keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Lapset lähtee maailmalle

Peittojen luovutuskakkukaffet huomenna


Ei ihan 9 kk mutta yli 8 kuitenkin eli pikkuisen etuajassa päättyy projekti. Siis jos verrataan lapsen syntymiseen. Ehkä outo vertaus, kun kyse on kuitenkin virkatuista peitoista. Mutta kun niistä on tullut kuin omia lapsia. Yhdessä monen muun kanssa ja lisäksi liuta kummitätejä ja myös -setiä.


Huomenna tulee kakkukahveilla kymmenestä lahjoituskohteesta kahdeksan kohteen edustajat. Kakun pitäisi olla ruutupeiton hengessä tehty. Saa nähdä sitten, miten Amican äidit ovat onnistuneet.


Tammikuussa kyllä jo loppui peittojen näyttely ja sitten alkoi lahjoittamisen virittely. Mutta onneksi Elli tajusi, että lapset pitää laputtaa ennen uusiin koteihin luovuttamista. Muovipinnoitetut pellavakankaiset nimilaput sukujuuritiedoilla ja hoivaamisohjeilla saatiin tiimityötä aikaiseksi. Laputtamisen kunkin oikeaan kylkeen otin omaksi hommakseni.


Jännää huomenna saada ulkopuolisten palautetta peittojen vastaanottajilta. Puhelimessa ainakin kaikki olivat tiedosta kovin ilahtuneita. Lahjoituskohteet ovat erilaisia yhteisöjä, joissa touhuaa ja työskentelee hyvien asioiden parissa ihmisiä vauvoista vaareihin. Halutaan siis työyhteisöstäni jakaa hyvää mieltä ja lämpöä erilaisille kumppaneille.



Tässä lapsien nimilappukuvat, vain vähän peittojen kulmaa paljastaen:











Mikä kumma juttu tämä oikein on? Jos et ole lukenut aikaisempia osia, niin tässä linkin niihin aikajärjestyksessä. Kokoamis- ja näyttelypostauksista löytyy kuvia myös peitoista kokonaisina:
 
- palojen virkkaus
- peittojen sommittelu
- peittojen kokoaminen
- höyrytys ja näyttely

Ehkä vielä jonkun kakkukahvikuvankin laitan jakoon!

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Aika vaihtaa uuteen

Uusi tuki käynnökselle

Punonta on jäänyt päälle.


Johtunee oman maan tuotannon määrästä ja hyvästä säästä. 


Pääsiäisen kesäisessä säässä valmistui uusi punottu pylvästuki kärhölle.


Vanha oli jo aika hapero.


Silti latvan linnunsilmäsolmu oli vielä ihan ehjä.
Kauniisti patinoitunut.


Vanhan kehikon puolikas sai jäädä nojailemassa vielä seinään.
Kuvaa mun suhdetta töihini, käytetään viimeiseen asti.


Uudessa on kovasti lisää pituutta. 
Josko köynnöskin kasvaisi entistä pidemmäksi ja korkeammalle.


Vielä ei tiedä, kuinka on talvehtinut. Ei näy elonmerkkejä..

 

Jos loimipiiskat työntäisi syvemmälle maahan ja kastelisi reilusti, saattaisi loimet alkaa kasvamaan.
Sitä en nyt toivo ja siksi upotin vain muutaman sentin verran multaan.

Näin se tehdään - suurpiirteiset kuvaohjeet kartiotukeen

Kaupan tukevat pahvilaatikot ovat loistavia pohjia monille pajutöille. Punojalle on niitä aina muutama varastossa. Tällä kertaa meni ympyrän jakaminen tasan parittomalle loimimäärälle helposti silmämääräisesti. Ei ollut ongelmia jakojäännöksen kanssa. Vanha sisäpiirin juttu, kun punottiin yhdessä työkavereiden kanssa vuosia sitten.


