En virvo, en varvo

Mutta pajua, pajua, pajua... keräilen

Kukkatunika teki tehtävänsä ja iltapäivällä jo paistoi aurinko.

Pääsiäisen kunniaksi pistin tipunväriset vaatteet päälle, punaista kukonhelttaa (kaulaliina) myöten.

 

Reippain askelin suuntasin kohti maantien laitaa. 

Mukana oksasakset, muovipussi ja kamera.

Jos aiot kerätä pajuja punontaa, kierrä kaukaa tällaiset vanhat pajupöheiköt. 

Niistä ei ole punontaan, ei riitä sitkeys eikä notkeus.

Silläkin uhalla, että nämä ovat yleensä suojassa katseilta ja ohikulkijoilta.

Jatka reippaasti kohti sellaista maantienreunaa, josta pajut leikataan alas 1-2 vuoden välein.

Älä välitä ohikulkijoiden katseista. 

Pajut eivät kuulu jokamiehenoikeuksiin, joten älä mene kenenkään piha-alueen lähelle.

Turengissa esim. Kalpalinnan ja Lidlin varaston välissä Turengin suunnasta tien vasemmalla puolella on juuri nyt mainioita nuoria pajupiiskoja.

En välittänyt ohikulkijoiden säälinsekaisista katseista:

"Mitähän tuokin mummo tuolla kyykkii. 

Viikko sitten oli palmusunnustai ja virpomisen aika, voi voi dementia lie iskenyt.

Ja eihän hällä ole pajuissa kuin muutama kissa."

Sain rauhassa kerätä mainion nipun monenväristä luonnon pajua, eikä minua kuskattu hoitoon.

Olisihan sitä voinut pukeutua huomaamattomammin kykkimään tienreunaan, 

mutta kun ei omista värittömiä vaatteita.

Iloisena pompotin takaisin kotiin ja huomasin, 

että osa tienvarren puista oli pukeutunut samoihin keltaisen sävyihin.

Mainiota! Tunsin vahvaa yhteyttä luontoon!

Pajuja voi kerätä punontaan vielä siihen asti, kun niihin alkaa tulla hiirenkorvat.

 Sen jälkeen kuori irtoaa pajusta eli silloin on pajupillien aika.

Pajusta punotaan Turengin aseman kässäillassa torstaina 23.4.2015 klo 18.00 alkaen. 

Tervetuloa mukaan! 

Lisätietoja FB-tapahtumassa:  Pajunpunontaa - Aseman käsityöilta