sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Virkaten ja neuloen

Värejä luonnosta syksyn jakkuun


Kesällä näin Instagrammissa virkatun ruudun, joka jäi päähän pyörimään. Palasin elokuun alussa Lee Esselströmin  kuvaan tuosta mielessä pyörineestä virkatusta ruudusta. Kuva oli niin selkeä, että siitä oli helppo napata idea ja tehdä itselle ohje, siis eka tilkku.


Oli kanervien kukinta-aika ja katselin moottoripyörän kyydissä yhden päivän kanervanpunaisia metsiä satojen kilometrien matkan.


Aloitin siis kokeilemaan uutta mallia kanervanpunaisella roosalla langalla. Lanka on Pirkanmaan Kotityön Roosanauha sukkalankaa. Lopulta kanervaruutujen määrä jäi vain neljään tehopsteruutuun.


Vaihdoin mustikkaan, niitä tänä kesänä olikin metsät täynnä, enemmän kuin kotiin jaksoi kantaa ja pakastimessa tilaa. 


Sininen lanka on kuitenkin indigolla, ei mustikalla, värjättyä. Sitten siirryin keltaiseen, joka on sipulinkuoren jälkiväriä. Neljäs väri on lupiinille värjättyä vihreää. Kaikki itsevärjättyjä lankoja. Lankalaadusta en ole varma, kun olivat joitain vanhoja valkoisia lankoja, jotka saivat kesällä väripäivityksen. Kutakuinkin samaa vahvuutta kuin roosa Roosalauhasukkalanka.


Kun aikani katselin yksivärisiä ruutuja, päädyin virkkaamaan kaikkiin yhden kerroksen kiinteitä silmukoita, puolet keltaisella ja puolet vihreällä.


Keltainen on sipulinkuorella värjättyä ja vihreä on saatu värjäämällä sipulinkuorella ensin keltaiseksi värjätty lanka indigolla.


Pyörittelijöitä paloja tietämättä mitä niistä tekisin. Sommittelun niin ja näin. Päädyin jakkuun, josin malli edelleen hakusessa. Virkkasin ohuelle villasilkkilangalla ensin pötköiksi.


Virkkasin oikealta puolelta kiintein silmukoin. Villasilkki on myös sipulinkuorella värjättyä.


Sommittelun pötköjä. Puolitin kainalon alle tulevat. Mittailin ja laskin tarvittavat lisäkaitalee, jotka päätin neuloat: sivuihin, taakse, kainalonalle, eteen. Ja hihat. Neuleeksi valitsin ns. valepatentin.


Eli joustavan neuleen, jossa neulotaan aina 3 oikein, 3 nurin, mutta niin, että joka neljänneksi silmukkariviksi oikealle ja nurjalle asettuu oikeat silmukat, Samoinoka neljänneksi nurjat silmukat. Ja näiden väliin silmukat, joissa vuorottelee oikeat ja nurjat joka kierroksella. Saikohan tuosta mitään tolkkua?


Neulotut osat ovat Dropsin cotton merinoa. Mukavan pehmeä ja väriltään elävä, joten sopi hyvin kasvijärjättyjen lankojen kanssa yhteen.


Neulottuja osia tein siellä täällä matkakäsityönä. Välillä mittailin pituuksia ja kainalon alle tarvittavaa kiilaa.

 
Langanpäiden päättely virkatuista osista oli yksi huhhuh -urakka.


Taas sommittelua ja kiinnitystavan pähkimistä.


Päädyin jatkamaan virkaten kiinnittämistä oikealta puolelta eli kaikki saumat näkyy päälle.


Lankana vähän paksumpi silkkivillalanka. Wetterhoffilta omasta värikartasta tummanvihreä.



Usein pingotan palat paloina, mutta nyt pingottelin vasta kasassa olevan jakun. Vahva kostutus, kevyt pingotus ja viimeistelevä höyrytys.


Elokuussa aloitettu välikäsityö ja nyt valmis vaate. Nuttu päälle ja menoksi.







Samalla pääsi kuvaan omat uudet säärystimet, kennojoustinta, kuten pinkit työkaverille tehdyt.  Ohjeen löydät aikaisemmasta postauksesta. Ja samaa lankaa kuin omat uudet tumput. Talvi saa tulla.


Mietin, että olisikohan lukijoilla kiinnostusta virkatun ruudun virkkausohjeeseen?



