lauantai 15. heinäkuuta 2017

Samettikukkia virkaten

Virkkausohje kukkaneliöön


Tämä minun blogi on nukkunut Ruususen unta Vapusta asti. On menossa pieni tuumaamisen ja muutoksen suunnittelun aika. Syksy näyttää, mitä tuleman pitää.

Samaan aikaan käsityösome-vuorovaikutukseni on siirtynyt muihin kanaviin, eniten Instagrammiin (@punospirjo) ja Facebookin joihinkin ryhmiin. Värjärikillan FB-ryhmässä kyseltiin eilen kasvivärjätyistä langoista virkkaamieni kukkaruutujen mallin nimeä. Ei mitään hajua, tai ruutu on minulle kukkaruutu ja nyt tässä värityksessä samettikukkaruutu.

Lupasin tehdä ja jakaa ohjeen. Se tulee tässä.

Teen aloitukseksi kiristyvä lenkki tai 5 kjs renkaaksi.


Seuraavia kolmea kukkakerrosta kuvaa 1+1, 2+2 ja 3+3. Selviää ohjeesta.

1. kerros: 1+1

Virkkaa aloitus renkaaseen 12 pylvästä ja joka väliin 1 ketjusilmukka. 1:n pylväs tulee kolmesta ketjusilmukasta eli kerros alkaa 4 kjs. Siis vuorotellen 1 p ja 1 kjs. Suljen lopuksi kerros 3:een ketjusilmukkaan. 


2. kerros: 2+2

Ota halutessasi uusi väri ja kiinnitä se kahden pylvään väliseen ketjusilmukkaan. Kerros alkaa 3 ketjusilmukalla. Kerrokseen tulee 12 kahden päistään yhteenvirkatun pylvään nippua ja joka väliin 2 ketjusilmukkaa. Virkkaa jokaiseen pylväsväliin 2 pylvästä niin, että vedät niiden viimeisen vaiheen kerralla yhteen, jolloin pylväät muodostavat kukkaterälehden.  Siis 12 yläpäitään yhteen virkattua pylvästä ja 2 kjs toistuu. Sulje lopuksi kerros ensimmäisen pylväsparin yläreunaan piilosilmukalla.


3. kerros: 3+3

Ota halutessasi uusi väri ja kiinnitä se kahden pylvään väliseen ketjusilmukkaan. Kerros alkaa 3 ketjusilmukalla. Kerrokseen tulee 12 kolmen päistään yhteenvirkatun pylvään nippua ja joka väliin 3 ketjusilmukkaa. Virkkaa jokaiseen pylväsväliin 3 pylvästä niin, että vedät niiden viimeisen vaiheen kerralla yhteen, jolloin pylväät muodostavat kukkaterälehden. Kerros alkaa 3 ketjusilmukalla.  Siis 12 yläpäistään yhteen virkattua kolmen pylvään nippua ja 3 kjs toistuu. Sulje lopuksi kerros ensimmäisen pylväsparin yläreunaan piilosilmukalla.


4. kerros: kukasta neliöksi

Ota halutessasi uusi väri ja kiinnitä se kahden pylvään väliseen ketjusilmukkaan. Kerros alkaa 3 kjs. Tämä kerros on kuin isoäidinneliöstä: virkataan 3 pylvään ryhmiä ja niiden väliin neliön kyljissä 1 kjs ja kulmissa 3 kjs. Neliön kylkiin tulee kaksi 3 pylvään ryhmää ja perään aina 1 kjs, nyt tee jokainen pylväs yksitellen valmiiksi asti. Kulmiin virkataan siis 3 p, 3 kjs, 3 p.



Ohje on vähän hätäisesti tehty, toivottavasti siitä saa selvää ja kuvat auttaa. Kukkaa voi varioida värien avulla. Minä vaihdoin väri joka kerroksella, kun hain samettikukan fiilistä.

Samettikukat olivat siis näiden kukkaneliöiden värityksen inspiraation lähteenä. Mitä tästä tulee, se saa olla vielä vähän piilossa. Neulottavat osat ovat työnalla. Tavoittelen, että sain valmiiksi ensi viikon Värjäripäiville.



sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Vappupiknikille pässinpökkimin asustein

Kämmekkäät virkattua kudekuviollista


Vappuaatto ja pihaterassin näkymä on puhtaan valkoinen. Kyllä nyt kysytään suomalaista sisua tämän kevätsään kanssa. Kevät etenee hitaasti, ihan liian hitaasti. Tosin kevätkukat yrittävät sinnitellä kalenteria seuraten kohti kasvua.


