Elävä Riemukaari
Aamulla oli seesteisen kaunista ja rauhallista sateen jälkeen.
Raparperi paistatteli aamuauringossa.
Tänään oli aika ottaa matsi Riemukaaren viime kesän piiskojen kanssa.
Punoja penkille ja taisteluun.
Piiska piiskalta vääntämistä kaaren ympärille.
Tämä punonta oli enemmän työn kuin muotoilun voitto.
Hastavin elävistä pajutöistäni, kun kaari oli korkealla pään yläpuolella.
Kädet kurottivat kohti taivasta. Penkki keikkui jalkojen alla.
Roskat tippuivat silmiin ja kaula-aukosta sisään.
Paju toisensa jälkeen joutui kuitenkin taipumaan. Punoja on sitkeää sorttia.
Pari tuntia siinä meni vatsa- ja reisilihaksia venytellen.
Kuvaaja tuli loppusuoralla paikalle, joten muutama kuva balleriina-asennoista trikoissa tässä havainnollistamaan työskentelyasentoja.
Nyt on vatsalihakset venytetty ihan kipeiksi. Vähintään 5 senttiä lisäpituutta kropassa.
Kaaren muoto on suht kunnollinen ja kohta se peittyy pajujen hiirenkorviin.
Vihreä Riemukaari on täällä ihan kohta!
Ja pihan toisella laidalla oleva talonrotisko on kohta historiaa. Nyt jo tyhjillään.
Kyllä, pajutaistelun voittajan on helppo hymyillä.
Myös trikoissa.
Kaareen valmistamiseen liittyvät aikaisemmat postaukset:
Pylväiden punominen 2012:
Kaaren punominen 2014:
Kiitos, tätä oli kiva lukea.
VastaaPoistaMinä olen taistellut tänään Siperiankarhunvatukoiden kanssa....
Kiitos Seija! Keväällä taitaa itsekullakin olla kaikenlaisia puutarha-, parveke- ja terassitaisteluja. Mä olen ihan hurahtanut taas näihin pajuihin.
Poistakivoja juttuja. voiko pajua vielä kerätä? mitä kissoille tehdään? t päivi
VastaaPoistaKiitos Päivi! Kyllä vielä voi kerätä ja punoa. Aina siihen asti, kun kuori alkaa irrota. Kissat putoilee punoessa pois ja kyllä niitä voi jättää töihinkin. Mä teen näin keväisin eniten eläviä pajutöihin, kukkapenkin- ja kasvimaan reunuksia.
Poista