Punottiin kässäillat pakettiin

 Pajua punoen

Viime torstaina päätettiin kuluneen kauden yhteisölliset käsityöillat Ravintola Turengin aseman terassilla. Pajuope pakkasi taas kerran risut autoon.

 

Jo maanantaina käytiin porukalla keräämässä pajuja lähimaastosta. Ei kenenkään pihan läheisyydestä, vaan alueelta, josta pajut muutenkin leikataan alas. Pajuthan eivät kuulu jokamiehenoikeuksiin. Keräämisen jälkeen niputettiin pajut torstaita varten Aseman terassilla.

Torstaina oli melkoinen tuuli, mutta Aseman terassin suojamuovien suojassa oli hyvä punoa. Keväinen ilta oli valoisa, eikä sähkövaloja kaivattu. Alussa aurinkokin vielä värjäsi iloista tunnelmaa.

 

 

Kymmenen naisen joukolla punottiin. Ikähaitari oli nuorista tytöistä varttuneempiin rouviin. Asemapäällikkö poikkesi paikalle, mutta ei vieläkään saatu häntä tarttumaan pajuihin punontatarkoituksella. Ehkä ensi vuonna!

Nuoret tytöt olivat tosi näppäriä ja kranssipohjaan punotut korit syntyivät sukkelaan. Ohjeet oivallettiin melkein puolesta lauseesta.

On hieno kokemus saada ihmisiä, jotka eivät aiemmin ole punoneet, innostumaan ja oivaltamaan tekniikan mahdollisuudet.

Erityisen huippua oli saada mukaan henkilö, jolla on ollut vahva käsitys, että peukalo on keskellä kämmentä, Ja sitten korvien välissä napsahtaa, että peukalohan onkin ihan nätisti ja toimivana etusormen vieressä. Ja punonta sujuu!

 

Illan aikana syntyi monta kukkatukea, koria ja vatia, amppeli sekä sydän ovikranssiksi.
 

Japanilaiset linnunsilmät veivät mukanaan.

Ja kynnet oli viritetty punaisen kanukan kanssa samaan sävyyn.

   

Syksyllä jatketaan aseman kässäiltoja. Varmaankin pajulla startataan syyskuussa, kun vielä säät sallivat ulkona / terassilla punomisen, mutta kesän piiskat ovat kasvaneet ja paju siirtyy lepokaudelle.

Pajuope kiittää innokkaita osallistujia niin punonta- kuin talven muistakin kässäilloista. Ja myös Ravintola Turengin asemaa kiitän hyvästä yhteistyöstä ja kokoontumispaikasta. Yhdessä tekemisestä saa niin paljon energiaa!

Jos säät jatkuvat vielä viileinä, voi pajua edelleen kerätä tuoreena punomiseen ja myös eläviin pajutöihin. Eläviä pajutöitä voi tehdä ruukkuihin, mutta talveksi ne on hyvä upottaa maahan, jottei juuret jäädy. Kun pajuista alkaa irtoamaan kuori, on aika siirtyä pajupillien nikkarointiin.

Itse odotan nyt sateetonta noin kymmenen asteen vapaapäivää, jotta saan pihan ohukaisen ja paksukaisen viimekesänä tukan punottua nutturalla eli palloksi. Varmaankin Vappuna viimeistään!