä totetutuuko ja minä vuonna.
Jospa teenkin ensin sukat, ainakin varsiin dominoruutuja.


Lankana näissä on Novitan jo tuotannosta poistunut Polku, väri porkkana. 
Tuubihuivin dominoruudut ovat vähän isompia kuin kämmekkäiden.


Niin paljon ideoita päässä. 
Miten voisi saada aikaa lisää, tai käsiä!

lauantai 26. syyskuuta 2015

Salaisuus -laukku

Vielä yksi korimekko


Salaisuus -laukku on tällä erää viimeinen korilaukku. 
 

Kori on näkövammaisten taidonnäyte Sampolan työkeskuksesta, 
taitavasti pohja levyyn punottu rottinkikori.


Salaisuus -laukku saa nimensä päällisen sokkelosta.


Laukku ei kiinnity vetoketjulla, tarranauhalla tai millään muullakaan kiinnittimellä.


Laukun pääosa on tavallaan punottu ristikkäin menevistä kangaspaloista. 

 
Päällinen on kaksinkertainen, pinnassa säteittäisiä tikkauksia.



Oranssi kangas on samaa kuin yksi vanha hameeni. 



Toimii siis hameen parina mainiosti.


Kassin pohjalla on pahvi, niin se pitää hyvin muotonsa ilman koria käytettäessä.


Nämä korikassit ovat siitä mukavia, että ostoksille ja asioille voi mennä korimekko korissa. 

 
Ja jos ostokset eivät mahdu korissa olevaan kassiin, 
voi parin erottaa ja pakata kimpsut ja kampsut sekä korimekkoon että koriin.
 


Täti Moonika ei jää pulaan!



Edellisissä kolmessa postauksessa on lisää korimekkoja, 
mm. tämä kaverikuvassa oleva runotyttöreppu ja sen korikamu.


 Nyt riittää korimekot, aika siirtyä täällä blogissa muihin aiheisiin ja tekniikoihin, 
mm. neuleisiin ja virkkuisiin!


 Värikästä syksyä!

maanantai 14. syyskuuta 2015

Runotyttöreppu

Pöytäliinoille uusi elämä

Kolmas kesämekon saanut kori on on itsepunomani pajukori. 
Vinksottaa persoonallisesti sinne ja tänne.
Korin valmistukseen voit palata tästä.


Reppuun valikoitui kangasta kahdesta vanhasta pöytäliinasta. 


Keltaisesta liinasta olen jo aikaisemmin tehnyt hameen. 
Liina oli ihan ehjä, mutta muoto sellainen, ettei käynyt mihinkään pöydistämme. 
 

Kaunis kukkakuvio, joka hameessa on saanut lisäpotkua pienistä kirjonnoista.
Damastin kaksipuolisuus viehättää ja olen hyödyntänyt hameessa molempia puolia.


Vihreä liina oli keskeltä puhkikulunut, joten ei toiminut enää liinana. 
Alkuperäinen väri siinä oli luonnonvalkoinen, vihreän värin se on saanut pesukonevärjäyksessä. 
Lopusta liinasta teen puseron hameen kaveriksi, kunhan saan inspiraation. 
Ehkä ensi kesänä.


Reppu on simppeli säkki. 


Yläreunassa on  nauhakuja, jossa kulkee molemmat kanto- ja kiristysnauhat. 
 
 
Nauhat on neulottu 5 silmukalla sileää oikeaa neuletta niin, että työtä ei koskaan käännetä. 
Neuleesta tulee putkiloa. Lanka on bambupuuvillasekoitetta.


Pohjassa on muotoa antavat kulmat ja lenkit hihnoja varten. 


Reppu pitää pienetkin tavarat tallessa harvassa pajukorissa. 


Tyhjänä se rötköttää korissa ryhdittömänä.

 
Ilman koria repun voi heittää selkään ja kuljettaa siinä mukana vaikka pientä käsityötä. 

 
Tai runokirjaa. Tai luonnoskirjaa.


Tai käyskennellessä puutarhassa keijunmekkojen joukossa rukotyttöfiiliksissä.


 
Painiville kantamuksille tämä reppu ei ole tarkoitettu.


Eilen alkoi uusi punontakausi. 
Punoin tuoreesta pajusta sydämen. 
All you need is love! 


Rauhoittumista ja pohtimista maailman menosta, onkohan meillä kaikki ihan hallinnassa? 
Joka tapauksessa sydämellistä syyskuuta!


Seuraava ja tällä erää viimeinen korimekko on Salaisuus -laukku, 
jossa tavarat kulkee sokkelon kautta sisään ja ulos.
Kuvassa Salaisuus-sokkeli on keskimmäisenä.