Isöäidinneliöitä ja peitteitä yhteisöllisesti

Operaatio HAKKY virkkaa, osa 1

Tämä on kertomus siitä, kuinka yhdessä tekeminen tarttuu ja imaiseen mukaansa. Jopa niitä, jotka etukäteen sanoo, ettei osaa tai jotain muuta kummaa :)

Valmiita kirjavia mummoja pinoissa värien mukaan

Meillä oli työpaikan eli HAKKYn (= Hämeen ammatillisen korkeakoulutuksen kuntayhtymän eli Hämeen ammattikorkeakoulun ja Hämeen ammatti-instituutin) henkilöstöpäivät 22.-24.8.2013 laivalla (HKI-Tukholma risteily). 12 linja-autoa kuljetti meidät Hämeestä kaikilta kampuksilta torstaina Helsinkiin ja lauantaina takaisin lähtöpisteisiin.

Valmiita yksivärisiä mummoja pinoissa värien mukaan

Lauantai 24.8. oli valtakunnallinen Koulukarnevaalipäivä, eli kuka vaan saattoi perustaa pop up -kouluja ja opettaa muille jotain, mitä itse osaa. Harmiteltiin viikko ennen henkilöstöpäiviä parin työkaverin kanssa, kun ei voida osallistua Koulukarnevaaliin, kun kotiinpaluu henkilöstöpäiviltä oli tuolloin lauantaina. Sitten meillä välähti: meillähän on linja-autoissa ja päivillä yhteensä yli 500 "koululaista", pistetään ne oppiin! Ja jo torstaina menomatkalla. No varsinaiseen valtakunnalliseen koulukarnevaaliin meitä ei hyväksytty mukaan, kun se tapahtui vain lauantaina 24.8. ja sen oppituntien piti olla kaikille halukkaille avoinna. Lauantaina me palasimme linja-autoilla Hämeeseen ja sinne kun ei ulkopuoliset päässeet. Mutta hyvän kimmokkeen tapahtumasta saimme joka tapauksessa !

Valmiita kirjavia mummoja pinoissa värien mukaan

Aihetta pähkäiltiin hetken aikaa, siis käsityötä kumminkin. Aika pian päädyttiin kantapäiden ja muiden hankalampien juttujen kautta isoäidinneliöön.Senhän kaikki voi oppia tekemään!

Valmiita yksivärisiä mummoja pinoissa värien mukaan

Idea sai hyvän vastaanoton Visamäen kampuksen ruokalakallupissa ja mm. henkilöstöpäällikön hyväksynnän. Ensin aateltiin, että jos vaan jossain Hämeenlinnasta lähtevässä bussissa virkataan, mutta kun sana tulevasta jutusta levisi, tuntui, että mahdollisuutta pitää tarjota kaikille halukkaille. Se just oli tässä se jutun ydin - koko HAKKY virkkaa, tai on ainakin juonessa mukana!

Lankoja pussittamista varten (kuva L.Siivola)

Lähdin kyselemään lankoja: niitä saimme lahjoituksena useita kiloja muotoilun koulutusohjelmalta ja kilon verran Wetterhoff OY:ltä. Langat olivat vyyhdeillä ja kartioilla eli seurasi tiivis muutaman päivän kahvitunti-ruokatauko-kerimistalkoot. Lisäksi suuri osa langoista oli niin ohutta, että piti keriä kaksinkertaisia keräsiä. Osa otti kartioita kotiinkin illoiksi kerimistä varten.

