Omituisten otusten kerho
Elävät pajutyöt ovat mainioita ja uskollisia kavereita vuodesta toiseen. Vanhin ystäväni on tuoreesta viljellystä pajusta punottu ja maahan istutettu pajupallo. Sen on myös blogin maskotti, koska siitä tein liki 3 vuotta sitten blogini ensimmäisen postauksen.
Blogin eka postatus on 1.6.2012 Pajupallon elämää, josta voit käydä kurkkaamassa, mitä ihanaa vihreää kasvua minulle on luvassa ihan lähiviikkoina. Tuuheaan vihreään pehmopallovaiheeseen toivon joka kevät kasvun pysähtyvän tai edes hetkeksi hidastuvan. Näky ja tuntu ovat huumaavia. Mutta kasvun kiire on aina miltei silminnähtävän vauhdikasta.
Nyt pajupallo on 4 kerrosta eli neljä vuotta isompi kuin tuossa ensimmäisessä postauksessa. Siihen on keritty kuvainnollisesti noin 10 vuotta elämästäni. Se on pitkä aika, joka on mennyt hujauksessa. Paljon on ehtinyt tapahtua, mutta myös paljon hyviä perusasioita on elämässä edelleen mallillaan. Molemmista olen kiitollinen!
Pajupallo on saanut kaverikseen muutaman belgialaisen ristikkopuun. Yksi näistä asustaa parin metrin päässä pajupallosta ja nämä kaksi erioloista hahmoa ovat muodostaneet toimivan tiimin. Yhteistyö ja vuorovaikutus sujuu rauhallisesti ja riidoitta. Kanssakäyminen on rakentavaa ja kasvu molemmilla tasaista. Talvella levätään porukalla, eikä kummallakaan ole mihinkään kiire, vaikka ihmiset ympärillä suhaavat sinne ja tänne.
Belgialainen ristikkopuu on saanut muutaman vuoden aikana latvoista pään, jolla se katselee korkeuksista tulevaisuuteen ja kertoo matalammalla asustavalle pallolle suuren maailman tuulista ja visioista. Ihmisille molemmat tuottavat hyvää mieltä ja tarpeellista luontoyhteyttä.
Eilen punottiin tukat nutturalle molemmilta. Japanilaiset linnunsilmät seurasivat rituaalia silmä värähtämättä. Voi, miten mainio sateeton ilta eilen olikaan!
Vanhemman etuoikeudella pallo pääsi ensi punottavaksi. paksuimmat viimekesän kasvun piiskat olivan noin 3 cm halkaisijalta ja ainakin 4 metriä pitkiä. Punojan pitää siinä olla aika kovanäppinen ja varmaotteinen.
Jalkapallo antaa vähän perspektiiviä kerän koosta.
Kaveri komppasi oma pää vielä levällään, että nyt kesätukka on hyvin! Siitä vaan hiirenkorvia lykkäämään pään täydeltä!
Taustalla eriväristen pajujen pelto ja kasvimaan riemukaari komppasivat: hyvin on viime vuosi kerällä!
Sitten oli belgialaisen ristikkopuun vuoro saada pää ja ajatukset kuosiin. Höysteenä vartalossa ja päässä on ihmeköynnöstä. Selkeästi naisellisempi olento kuin tukeva pallo.
Hyvä on pajupäiden nyt kohti kesää ja uutta kasvua kurkottaa.
Tukka hyvin, kaikki hyvin. Valmiina Vapun viettoon koko tiimi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti