lauantai 31. joulukuuta 2016

Vuoden vaihteen blinit


Vanhan vuoden päätteeksi!


Blinit ovat ihania. 


Voisin syödä useamminkin kuin vain vuodenvaihtuessa.


Mutta ehkä ihanuus säilyykin riittävän harvan syklin ansioista, tahtia hidastaen?


Monivärisiä ja -makuisia päällisiä. 


Eri värejä yhdessä tai erikseen.


Herkkukurkkua, smetanaa, hunajaa, punasipulia, mätiä....


Silmille, vatsalle, sydämelle ja sielulle.


Virkkasin blineiksi ihanaa moniväristä Noron villalankaa.


Katoin lautasille ja nautin hyvässä seurassa.


Kuohuvaa ja kuplivaa kyytipojaksi.


Annoin inspiraation viedä ja sisäisen tulen palaa.


Mietin oikeita suuntia. Mille polulle lähtisin?


Tuunasin edelleen neliöiksi.


Ihanaa kun elämässä on sävyjä ja muotoja.


Blineihin sain inspiraation käyttämättä jääneen lenkkihuivin purkamisesta. 
Vanhaa pois, uutta tilalle!


Toivon postiivisia, energisiä ja rakkautta täynnä olevia sävyjä 
sekä oikeiden polkujen valintoja meille kaikille vuodelle 2017!

maanantai 5. joulukuuta 2016

Monenlaista valoa

Valoa kierrättäen ja verkottuen!


Syksyn ja talven pimeys syö ihmistä. Väliin tulee pieniä pilkahduksia valosta lumen, pakkasen tai aurinkoisten päivien ansiosta. Mutta hetkellisesti. Nytkin sää on kelannut pakkasesta ja lumesta, suojakeliin ja jääkaljamiin tienpintoihin. Väliin paistaa lyhyen päivän matala aurinko ja sitten sataa räntää. Ei pimeyteen totu edes kymmenien vuosien aikana.



Jotain voin onneksi tehdä valon eteen itsekin. Toki. Paljonkin. Positiivisuudella ja mukavien asioiden avulla valoa riittää kiireiseen arkeenkin. Väliin on lisävalo tarpeen. Onneksi led -valoja löytyy kaupoista joka makuun. Ja jos ei löydy, voi tuunata valot mieleisekseen.


Tein visuaalista silmääni miellyttävää valoa konkreettisesti valojen avulla. Led-lamppujen koristukseksi leikkasin munakennoista kukkia. Yhdestä munakotelosta saa 4 kukkaa. Loput kennoista päätyy steariinikäsittelyn kautta sytykkeisiin. Käyttämieni munien koteloissa oli valmiiksi reiät lamppuja varten.




Lamput paikalleen, töpseli seinään ja kukat valaisemaan. Kuinkakohan monta kukkavalonauhaa on liikaa? Mikä on sopiva määrä yhteen kotiin, jos ei halua valotalo -mainetta. Yksi sellainen riittää tähän kuntaan.



Ajattelin ensin värittää kukat vesiväreillä, mutta nyt luonnonvalkoinen tuntuu ihan hyvältä. Ehkä pääsiäiseksi keltaiseksi? Vai voiko enää silloin polttaa jouluvaloiksi alunperin tehtyjä kukkavaloja?


Ai niin, postauksen nimi on monenlaista valoa! Laajennetaan siis valon käsitettä. Ensin valoa munakennojen ja led-valojen avulla. Sitten valoa verkottumalla.


Osallistuin viime viikolla Rouva Sanan ja Tuias keramiikan toteuttamaan iltaan Viisi vinkkiä luovuudesta kirjoittajille ja bloggaajille. Koolla oli kymmenen suurelta osin toisilleen tuntematonta erilaisista elämäntilanteista olevaa naista. Tavalla tai toisella meitä yhdisti kirjoittaminen. Myös valokuvaaminen. Myös luovuus, halu jakaa ja kehittyä, kauniiden ja visuaalisten asioiden etsiminen, oman polun löytäminen ja kulkeminen.

Kirjoittamisen vinkit olivat toisaalta tuttuja, muta toisaalta juuri niitä asioita, jotka aika ajoin kaipaavat aktiivista miettimistä ja työstämistä. Vähän sama kuin terveellinen ruokavalio, hyvät elämäntavat sekä itsestä ja läheisistä huolehtiminen. Tuppaavat kiireessä unohtumaan.


Minulle ilta antoi valoa ja energiaa sekä monta uutta tuttavuutta tärkeiden asioiden verkostoihin. Jo nyt vajaassa viikossa uudet tutustumiset ovat antaneet uusia näkökulmia omaan arkityöhön, harrastuksiin, kuvaamiseen, tekemiseen sekä kirjoittamiseen. Kiitos Minna, Tuija ja kaikki iltaan osallistuneet ainutlaatuiset naiset!