Tasapaksut ja pitkät loimet paikoilleen. Latvasta kiinni nipuksi joustavalla matonkuteella tai vaikka vanhoilla sukkahousuilla


Punontaa kahdella pajulla alkaen tyvistä. Yhden edestä ja yhden takaa.


Jatkaminen, kun 20 cm latvoja jäljellä uusilla tyvillä. Joku etenee vuorotellen latvoilla vuorotellen tyvillä. Kaikki on minusta yhtä oikein.



Punottuja alueita rytmitetään oman mielen mukaan. Laaduntarkkailija on hyvä apuri.


Uusi punottu vyöhyke jatketaan aloittamalla kahden pajun lavoja yhteen kiertämällä. Kierteiden määrällä loimien välissä säädellään loimien etäisyyttä toisistaan.


Kolme punottua aluetta tehtyinä.


Neljäs alue aloitettu kierteillä.


Viides ja kuudes punonta on tehty kapeammiksi eli vain yhdellä pajupiiskaparilla.


Päähän lopuksi linnunsilmä hyvin notkistetulla pajulla. Sen matonkuteen paikalle.



Laaduntarkkailija vaikuttaa tyytyväiseltä.


Puolivälissä punontaa tapahtui episodi suihkulähteellä. Tosin suihku on vielä talviteloilla. Laadun tarkkailijan pallo tippui lampeen, eikä tullut edes haukkumalla pois. Ihmistä ja haravaa siinä tarvittiin avuksi. Kunnon puudeli ei veteen mieluusti mene. 








Seuraavaksi taitaa olla edessä riemukaaren punominen!
Siinä pääsee reenaamaan lisää linnunsilmiä!


lauantai 19. huhtikuuta 2014

Lankalauantain lautanen

Omenapuun oksanhaaraan punottu vati

Vanhoista omppupuista leikattiin pari viikkoa sitten kasa oksia pois. 


 Mielenkiintoiset ja haaroittuvat oksat jätin jatkotyöstämistä varten terassille.


Eilen auringossa tuumattiin kyläilevän kaverin kanssa, että mitä jos punotaan.
 

Tai ainakin jotain yhdessä touhutaan.


Kaverilla oli ihan oma tyyli työstää omppupuunoksaa.



Tassut piti oksaa paikallaan.


Oksasakset tai silppurit oli ihan omasta takaa.

 
Kuvassa molempien tossu tai tassu näkyvissä sekä työt aika mukavassa vaiheessa. 
Molemmat tyytyväisiä aikaansaannoksiin.


Kolmihaarainen omppupun oksa on hyvä tarjoiluvadin aihio. 
Kaksi oksaa on lisätty reunimmaisten haarojen viereen lisäloimiksi.


Lisäloimet tarvitaan, jotta punos on riittävän napakkaa.


Ihanan vihreää tuoreena. Harmi, kun värit muuttuvat, pajujen kuivuessa.


Leveämmän kohdan jälkeen latvat suppuun halutun muodon kohdalta. 


Viimeistelemätön pinta näyttää nurjalta aika hurjalta.
Kannattaa siistiä vasta lopuksi.


Reunimmaisen haaran sivuhaara hyödynnetään muodossa.


Pieni sivutaso tai uloke.
Ainakin punojan persoonallinen sormenjälki.


Lopussa punominen on melkoista pujottelua, kun loimen päät ovat kiinni.


Melkein valmis päältä.


 Melkein valmis nurjalta eli alta. Ennen siistimisleikkausta.


Loimen päät kiinni linnunsilmäsolmulla. 
 

Onnistuikin kerrasta hyvin, kun maltoin notkistaa pajupiiskan ensin kunnolla. 
 
 
Ylimääräiset loimien latvat poikki.
 Pihalla kuivattaen pajutöiden värit säilyvät paremmin kuin, 
jos vie suoraan sisälle ja antaa kuivua nopeasti. 
 

Vadissa on kahta erilaista viljeltyä pajua. 
Koripajua ja huurrepajua, muistaakseni.


Lankalauantain kunniaksi lankoja ja kananmunia ole hyvä!