Kukkia harmaaseen kevätpäivään

 

Mekon toinen vyö

Puuvillainen mekko parin vuoden takaa palautui vähän aikaa sitten lainasta. 

Vanha vaate tauon jälkeen on kuin uusi vaate. 

Tänään on pilvinen päivä. Toisin kuin eilen. Keltainen mekko toimii aurinkona. 

Mekkokankaasta hahmotan tummemmalla värillä neliterälehtisiä kukkia. 

Joku ehkä hahmottaa vaaleammat keltaiset pallot.

Mekossa on samasta kankaasta somittava vyö. 

En ole koskaan ollut kovin sinut tällaisten solmittavien kangasvöiden kanssa. 

Vaikuttaneeko omat keskivartalon mitat siihen?

Ei oikein tiedä, sitoisiko vyön tiukasti, vaiko löysästi. Usein se jää pois kokonaan.

60- ja 70-luvulla lapsuus- ja nuoruusvuodet eläneenä Foorakukat ja muut kukkaiskuosit ovat lähellä sydäntä. Siispä halusin spesiaalikeissejä varten tähän Marimekkomekkoon uuden vyön.

Se sopisi yhtähyvin vaikka tähän vm 74 lookkiin farkkujen ja keltaisen topin kanssa. 

Kuva on Pistohiekalta, mutta ei ole paluuta tuohon aikaan.

Nostalgiavyöhön tuli siis virkattuja kukkia ja väleihin pienempiä ympyröitä. 

Lanka on Pirkanmaan kotityön merseroitua puuvillalankaa.

 

Jämäkkyyttä vyöhön antaa sekä kukkien että ympyröiden sisällä olevat muovirenkaat.

 Vyön päihin tein nauhat, vaikka pituuden vuoksi ne eivät olisi olleet välttämättömät. 

Keventävät kokonaisuutta.

Nauhat on tarkoituksella virkattu kiertyviksi. 

Vähän niinkuin 70-luvun pyyheliinanpäiden pitseissä. 

Harmaa kukkapenkki alkoi kummasti hehkumaan kertaisten kuvausten aikana.

Tai ainakin oma pää kirkastui.

Ja kyllä sieltä ihan oikeaa keltaista elämääkin on jo havauttavissa. 

Ensimmäiset krookukset avaavat nuppujaan.

Ohje vyön virkkaamiseen tulee tänne blogiin lähipäivinä.