Valon ja verkostojen kanssa kohti Suomen 99 synttäripäivää! Hyvää itsenäisyyspäivää myös sinulle!


sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Hypnoosi -jakku

Jakku virkaten ja neuloen


Maaliskuussa 2014 spiraalit pyörivät päässäni niin etten päässyt niistä eroon kuin virkkaamalla ne ruuduiksi. Miksi, siitä voit lukea tämän postauksen lopusta. Ja jos spiraalit alkavat koukuttamaan myös sinua, löytyy tuolta lopusta myös linkki spiraaliruutujen virkkausohjeisiin.


Virkkailin spiraaliruutuja ensin paksummasta Huopasesta ja sitten tämän postauksen Hypnoosi -jakun ohuemmasta Hjerte Fine Highland Wool -villalangasta. 


Ensimmäinen ajatus oli tehdä niistä nuttu tai paita, jossa spiraalit kulkevat kaarrokeosan alareunassa rajaamassa hihat ja helman miehustan yläosasta. Sommittelu ei oikein ottanut sujuakseen ja niin tein spiraalineliöitä lisää. Sommittelin niitä kaikkiin mahdollisiin neulepuseron tai -jakun paikkoihin.


Sitten hahmottui paikaksi helma. Koska neliöt tulevat helposti vähän toiseen suuntaan leviäviksi, ne asettuivat luontevasti jakun helmaan. Seuraavana tulivat hihansuut, niihin myös virkatut spiraalineliöt, neljä kumpaankin hihaan. Spiraalit vaativat myös hihoihin riittävästi pituutta, että näyttivät luontevilta.


Tuumatessa jakun mallia syntyi aina lisää neliöitä. Ja samalla tarve sijoittaa ne jakkuun. Kaulukseen spiraalineliöt päätyivät melko suunnitellusti. Jossain vaiheessa ajattelin eteen vetoketjua, mutta hylkäsin ajatuksen tyyliin sopimattomana. Eteen piti myös saada lisää leveyttä neulottujen etukappaleiden lisäksi. Lisäsin siis yhden spiraaliruuturivin eteen. 


Kaikki reunat on virkattu rapuvirkkauksessa. Siis hihansuut, helma, etureunat ja kauluksen reuna. Jakku on kiinnitetty neppareilla. Puen varmaankin kuitenkin useimmiten kuin puseron eli neppareita avaamatta. Jakun malli ei mielestäni oikein toimi "takki auki" -tyylillä. 


Hihojen istutukseen en ole täysin tyytyväinen. Hihojen pyöriöissä ja miehustassa on vähän liikaa väljyyttä, mutta ajattelin yrittää elää asian kanssa. Jos tasapaino jakun ja minun välillä ontuu, teen modifiointia.


Olen tehnyt jakkua nyt noin 2 vuotta ja 8 kuukautta. Pitkä projekti, jossa on ollut parhaimmillaan puolen vuoden taukoja. Miehustan vihreä värikin loppui jo puolivälissä kesken. Tein hetken jakun yläosaa viininpunaisella, mutta totesin sen toimimattomaksi ja purin pois. Onneksi löysin Lankamaailmasta lisää saman värjäyserän vihreää. Lanka on Hjerte Garnin Hjerte Fine Highland Wool. 100% villaa, 40 gramman kerillä (180 m/kerä). Lanka on huopuvaa, joten jakkua pitää huoltaa hellästi - tuuletellen. 


Mistä tämä spiraalipakkomielle sitten sai alkunsa? Talvella 2014 osallistuin innoissani Villein pipo -kilpailuun. Omasta mielestäni Mailmanmatkaajan spiraalit pipo oli loistava idea. Pipo ei kuitenkaan pärjännyt kisassa, mutta monta postausta tein aiheesta tänne blogiini. Tein myös kuvallisen ohjeen spiraalineliön virkkaamisesta. Ohje löytyy täältä 

http://punos-sidos-silmukka.blogspot.fi/2014/03/virkkaa-spiraalinelio-tai-kaksi.html


Tuosta linkin postauksesta löytyy myös linkki varsinaiseen pipopostaukseen ja myös linkki sanalliseen pipon PDF-ohjeeseen.


Tämän postauksen jakkuun ei ole olemassa ohjetta. Jakku syntyi sitä mukaa kuin sen valmistus eteni viimeisten yli 2,5 vuoden aikana. Aina välillä mieli ja ajatuksen suunta muuttuivat ja muuttivat jakun mallia.


Joskus asiat vaan vaativat aikaa - lepoaikaa, tuumaamisaikaa, suunnitteluaikaa, tekemisaikaa, purkamisaikaa, sovitusaikaa, korjaamisaikaa ja sopeutumisaikaa. Sellaista elämä on.