Langat jaettuina linja-autoihin meneviin kasseihin (kuva L.Siivola)

Kerimisen ohella tehtiin tiedotetta, s-postiviestiä, Facebook-tapahtumaa ja koottiin ohjeita. Ohjeiden kanssa käytiin hyvässä hengessä kiivastakin keskustelua "oikeasta" isoäidinneliöstä. Huomattiin eroja siinä, missä kohtaa kerros vaihtuu, kuinka ketjusilmukoita tehdään tai ei tehdä ruudun sivuille pylväsryhmien väliin, miten kerros suljetaan jne.. Isoäidinneliö on siis monenlainen juttu jo ihan ohjeiden kautta. Ja virkattuina variaatiot vaan lisääntyy :-)

Tiedotteita, ohjeita, FB-tapahtumaa... (kuva L.Siivola)

Päädyttiin ottamaan ohjeiksi Novitan ja Käspaikan ohjeet. Käspaikasta saatiin myös hyvä vasenkätisen ohje. Lisäksi henkilöstösihteeri teki QR-koodit ohjeista, pystyi sitten halutessa niitä älypuhelimilla ja tableteilla latailemaan. Kyllä, nykytekniikka on meillä hallussa! Ja tiedotetta ja ohjetta väännettiin myös englanniksi, kansainvälinen työyhteisö kun ollaan.

Lankojen lisäksi mallitilkkuja kasseihin (Kuva L.Siivola)

Vielä oli yhdet talkoot. Lankojen pussitus. Tehtiin 12 kassia, yksi joka linja-autoon, jossa oli siis langat ja ohjeet. Ne toimitettiin etukäteen Hatuselle, jossa bussifirma huolehti, että jokaisen auton bussikuski otti varmasti lankakassin mukaan ennen kuin lähti hakkylaisia Hesaan kuljettamaan.

Lankojen pussitusta (kuva L.Siivola)

Siinä välissä olin bongaillut oman mielikuvan pohjalta virkkuutaitoisia henkilöitä eri kampuksilta: Valkeakoskelta, Lepaalta, Evolta, Forssasta, Mustialasta, Sairiosta, Riihimäeltä, Lahdensivulta ja Visamäestä. Hyvin onnistui ja saatiin vähintään yksi ohjaaja jokaisen linja-autoon. No, loppupeleissä ohjaaminen levisi sitä mukaan kuin virkkuutaito ja -into. Eli ei jäänyt ainakaan ohjauksesta kiinni, etteikö olisi voinut reissun aikana opetella isoäidinneliön virkkuun ja tehdä sen oman tavoitekappaleen. Ja ohjaajat huolehtivat myös valmiiden mummojen keräämisestä sekä lanka- ja tilkkukassien ottamisesta laivalle mukaan.

Meillä oli muutama etävirkkaajakin, mm. Opiskelijakunta HAMKO:n maskotti, HAMKO Hamksteri sekä pari työpaikalle jäänyttä kollegaa.

HAMKOn Hamksteri kantoi oman keränsä kekoon

HAMKOn Hamksteri ei ehtinyt mukaan, mutta teki omat pikkumummot

Koko porukka sai infoa virkkuusta samassa viime hetken s-postissa, jossa päivien järjestäjät muistuttivat, että mukana pitää olla passi tai henkilötodistus. Pyydettiin siis ottamaan myös mukaan virkkuukoukku :) Ja omia lankakeriäkin sai ottaa. Siis passin ja virkkuukoukun kanssa henkilöstöpäiville, ei ihan tavallinen ohjeistus työyhteisöissä! Mutta saattaa olla meillä tämän kokemuksen jälkeen toistuva juttu, että jotain yhteisöllistä tehdään :-)

Tässä vielä tiedottamisessa käytettyä tekstiä:

• Vuoden 2013 henkilöstöpäivien linja-automatkoilla ja myös perjantaina aamupäivällä laivalla voit virkata isoäidinneliöitä! Osata ei tarvitse entuudestaan, sillä jokaisessa linja-autossa on ohjaajia ja innostajia auttamassa uuden taidon haltuunotossa tai mahdollisesti vähän ruostuneen taidon esille saamisessa.

• Linja-autoissa on myös lankoja virkkausta varten. Toki voit ottaa mukaan myös omia villalankakeräsiä. Ota myös oma tai puolison/tyttären/pojan/äidin/kaverin virkkuukoukku mukaan. Koot 2,5 – 4 ovat sopivia. Jos omistat monta koukkua, ota myös kaverille lainattavaksi. Pakkaa virkkuukoukku käsimatkatavaroihin. Ota myös pienet sakset mukaan.