Hyvää kekriviikkoa!



tiistai 13. lokakuuta 2015

Turhaa vai tarpeellista

Uutta vai kierrätettyä


Tekstiili on kiertänyt sanoissa ja teoissa mukavasti taas viime aikoina. Ekologisuus herättää ajatuksia ja tunteita. Minkälaisista teoista oma ekologisuuteni muodostuu? Entä sinun?

Viime viikolla oli Wetterhoffilla tapahtuma Turhaa vai tarpeellista - ekologisuus, trendit ja kuluttaminen. Se liittyi Wetterhoff 130 juhlavuoden tapahtumasarjaan. Iltapäivän parituntisen alustajina olivat vs toiminnanjohtaja Leo Stranius Suomen Luonnonsuojeluliitosta ja Paula Mirjami Malleus-Lemettinen, Luova johtaja ja ompelijamestari, Remake Ekodesign -yrityksestä. Hyvää asiaa ja asiantuntemusta kahdesta eri näkökulmasta ja kiinnostavasti esitettynä. 

Alustusten jälkeen oli Mervi Frimanin vetämä paneelikeskustelu, jossa sain olla mukana alustajien ja tietotekniikka-asiantuntija Jari Järvisen kanssa. Yleisö oli tapahtumassa hyvin mukana, tunnelma oli positiivinen, vaikka asiat osin kovinkin haasteellisia. Mervi Frimanin kysymykset panelisteille olivat hyvin valittuja ja muodostivat tilaisuudelle selkeän elinkaaren. Aikamoisia sanankäyttämisen ammattilaisia oli kyllä kaikki kanssakeskustelijani. Respect.

Tilaisuuden verkkosivulla on lisäinformaatiota alustajista ja panelisteista. Pääset sivulle tästä:
Lisäksi tuolla verkkosivuille on linkki videoon, jossa kolmen minuutin kooste lähinnä tilaisuuden tunnelmasta. Linkki videoon myös suoraan tässä.

Tapahtuman viestintää hoiti rautaisella ammattitaidolla Tia Yliskylä. Se on nähtävissä edellisissä linkeissä eli tapahtuman sivulla ja videossa. 

Vain yhteen kysymykseen olimme saaneet vinkin etukäteen: ota mukaan jokin sinulle tarpeellinen / tärkeä tavara. Siis yksi. Olipa vaikea valinta, joten otin pussillisen.


Vuonna -66 kansakoulussa tekemässäni kässäpussissa oli: mummolta peritty kinnasneula, parsinsieni ja muutama kerä perheeni vanhoista tekstiileistä leikattuja matonkuteita. Näillä halusin välittää sitä, että tärkeissä tavaroissa minulle merkitsee paljon tuotteen tarina. Räsymatot ovat tarinatuotteiden aatelia. Niihin voi kerätä muistot elämän eri vaiheista. Leo sanoikin paneelissa kauniisti, että sinähän kuljetat tuossa pussukassa perhettä ja tärkeitä ihmisiä mukana. Juuri niin!

Miksi sain olla mukana tässä tilaisuudessa? Varmaankin oman käsityöharrastamisen, koulutuksellisen ja työtaustan vuoksi. Mutta myös sen vuoksi, että toteutan omassa arjessani kierrätystä ja ekologisuutta pienin mutta merkityksellisin teoin. Ja tykkään tehdä asioita myös yhdessä toisten kanssa ja saada niille arjen pienille teoille näkyvyyttä. Sen vuoksi osin kirjoitan myös tätä blogia.

Ennen tilaisuutta olimme Mervin kanssa Hämeen Sanomien toimittajan Saila Karpiolan haastateltavina Sampolan työkeskuksessa sijaitsevassa Texvex -pisteessä. Texvexistä olen kirjoittanut aikaisemminkin jo blogissani, sekä Forssassa sijaitsevasta ekasta että tästä Hämeenlinnan Texvexistä.

Myös Paula oli ennen  tapahtumaan toimittaja Saila Karpiolan haastateltavana.

Kolmen sivun juttu näistä haastatteluista oli Hämeen Sanomissa eilen maanantaina 12.10.2015. Siitä skannaukset seuraavissa kuvissa.






Mainio juttu ja pirteät kuvat. Melkein näkyy omat kitarisat, kun niin naurattaa.

