perjantai 28. helmikuuta 2014

Mieluisan takin kolmas elämä

Luottovaatteen eteen jaksaa tehdä työtä


Tarinan päähenkilö, siis takki, oli ensimmäisessä elämässään valko-musta-harmaa. Tarkemmin valkoisella pohjalla harmaanmustia ja harmaita tolppia/tikkuja. Kangas on kudottu teolliselle kutomakoneella Hamkin muotoilun ko:n Tekstiiliverstaalla yli 10 vuotta sitten. Takiksi kankaan ompeli ompelijan ammattitutkintoa suorittanut opiskelija mittatilaustyönä näyttötilanteessa. Päältä kaunis, sisältä ei niin hyvää työtä. Napit hiotuista pihakivistä mun kivenhionta kaudelta, siis omatekemät.

Takki yläosa ja kaulus takaa
Käytin sitä aikani, mutta väri ei ollut sitten enää omaan värimaailmaan sopiva. Tytär värjäsi sen vaaleanvihreäksi. Samassa yhteydessä otin pois napit ja laitoin tilalle vetoketjun. Myös olkatoppaukset saivat kyytiä tuossa vaiheessa ja sisältä laitoin takin katseita kestäväksi = kiinnitin etulinjan ja saumanvarat.

Takin hihansuu
Kankaan idea on alunperin puuvillapolyesterin ja villan yhdistelmässä. Viimeistelypesussa villa on kutistunut, mutta puuvillapolyesteri ei. Näin ohueen puuvillapåolyesteripintaan on muodostunut ryppyjä. Kangas on vanuneen villasisuksen ansiosta paksua ja lämmintä.

Takin kauluksen etureuna
Käytössä kangas on kutistunut edelleen, sillä olen pessyt takin aina koneessa (laiskuuttani), tosin kylläkin käsinpesuohjelmalla. Nyt hihat oli jääneet lyhyiksi. Eikä kaula-aukkokaan vähän vinksahtaneena ole koskaan miellyttänyt, vaan se on pitänyt aina peittää huivilla.

Takin uusi hihansuu
Leudon talven takiksi tämä on kuitenkin loistava. Siispä neuloin hihansuihin vihreä-harmaat jatkot. 24 silmukkaa, joilla pyöröneuleena 5:n puikoilla 1 o, 1 n helmineuletta kahden kerroksen korkuisena. Mallikerta siis 4 kerrosta. 12 kerrosta vihreällä, 7 kerrosta harmaalla. Harmaan on tarkoitus vain vähän vilkkua hihansuissa.

Takin kaulus ennen kiinnitystä
Kaula-aukkoa peittämään neuloin uuden kauluksen. Sen tein niin, että ensin neuloin 11 silmukalla samaa helmineuletta kuin hihansuihin harmaalla langalla. Tätä niin pitkä pötkö, että riitti kaula-aukon ympäri. Sitten poimin vihreällä langalla toisesta pötkön sivusta silmukoita 1 silmukka/ kerros. Tavoitteena, että vihreä osuus vähän levenee ja siten asettuu kauniisti takin oikealle puolelle olkapäille, eteen ja taakse. Samalla mallineuleella siis toiseen suuntaan neuloin 20 kerrosta. Lopuksi löyhä päättely.
 

Käsin ommellen kiinni hihansuihin sisälle hihanpidentäjät. Samoin kaulus käsin kiinni takin vanhaan kaulukseen nurjalle.

Takin uusi kaulus edestä

Tammikuun alkupuolella tarkeni tällä takilla hyvin, sitten tuli lyhyt ja vähäluminen talvi. Jopa untuvaa sai vähäksi aikaa laittaa päälle ja Arctipsit jalkaan. Nyt on taas pärjännyt jo muutaman viikon kevyemmillä takeilla. Kummallinen talvi.

Hihansuu- ja kaulustuunaukset

Kuvaajan puuttuessa omakuva peilistä
24.4. vietetään Vaatevallankumousta. Silloin pukeudutaan omiin luottovaatteisiin ja kerrotaan niiden tarinat. Tämä takki on minulle yksi monista luottovaatteistani. Tarinan kerroin jo nyt, koska varmaankin tänä keväänä 24.4. on jo kevyempien kostyymien aika. Onneksi luottovaatteita löytyy monia, lisää tarinoita siis tiedossa. Lisää Vaatevallankumouksesta voit lukea vaikka Facebookin Vaatevallankumous-sivulta.


torstai 27. helmikuuta 2014

Pyyhkeiden ripustamisesta lisää

Ripustinkukkainnostus jatkuu

Tänään heräsin aamulla kylässä olevan terapiakoiran ansiosta (vuoksi?) tuntia aiottua aikaisemmin. Kyllä väsytti. Aamulenkin jälkeen jo hymyilytti. Tunti ylimääräistä aikaa.