• HAKKY-päivien teemana on strategiasta teoiksi. Muutokset edellyttävät meiltä kaikilta uudistumista, yhteisöllistä toimintaa, uusia verkostoja ja toimeen tarttumista. Käsillä tekemisen vaikutusta uuden luomiseen, asioiden jäsentämiseen, ihmisen hyvinvointiin ja keskittymiskyvyn paranemiseen on tutkittu laajasti väitöskirjoja myöten. Yhteisöllinen virkkaus auttaa siis myös päivien tavoitteen saavuttamisessa!

• Meitä osallistuu HAKKY-päiville yhteensä 533 – otetaan siis tavoitteeksi vähintään noin monta isoäidinneliötä. Jos peukalo kasvaa ihan keskeltä kämmentä, kannattaa matkalla ja/tai laivalla verkottua virkkuutaitoisen hakkylaisen kanssa. Siis reilusti yli 500 neliötä tavoitteena!

• HAKKY-päivien jälkeen järjestetään halukkaille mahdollisuus osallistua peitteiden kokoamistalkoisiin. Ja henkilöstö pääsee osallistumaan myös hyväntekeväisyyskohteiden valintaan. Reilusta 500 palasta saadaan noin 3 peitettä.

• Isossa joukossa on voimaa. Toivottavasti virkkauksen flow –nousee korkealle ja linja-autot ja laiva keinuvat vain vähäsen!

Koukkuja omistavilla olikin sitten useita koukkuja mukana. Pystyi lainaamaan kaverille. Innovatiivisimmat merkkasivat omat koukkunsa kynsilakalla värikoodein.

Pysyy omat koulut tallessa (kuva L.Linko)

Myös rehtorin vaimo oli pakannut rehtorin matkatavaroihin lankakerän ja virkkuukoukun :). Mahtavaa sitoutumista kotijoukkoja myöten!

Linja-autossa virkattiin ohjeen kanssa...

... ja ilman ohjetta

 Virkkaajia oli jokaisessa autossa. 

Virkattiin ohjatusti...

...erilaisina tiimeinä.

Miehiä, naisia, nuoria, kypsempään ikään päässeitä, ennen virkanneita, ekaa kertaa virkanneita jne.

Osa oli henkisenä tukena ja hikeä otsalta pyyhkimässä...

... osa virkkasi niin kuin olisi aina ollut koukku kädessä.

Periaatteena meillä oli, että kaikki osaa. Aikaansaannoksia ei pureta, eikä purateta. Mummo voi ja saa olla persoonallinen, tekijänsä näköinen!

Keskittymisen oli tiivistä niin yksin...

... kuin vieruskaverinkin kanssa. (Kuva J.Salmia)

Harmillisen monella olikin ikäviä traumoja koulukäsityöstä. Päällimmäiset muistot monella liittyivät siihen, kun ei tullut sellaista kuin opettajan mielestä piti tulla, puratettiin ja pistettiin tekemään uudelleen. Meidän operaatiossa syntyi paljon positiivisia "minähän osaan" kokemuksia. Aivan mahtavaa siis.

Tuotoksia esiteltiin myös kuvakollaasein... (kuva. J.Salmia)

...sekä videoin. Tämä tosin ihan staattinen kuva. (kuva J.Salmia)

Terminaalissa sain raportteja kuinka autoissa oli jo syntynyt kymmeniä neliöitä. Ensimmäisen päivän ohjelma oli seminaarityyppinen eli puheiden ja esitysten kuunteleminen laivan tanssiravintolassa sujui hyvin virkaten. Ja kyllä siellä virkattiinkin.

Tyhjät penkit täyttyivät mummoista. (kuva J.Salmia)

Tauoilla sain jopa kuuluttaa, että jos jollain on paljon lankoja jemmassa, tuo niitä minulle tai pistä muuten jakoon. Ja jatkuvasti oli joku mun lankakassia penkomassa.