Kelien plussapuoli on siinä, että villaiset neuleet ovat tarpeen ja niitä voi tehdä tarpeeseen lisää. Käsinkehrättyjen lankojen kanssa toinen etappi on nämä kämmekkäät. Eilen postasin kaulurista, joka tuli ekasta itsekehrätystä vyyhdestä.


Tuumasin kämmekkäitä pitkään, kun lanka tuntui neulomiseen ja virkkaamiseen turhan paksulta. Mietin miten kuljettaisiin lankaa uhuemmin. Tuumaaminen tuotti idean. Ohuemmasta langasta virkattu pohja, johon kudekuviollisen tapaan kulkemaan epätasainen käsinkehrätty lanka. Ei kuitenkaan suorana oikealle ja nurjalle, vaan pääosin oikealle: lankajuoksu, sitten silmukan sisään virkaten.


Otetaanpa vähän tarkemmin. Pohja on virkattu Hjärte Garnin Highlandwool lankaa. Koukku on numero 3. Sopiva määrä ketjusilmukoita, kuitenkin niin, että määrä on jaollinen neljällä. Näissä kämmekkäissä ketjusilmukoita aloitusrenkaassa on 48.



Ensimmäinen kerros on puolipylväitä. Sen jälkeen pohjan rakenne on pientä verkkoa: 1 puolipylväs, 1 keljusilmukka. Puolipylväät joka toiseen silmukkaan niin syntyy ruudukko. Käsinkehrätty lanka otetaan mukaan heti ensimmäisellä verkkokerroksella. Vuorotellen yhden puolipylvään edestä ja sitten seuraavan puolipylvään sisään. Näitä toistaen ja seuraavalla kierroksella päinvastaisille kohdille. Lankajuoksut asettuvat siis lomittain. Toki ne voisi tehdä myös samoihinkin kohtiin, silloin pinnasta tulisi pystyratainen. Saatankin käyttää tätä ajatusta viimeiseen käsinkehrättyyn kerääni.



Varresta virkataan halutun mittainen. Tai huomioiden langan riittävyys. Kun en ollut varma, mihin lankakerä riittää, tein molempia kämmekkäitä rinnakkain. Lisämausteena siinä sai väliin venytellä pinnaa, kun kerien sisältä ja ulkoa tulevat päät sekoittuu kivasti yhteen. No oikeesti tuo sää kyllä hermostuttaa enemmän kuin sotkeutuvat lankakerät.


Peukaloa varten aukko jättämällä sopivaan kohtaan sopiva silmukkamäärä väliin ja siihen kohtaan vastaava määrä ketjusilmukoita. Kuviolanka kulkee ketjusilmukoiden kohdalla pitkänä lenkkinä, mutta sen saa sidottua kiinni rakenteeseen seuraavalla kierroksella. 



Kämmenosan kerroksia sopiva määrä. Minulla mitta oli se, että sormivälit peittyy, kun kämmekäs on kädessä. Sitten käsinkerrätty kuviolanka pois ja reunaan vielä yksi tiivis kerros puolipylväillä pohjalangalla.



Peukaloaukon kohdalle sopiva määrä samanlaisia kerroksia haluttu määrä. Myös peukalon reunan loppuun kerros puolipylväitä pohjalangalla. Vielä vinkiksi se, että kannattaa huolehtia siitä, että ei kiristä liikaa kuviokudetta. Eli aina välillä on hyvä venytellä tuotetta vaakasuuntaan. Jos kuvionastoista haluaa tiiviimmän pinnan, kannattaa pohjaruudukko pienentää ja tehdä kiinteillä silmukoilla.


Vielä kuva nurjasta puolesta, eli kuviolanka ei siellä juurikaan näy.



Muuten meni hyvin, mutta käsinkehrätyä lankaa jäi muutaman metrin pätkä. Mitä ihmettä sillä voisi tehdä? Mutta nämä kämmekkäät ovat ihanat. Lämpimät ja keväisen vihreät, joukossa huhtikuun takatalvilunta. Niin ja tekniikan nimen - virkattu kudekuviollinen - keksin ihan itse, kankaankudonnan sidoksista soveltaen.