Käytin ajan mm. virkkaukseen, ylläri. Tusina uusia ripustinkukkia, kymmenen eilisen mallin mukaan ja kaksi vähän erilaista. 
 

Edelleen alkuperäinen viehättää näistä enemmän. Jotain muitakin kuvioita muotoja voisi tuotekehittää, ehkä. Umpinaisissa terälehdissä on 5 kjs:n sijasta yhteen silmukkaan pylväs ja pitkäpylväs ja toiseen pitkäpylväs ja pylväs. Ja viimeistä kerrosta ei ole, joten kukan ulkomitta pienempi kuin alkuperäisissä.


Nanson Paulakukka -pyyhkeet huusivat liinavaatekaapista uusia ripustimia. Niissä on kyllä ihan ehjät tuoteseloste-pesuohje-ripustimet, mutta saavat roikkua päät alaspäin tästä eteenpäin.


Saivat värikoodit kukilla reunaan. Vihreä, violetti, turkoosi ja viininpunainen. Ei sekoitu pyyhkeet. Ehkä. Huushollissa on kyllä yksi värisokea.


Olis voinut tehdä mustan ja valkoisen, mutta eihän mulla ole sellaisia lankoja. Väririippuvaisella. Kuvaaminen sen sijaan vaikeaa - kovaa ja kylmää salamalla, keltaista ja sameaa ilman.



Eikä vieläkään ärsyttänyt kukkien kiinni ompeleminen. JESS! Pitäisi kaivaa vielä loput repsottavat ripustimet esiin ja vaihtaa kukkiin. Ehkä noita kylppärin kasarilaattojakin nyt edelleen siedän!


Ripustinkukkien kuvaaminen riittää nyt. Katsotaan tuotekehittyykö muita hyviä kuviomuotoja samaa käyttötarkoitusta varten. Ohjeet eilisessä postauksessa eli täällä.

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Enää ei ripustimet retkota risoina!

Virkattu ripustinkukka

Maanantaina käytiin kirppiksellä. Päivän löytö oli kaksi siistiä vihreää froteista käsipyyhettä. Ei käsipyyhkeistä kyllä pulaa ole, päinvastoin liinavaatekaappi pursuaa niitä.
 

Erityiseksi nämä pyyhkeet teki niiden reunapitsit ja etenkin kukkaripustimet.


Ihanat virkatut kukat. Kunnia hälle, joka näin mainion idean on keksinyt! Ja eurolla molemmat pyyhkeet lähti mukaan.
 

Pyyhkeiden risojen ripustimien korjaaminen tai vaihtaminen on ehkä yksi tylsimmistä hommista. Tai ainakin kuuluu samaan sarjaan kuin puuttuvat nappit, käännettävät housunlahkeet jne. Joku suutarinlapsi syndrooma tässä vaikuttanee.

 

Nyt heti kaapista ulos kaksi pyyhettä, joiden ripustimissa on  ollut korjattavaa jo useamman pesuvälin ajan. Vanhat ripustimet pois ja kukat tilalle.

 

Niin ensin ne piti virkata. Ei paha. Vaikein vaihe oli löytää sopivan väristä puuvillalankaa. Vaikka lankoja on kilo tolkulla tuntuu, että aina puuttuu se just tarpeellisin. Ruskein oranssi oli paras tarjollaolevista.
 

Näin ne tehdään:

1. krs - aloitusrengas
Virkkaa puuvillalangasta 16 ketjusilmukkaa. Kiinnitä piilosilmukalla renkaaksi.


2. krs
Virkkaa 1 ketjusilmukka ja sitten 23 kiinteää silmukkaa ketjusilmukkalenkkiin. Sulje piilosilmukalla.


3. krs
Tee yksi ketjusilmukka ja yksi kiinteä silmukka samaan kohtaan, jossa edellinen piilosilmukka. Sitten tee 5 ketjusilmukkaa (yksi terälehden kaari) ja yksi kiinteäsilmukka kolmanteen edellisen kerroksen silmukkaan. Toista vielä 5 kjs ja 1 ks kunnes kukassa on seitsemän terälehteä. Tee vielä 5 kjs ja kiinnitä kahdeksas terälehti piilosilmukalla kerroksen ensimmäiseen kiinteään silmukkaan.
 

4. krs
Tee 8 kiinteää silmukkaa jokaiseen kahdeksaan ketjusilmukkakaareen. Sulje lopuksi kerros piilosilmukalla.



Päättele langat. Kiinnitä kukka keskelle pyyhkeen sivua. Kiinnitys tietenkin oikealle puolelle, jotta kukka näkyy naulakosta riippuessa. Neliön muotoisessa pyyhkeessä ripustinkukan voi kiinnittää pyyhkeen kulmaan.




Minä kiinnitin kukan niin, että kolme terälehteä on pyyhkeen päällä, loput ulkopuolella. Seuraaviin taidan kokeilla 4 + 4 eli puolet terälehdistä pyyhkeen päällä ja puolet ulkopuolella.
 