Omia lankanyssyköitä oli matkassa. (kuva S.Ruhalahti)

Myös rehtori otti aloituspuheessaan lankakeränsä ja virkkuukoukun esille ja lupasi kortensa kekoon hyvässä asiassa kantaa. Näin saimme asialle myös virallisen hyväksynnän. Mahtavaa, ei tarvinnut pöydän alla virkata salaa. Moni sanoikin, että oli paljon helpompaa keskittyä kuuntelemiseen, kun virkkasi. No, senhän jokainen virkkaaja tai neuloja hyvin tietää! Käsityöllä on niin kovin paljon hyviä vaikutuksia ihmisen hyvinvointiin ja mm. keskittymiseen.

HAMKin rehtori ja kuntayhtymän pääjohtaja kädessä tärkeät välineet. (kuva R.Kallinen)

Loppupeleissä rehtori oli päivien ohjelmassa niin kiireinen, että hän delegoi muutamilla naisille omien lappujensa virkkaamisen. Niitä sitten loppupuheessa esiteltiin. Eli mummovirkkaus kulki punaisena lankanaläpi päivien.

Yleisö virkkaa siellä täällä... (kuva R. Kallinen)

Meillä oli mukana kollegota Tanskalaisesta kumppanikorkeakoulusta ja heidän rehtori ihaili myös virkkuutamme omassa puheenvuorossaan. Samoin ulkopuolinen luennoitsija mainitsi, että ei olekaan koskaan ollut puhumassa ennen laivan tanssilattialla ja yleisölle, josta melkoinen osa kuuntelee keskittyneesti ja sormet virkkaa lappuja.

... ohjelman eri vaiheissa... (kuva R.Kallinen)

Onneksi langat menivät vähiin ekana päivänä, sillä toisen päivän ohjelma oli osallistavaa työskentelyä. Sellaisessa virkkuut samalla olisivat jo häirinneet,

... seuraten tiiviisti puheita. Virkatessa keskittyy! (kuva R.Kallinen)

Kovasti tuli kiitosta sekä päivien aikana että seuraavalla viikolla tempauksen järjestämisestä. Minulla oli siinä apuna ihan mahtava porukka. Ilman yhteistyötä ja suurta innostusta tästä ei olisi tullut mitään.

Onnellinen mummon virkkaaja - oma panos projektiin valmis!

Ryhmävirkkausta laivalla

Osalle mummojen virkkaaminen jäi päälle viikonloppuna ja niitä tuli senkin vuoksi niin paljon. 

Sairion bussin satoa. (kuva L.Linko)

Tältä risteilyltä kassista tuli karkkien ja juomien sijasta 400 mummoa.

Henkilöstöpäiviä seuraavalla viikolla mummoilla oli kokoontumisajot. Niiden oli määrä tulla minun työhuoneeseen. Tuolla viikolla sainkin parhaat työpostit ikinä! Joka päivä kasseja, kirjekuoria tai laatikoita, joissa oli mummotilkkuja eri linja-autoista ja paikkakunnilta koottuina. Lasketut mummot kuskasin kotiin, ruokahuoneen pöytä täyttyi niistä vauhdilla. Eikä ihan pieni pöytä, kun mitat ovat 80 x 180 cm. Meillä syödään nyt vähän aikaa keittiössä :)

Tämä posti ei tullut koneelta liitetiedostoina :-)

Ja jo pelkästään mun matkatavaroissa tuli päiviltä liki 400 mummoa. En ole millään aikaisemmista henkilöstöpäivistä saanut niin montaa uutta tuttua kuin nyt tämän virkkaushomman välityksellä. Tosin olihan kysymykset välillä vähän yksitoikkoisen toistuvia: "Onko vielä lankaa?" tai "Montako palaa on jo koossa?"... Mutta kyllähän ne oli paljon mukavampia kuin tavalliset "Mitä kuuluu?"