Vappuaattoaamun ensimmäinen Vappupiknik oli virkistävä!





Nyt vappun viettoon! 
Hauskaa lumiukkovappua kaikille!


lauantai 29. huhtikuuta 2017

Käsinkehrätystä kauluri kevätsäihin

Neljä dominoruutua kaulalle


Lentävän Lapasen kehruukurssin langat päätin tuotteistaa samantien tai ainakin samassa kuussa. Kevään kelit ovat motivoineet villalankojen pariin. Talvivaatteissa mennään edelleen, sillä lämmintä alle ja ylle on tarvinnut koko huhtikuun. Mitenköhän toukokuussa?

Oranssi lanka tarttui ensin käsiin. Arvioin, että siitä saisi tyköistuvan kaulurin. Isot puikot ja löysää neuletta, että langan monimuotoinen rakenne ja vaihteleva vahvuus pääsevät oikeuksiinsa. Ja värien runsas kirjo. Eikö ollutkin kauniisti sanottu epätasaisesta ja väliin yli- tai alikierteisestä langasta!


Dominoneule oli mielessäni, kun teen siitä myös puseroa nyt samaan aikaan. Puseroa varten kokeilin sileäneuleista dominoruutua, mutta siitä tuli toiseen reunaan levenevä. Ei siis tasamittainen neliö. Kauluriin toispuolisuus sopii hyvin - kapeampi kaulalta, leveämpi alhaalta.


Minulla oli dominoruudussa aloittaessa 23 silmukkaa, siis 11 silmukkaa / neliön sivu ja 1 keskisilmukka. Ruudun kavensin neulomalla aina oikella puolella kolme keskimmäistä silmukkaan takareunoista yhteen. Neuloin peräjälkeen neljä sileäneuleista dominoruutua. Poimin siis edellisen ruudun lopetuskulman vasemmanpuolisesta sivusta 12 s ja sen jälkeen loin 11 silmukkaa uuden ruudun toista kylkeä varten. 


Lanka riitti hyvin. Riitti myös kaulurin sauman silmukointiin ja muutamaan kiintein silmukoin virkattuun reunakerrokseen. Virkattu reuna tuli siis kaulalle, samalla virkatun reunan avulla vähän supistin kaula-aukkoa ja korostin kaulurin kaulalle asettuvaa muotoa. Virkkasin reunaa kunnes lankaa oli 5 senttiä päättelyyn.


Dominoneuleen ohjeita löytyy esim. Piitu Nykoppin kirjasta "Kerroksia". Varmasti myös googlaamalla. Käytin numero 8 puikkoja ja numero 5 koukkua.  Valmis kauluri painaa 60 grammaa.



Kaulurin alareunalle en ole tehnyt mitään. Se laskeutuu kauniisti, eikä kierrä liikaa nurjalle, vaikka onkin sileää neuletta. 


Kaulurin ilmettä voi vaihdella sen mukaan, miten keskenään eriväriset ruudun asettuvat kaulalle. Tämä näkyy hyvin seuraavista kuvista, joissa 4 eri vaihtoehtoa.





Kauluri on ollut pääsiäisestä asti ahkerassa käytössä sisällä ja ulkona. Kelit ovat olleet siltä osin kohdillaan. Ei ole tullut kuuma paksussa villakaulurissa. Silti toiveet lämpimästä Vappu säästä elää!


lauantai 8. huhtikuuta 2017

Viikonloppu kehruu Jennynä!

Kehrää, kehrää tyttönen!


Jotain mindfulnesiin, downsiftaamiseen tai ainakin perusasioiden ja isoäitien taitojen äärellä olemiseen verrattavaa oli viime viikonloppuna. Toteutui pitkäaikainen haave tehdä kuidusta lankaa. Kahden päivän kehruukurssi Neulekahvila Lentävässä Lapasessa

Lankaa tuli ja samalla myös todistettua, että kun kerran on jotain taitoa riittävästi hankkinut, se säilyy vuosikymmenten tauonkin jälkeen. 70- ja 80-lukujen vaihteessa olen parit nyttöset villaa ja pellavaa perinnerukilla kehrännyt opinnoissa Wetterhoffilla. Ja kerran olen nyhertänyt yhden päivän värttinäkurssilla viitisen vuotta sitten Villavyyhdessä.