Sitten vaan kuvaamaan ja fiilistelemään. Ja pyyhkeet käyttöön. Sekä kirppislöydöt että kaapista korjatut.

 
 
Toivottavasti moni muukin innostuu tästä hauskasta ja helposta ideasta! Risat ripustimet historiaan!



27.2. ripustinkukkahomma jatkui monivärisin kukin.

tiistai 25. helmikuuta 2014

Ei saanut pajupallo pitää koristeitaan

Palat liivihameeksi

Hiljainen helmikuu täällä blogissa. Siis postauksissa. Lukijoita näyttää käyvän ihan mukavasti ilman uusia juttujakin. 80 000 käyntiä mennyt rikki, ihan hyvin näin hiljaiselle blogille. Etenkin ristikkäin virkkaus näyttää kiinnostavan ympäri maailman aina vaan.

Mohairpalat saivat olla vain hetken eli edellisen postauksen kuvauksen ajan pajupallon koristeina: Höyhenen kevyttä mohairia 19.1.2014. 



Mohairpalat liitin ensin karhealla villalangalla ja tällä tekniikalla viiden palan nauhoiksi. Värijärjestys on tarkkaan harkittu, kun mulla pitää aina olla joku perustelu ja logiikka käytössä. Tapojen orja. Nauhat liitin yhteen ylimmän ruuturivin osalta, sama kiinnitystekniikka edelleen. 

 
Toisesta ruudusta helmaan virkkasin joka nauhan väliin kiilat kolmen pylvään ryhmillä. Aina ruudun rajakohdassa yksi kerros enemmän kohti alareunaa. Helma levenee näin mukavasti alaspäin. Kiilojen värit vaihtelee.


Ennen yläosaa virkkasin palojen kiinnityslangalla kerroksen kiinteitä ja ketjusilmukoita ruutujen yläreunaan. Sitten ympyränä kolmen pylvään ryhmillä ruutuja kohti kainaloa vihreällä langalla.




Malli rakentui ja päätöksiä tein sitä mukaa kuin mekko eteni. Alussa visio oli ihan erilainen. Mutta palariveistä lähtien koko ajan tuli uusia ideoita ja valintoja vastaan. Tämmöisestä käsityöstä tykkään tosi paljon. Ajattelua tarvitaan koko ajan. Hyvin unohtuu työasiat ja muut arjen mutkat.


Kainaloon vähän väliä ja sitten etu- ja takakappaletta ylöspäin vielä kainaloiden reunoissa vähän kaventaen. Lopuksi kaula-aukko. Edessä vähän alemmas kuin takana. Olkapäät kapeana samanlevyisenä eteen ja taakse.


Olkapäät kiinni samalla kiinnityslangalla kuin muuallakin. Samoin sillä samalla karkealla langalla kerros napakoittamaan pehmeää mohairia kädenteiden ympäri ja kaula-aukon ympäri.


Sitten tuumausta. Lankaa kovin vähän kaikista väreistä jäljellä. Ruutujen väreillä ilman vihreää neljä kerrosta kädenteille ensin kaksi kerrosta kolmen pylvään ryhmillä. 


Sitten kaksi kerrosta kolme pylvästä viimeisellä vedolla yhteen virkaten, väliin kaksi ketjusilmukkaa. Näin kädenteille reunat vähän kapenivat kohti reunaa ja istuvuus on parempi. Toinen kädentie samoin.


Vielä pääntie. Sama raidoitus, mutta nyt reunasta levittäen eli tekniikat päinvastoin kuin kädenteille.


Ikäänkuin pieni kaulus miehustan päälle, ei pääntien jatkeeksi. Mohairlangalla pienin pistoin kiinnitys, että pysyy kuosissaan.


Helmaan vielä kiinnityslangalla kerros kiinteitä silmukoita ja ketjusilmukoita. Reunaa
napakoittamaan.

 
Sitten noin miljoonan langanpään päättely.


Talvi taisi jo mennä. Tosin loppuviikosta viilenee, ehkä.
 

No ehkä mohairmekko ei ole niin kuuma, etteikö voisi vielä maaliskuussa se päällä touhuta.








Ai, että miltä näyttää päällä? Minusta yllättävän hyvältä, kun malli eteni hämärän lopputuloksen visiona alusta lähes loppuun.


 Nyt kuvat päättöminä, kun ei ollut kuvaajaa paikalla ja tukkakin sekaisin.


Huomenna testikäyttöön! Kukkapenkissäkin jo kevään merkkejä, vaikka vasta helmikuu lopuillaan!




Palojen virkkausohje näissä aikaisemmissa päivityksissä:

http://punos-sidos-silmukka.blogspot.fi/2014/01/hoyhenen-kevytta-mohairia.html

ja täällä ihan erilaisesta langasta:

http://punos-sidos-silmukka.blogspot.fi/2013/10/vahan-kettua-siihen-joukkoon.html