Tässä joitakin satunnaisia mummoja pinoista, isoäidinneliökö yksiselitteinen ja tylsä? Lisää persoonallisuuksia tulee peitteiden esittelyn yhteydessä:

 

Mummojen koko- ja näköerot ovat melkoisia. Isoimpaan mummoon mahtuu 16 pienintä. Vähän on haastetta peitteiden kokoamiselle, mutta haasteet ovat ratkaisemista varten. Tykkään haasteista. Lisäksi tässä on apua järjestelmällisyydestä.

Isoimpaan mummoon mahtuu 16 pienintä mummoo.

Sama lanka, sama kerrosmäärä, mutta erilainen käsiala = iso kokoero

Mummojen kokoontuessa meille tein laskentaa, eli aina kun sain mummopostia lajittelin ne 10 mummon pinoihin ja laskin päivän saldon. Summasin edelliseen ja ja tiedotin lähinnä Facebookin kautta, että missä kokonaismäärässä mennään. 

 

Mummot 10 kpl:n laskentapinoissa

Moni odotti tavoitteen (533) saavuttamista ja se toteutuikin jo heti alkuviikosta. Tavoite oli siis 1 mummotilkku / päivien osallistuja. Itse odotin varovaisesti alkuperäisen oman tavoitteeni saavuttamista eli 2 mummoa / osallistuja. Se on nyt ylittynyt, mummoja on varmaan yhteensä noin 1200, laskuissa menin sekaisin 1075 mummon kohdalla, kun siinä vaiheessa lähetin pienimmät lihotettaviksi yhdellä - kahdella kerroksella. Mummoja on tullut edelleen jonkin verran, vielä odottelen postissa entisen hakkylaisen lähetystä Loimaalta. Kokonaismäärä selviää, kun sommittelen peitteet kokoamista varten.

Lopulta meitä oli reissussa yhteensä 502 henkeä, joista 186 miestä ja 316 naista. Eli reilusti yli 2 mummoa / osallistuja saatiin aikaiseksi!

Laskemista, ryhmäytymisen odottamista.

Mummojen pääjoukon kokoonnuttua meille pidin mummoille ryhmäytymispäivän. Ensin niiden piti jättää oma kymmenen mummon laskentaryhmä. Kaikkien yksiväristen mummojen tuli hakeutua muiden samanväristen joukkoon. 

Yksivärisiä kirkkaita...

...yksivärisiä siniharmaita.

Ja kaikkien kirjavien mummojen piti etsiä kavereiksi ne, joilla reuna oli samanvärinen. Kun tämä oli valmiina, piti vielä kunkin ryhmän järjestäytyä niin, että alimpana on ryhmän isoin mummo ja päälimmäisenä pienin. Sitten asettelin yksiväriset mummopinot värijärjestyksessä kolme-rinnakkain-jonoihin-pöydän toiselle reunalle. Ja vastaavasti kirjavat mummopinot toiselle laidalle pöytää. Muutaman tunnin puikkelehtiminen siinä oli, vaikka mummot käyttäytyivät varsin hyvin.

Pääjoukko mummoista ryhmäytyneenä, valmiina sommitteluun!

Ihan mahtava työyhteisö minulla kyllä on! Operaatio toimi yhteisöllisyyden edistäjänä ja innostajana. Ja sitä kyllä tarvitaan, kun tietää missä murroksessa koko ammattikorkeakoulujärjestelmä ja myös muu ammatillinen koulutus on. Asioita ja toimintaa pitää ajatella uusin tavoin, vanhat mallit eivät enää toimi. 

HAKKY virkkaa, osa yksi, päättyy tähän.

Tarina jatkuu peitteiden sommittelun ja kokoamisen kuvaamisella osassa kaksi. Sen jälkeen peitteistä pidetään näyttelyitä, sitten osallistutaan koko projektilla ja sen tuotoksilla Kajahtaneiden kudelmien SM-kisoihin ja lopuksi peitot päätyvät hyväntekeväisyyteen. Ainakin vuodenvaihteeseen, ehkä jopa ystävänpäivään asti prosessi kestää!

Ja minä kuljen mummoleima otsassa :-D