Tänään Hämeen Sanomat ilahduttivat toistamiseen, kun Sampolan Texvex -toiminnasta oli ihan oma iso lehtijuttu. Mun edullinen karkkikauppa, jota mieluusti muutkin saavat käyttää!



Hyvä mieli tulee pienistä ja konkreettisista asioista. Ei syyllistämisestä tai pakottamisesta. Niin myös
ekologisuudessa. Yksilötasolla arjen pienet valinnat on mahdollisia ja myös riittäviä. Ainakin minä ajattelen näin. Miten sinä?

Ja Turhaa vai tarpeellista -tapahtumasta saimme kotiin vietäväksi Fredrika Wetterhoff -suklaata.



Niin tarpeellista!

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Kennojoustinta puikoilta

Syksyn asusteita


Instagrammista jäi päivänä eräänä verkkokalvolle kuva kennomaisesta neulepinnasta. Ajattelin, että tuota pitää kokeilla. Kokeilin tumpunvarteen mielikuvan varassa. Näin se taisi mennä -tyylillä. Mukava joustava neulos.



Työkaveri toivoi säärystimiä. Pinkkejä Pukeudu pinkkiin -päivää varten. Siis Roosanauha päivään 9.10.2015. Lupasin tehdä, hain Wetterhoffilta ihanan voimakasta pinkkiä Janne -lankaa. 

 
Tumput sai huilata puikoilla, säärystimillä oli kiireisempi aikataulu.


Samaa kennoneuletta siis myös säärystimiin. Sitten kävin katsomassa alkumielikuvan kuvaa, hups se kenno olikin erilaista, nurjat alueet olivat suuremmat ja pyöreämmät. Ei harmittanut, kun tämä oma kenno on tosi toimiva näissä asusteissa.


Tavallaan kyse koko ajan 2 oikein, 2 nurin joustinneuleesta. Viiden kerroksen välein oikeat silmukat vaihtavat paikkaa oikealle ja vasemmalle viereisten nurjien silmukoiden kanssa. Ja niin, että oikeat silmukat pysyvät kokoajan neuleen oikealla puolella ja nurjat silmukat jäävät alapuolelle jokaisessa paikanvaihtokohdassa.


Seuraavat kuvat havainnollistavat näitä silmukoiden järjestyksen vaihtokohtia. Niin ainakin toivon.

Nurja oikean takaa nurin:


 Oikea nurjan jälkeen edestä oikein:


Seuraava oikea nurjan edestä oikein:


 Nurja oikean takaa nurin:


Seuraava nurja oikean takaa nurin:


Oikea nurjan edestä oikein:


Seuraava oikea nurjan edestä oikein:


Nurja oikean takaa nurin:


jne...koko kerros, aina viiden kerroksen välein. 
Tai halutun välimatkan jälkeen.

 
Sama tekniikka kuin palmikossa, toisin niissä yleensä oikeat silmukat vaihtavat keskenään paikkaa. Nyt siis vaihtopaikat muodostuu aina oikeasta ja nurjasta silmukasta.


Työkaveri sai pinkkipäivän säärystimet hyvissä ajoin. 
Omat tumput valmistuivat sen jälkeen.


Säärystimien pinkki Janne -lanka on villan ja polyamidin sekoitettta (75/25%). Tumppujen keltainen lanka on Lima -lankaa, 100% villaa. Molemmat neuloin 3,5 numeron kantikkailla KnitPron kubicseilla. Lempipuikot.


Säärystimissä on 14 silmukkaa puikolla eli 56 silmukkaa yhteensä. Tumpuissa on 10 silmukkaa puikolla eli yhteensä 40 silmukkaa.peukaloa varten jätin langalle 6 silmukkaa ja loin 6 uutta silmukkaa tilalle. Peukku on neulottu 16 silmukalla ja samalla kennoneuleella kuin muukin tumppu.


Tumppujen kavennukset on tehty mahdollisimman sukkelaan. Ensin oikein yhteen kaikki kaksi oikeaa silmukkaa, sitten nurin yhteen kaikki kaksi nurjaa silmukkaa ja kolmannella ja neljännellä kierroksella oikein yhteen peräkkäiset nurjan ja oikean silmukan parit.


Lankojen päättely, suihkupullolla kostutus ja käteen. 
Ja ulos nauttimaan ihanasta aurinkokelistä ja syksyn väreistä.