Lentävä Lapanen hämmästyttää kerta toisensa jälkeen. Kurssi alkoi lauantaina klo 15, kun kauppa meni kiinni. 14.50 Lapanen oli vielä tupaten täynnä asiakkaita ja iloista puheensorinaa. Mieletön kohtaamispaikka ja oli mukavaa, kun muutama asiakas bongasi villapaitani kommentilla, olen nähnyt tuon instassa / Facebookissa / blogissasi ja vielä, että oli kuulemma livenä vieläkin hienompi kuin verkossa. Neulojan ja mallin suunnittelijan mieli lepää ja rinta on rottingilla. Positiivista palautetta ei vaan saa koskaa liikaa.

Meitä kehruukurssilaisia oli 8 henkeä, 7 aikuista ja yksi nuori neiti. Kyllä naisia kaikki, vaikka tekniikka voisi hyvin innostaa etenkin nykyrukkien ansiosta myös miehiä. Opettajana oli kehruuta monipuolisesti osaava Kirsi Kostamo. Ja lisäksi mukana oli Lapasen Tarja, joka sanoi, ettei kehrää, mutta aina väliin jätti neuleensa tiskille ja tuli värttinähommiin. Tarjalle erityiskiitos videoista, joita minulle kehruustani muutaman kuvasi. pari videota löytyy Instagram tililtäni @punospirjo.

Aloitettiin karstaamalla raakavillaa. Osa laittoi joukkoon lemmikkinsä karvaa; kissaa, koiraa tai kania. Tehtiin lepereitä ja siirryttiin värttinän käyttöön.

 


Värttilällä tehtiin ensimmäiset langat, erilaisia persoonallisia paksuuksia ja kierteiden määriä.



Vähitellen siirryttiin rukkeihin, joita oli montaa eri tyyppiä käytettävissä. Sekä perinnerukkeja että moderneja pystyrukkeja. Itselläni oli tavoitteena päästä kokeilemaan pystyrukkeja. Josko sellaisen itsellekin vielä hommaisin, kun kotona näytettiin jo vihreää valoa.




Lauantaina testasin ja kehräsin lankaa luonnonvärisestä ja ruskeasta raakavillasta Louet 17 -merkkisellä vaihteettomalla yksipolkimisella rukilla. Sujui, mutta jalkatreeni tuli tietenkin vain oikeaan jalkaan. Kätevää rukissa oli paikat vararullille, joista paikoista kertaus sujui hyvin suoraan molempien säikeiden kehruun jälkeen.



Kertauksen jälkeen lanka rullalta viipsinpuulle ja siitä vyyhdeksi.



Sunnuntaina otin testaukseen kaksipolkimisen uusiseelantilaisen pystyrukin, Majagraft Little Gem. Hyvin riisuttu ja simppeli malli. Tästä tuli minun lemppari eli menee mahdollisesti hankintalistalle. Kehräsin tällä rukilla sekä raakavillaa että valmiista topsista värjättyä oranssin kirjavaa Corriedale -villaa. Ohennettuna esilangan vahvuuteen kehruu topsista oli sujuvaa, miltei helppoa.





Tasalaatuista ohutta lankaa näistä mistään en tietenkään edes tavoitellut. Enkä olisi saanutkaan. Sellaiset voin ostaa Lentävästä Lapasesta tai muista lankakaupoista. Käsinkehrätyn pitää kyllä jotenkin erota ostolangasta, ettei tarvitse erikseen sanoa, että olen tämän muuten itse kehrännyt.

Kurssilla kehräämiäni yksisäikeisiä ja kerrauttuja lankoja:



Kotona otin vanhan perinnerukkini esiin ja sillä kertasin loput langat.





Sitten langat vyyhdeille ja kuvausta puolelta ja toiselta. Lankojen paino likaisena oli 160 grammaa.



Ja lopuksi pesu villanpesuaineella ja kuivumaan.



Taidan tietää jo, mitä langoista teen, lopputulos jää nähtäväksi. Kehruuta suorittelen kaikille rauhoittumista ja esiäitien juurille paluuta halauaville. Mukaan kunnon annos kärsivällisyyttä ja innostusta. Taito karttuu vain tekemällä, karstaamalla, kehräämällä, kertaamalla! Paljon saan tasaisen kierteen eteen vielä tehdä töitä.