Lankalauantain lautanen

Omenapuun oksanhaaraan punottu vati

Vanhoista omppupuista leikattiin pari viikkoa sitten kasa oksia pois. 

 Mielenkiintoiset ja haaroittuvat oksat jätin jatkotyöstämistä varten terassille.

Eilen auringossa tuumattiin kyläilevän kaverin kanssa, että mitä jos punotaan.

 

Tai ainakin jotain yhdessä touhutaan.

Kaverilla oli ihan oma tyyli työstää omppupuunoksaa.

Tassut piti oksaa paikallaan.

Oksasakset tai silppurit oli ihan omasta takaa.

 

Kuvassa molempien tossu tai tassu näkyvissä sekä työt aika mukavassa vaiheessa. 

Molemmat tyytyväisiä aikaansaannoksiin.

Kolmihaarainen omppupun oksa on hyvä tarjoiluvadin aihio. 

Kaksi oksaa on lisätty reunimmaisten haarojen viereen lisäloimiksi.

Lisäloimet tarvitaan, jotta punos on riittävän napakkaa.

Ihanan vihreää tuoreena. Harmi, kun värit muuttuvat, pajujen kuivuessa.

Leveämmän kohdan jälkeen latvat suppuun halutun muodon kohdalta. 

Viimeistelemätön pinta näyttää nurjalta aika hurjalta.

Kannattaa siistiä vasta lopuksi.

Reunimmaisen haaran sivuhaara hyödynnetään muodossa.

Pieni sivutaso tai uloke.

Ainakin punojan persoonallinen sormenjälki.

Lopussa punominen on melkoista pujottelua, kun loimen päät ovat kiinni.

Melkein valmis päältä.

 Melkein valmis nurjalta eli alta. Ennen siistimisleikkausta.

Loimen päät kiinni linnunsilmäsolmulla. 

 

Onnistuikin kerrasta hyvin, kun maltoin notkistaa pajupiiskan ensin kunnolla. 

 

 

Ylimääräiset loimien latvat poikki.

 Pihalla kuivattaen pajutöiden värit säilyvät paremmin kuin, 

jos vie suoraan sisälle ja antaa kuivua nopeasti. 

 

Vadissa on kahta erilaista viljeltyä pajua. 

Koripajua ja huurrepajua, muistaakseni.

Lankalauantain kunniaksi lankoja ja kananmunia ole hyvä!