lauantai 23. kesäkuuta 2012

Villahousut vaiko liivihame omppupuulle

 

Puettu puu

Olen jo pitkään haaveillut neulegraffitien teosta. Nyt olen ensimmäiseni tehnyt!

Neulegraffiti on julkiselle paikalle kiinnitetty neulottu (tai virkattu) koriste. Wikipedian mukaan neulegraffitit ovat lähtöisin Yhdysvalloista ja tulleet Suomeen vuonna 2008. Paitsi koriste, neulegraffiti voi olla myös toisen löydettäväksi tarkoitettu hyötyesine, kuten lapaset tai villasukat. Suomessa neulegraffitien tekijöitä tulee koko ajan lisää. Harrastukseen kuuluu myös katukuvaan jätettyjen neulegraffitien kuvaaminen ja esittely internetissä. Poliisi ei pidä neulegraffiteja ilkivaltana, koska ne ovat helposti poistettavissa aiheuttamatta vahinkoa. Googlaamalla löytää kuvia monenlaisista ja -tasoisista neulegraffiteista.

Toukokuun lopulla homma pääsi vauhtiin, kun tajusin, että minullahan on kaapeissa osat valmiina, pelkkä sommittelu ja yhteenliittäminen puuttui. Neulegraffitini ei ole julkisella paikalla, vaikka kyllä se pihaltani näkyy ihan vilkkaasti liikennöidylle moottoritielle johtavalle tielle. Eli varmaan puuni moni huomaa ja miettii, että onkohan tuolla lääkitys kohdallaan :)


Vuosien ja vuosikymmenten aikana on tullut virkattua ihan tolkuttomasti kaikenlaisia palasia ja tuotteita milloin mistäkin langasta ja milläkin värillä. Kaikki tuotokset eivät ole päätyneet valmiiksi tuotteeksi, vaan ovat jääneet odottamaan inspiraatiota. Virkkaaminen on ollut minulla kesäkäsityö jo paljon ennen kuin se oli ollenkaan muodikasta, moni kommentoikin sitä säälinsekaisin katsein mummojen hommaksi. Virkkausta on tullut tehtyä kesälomilla tyyliin "aivot narikkaan, työasiat pois päästä ja antaa koukun heilua". Ehkä juuri siksi virkaten onkin syntynyt paljon ns. puolivalmista tai aihioita vaikka mihinkä. 

Ihan mielettömiä ranskalaisia graffiteja mitä ihmeellisempiin paikkoihin ja elementteihin tehtyinä löytyy facebookista Yarnbombing un peu partout:n sivuilta. Elokuussa 2012 Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus ja Novita järjestävät 25.8.2012 klo 10-17. Ruttopuistossa tapahtuman, jossa puiston puut päällystetään neulegraffiteilla. Monta puuta on jo varattuna, lisätetoja löytyy facebookista (https://www.facebook.com/KnitnTag). Puiston kuvia katsellessa tulee mieleen, että ne puut ovatkin melkoisia matameja ympärysmitaltaan. Mekkokangasta pitää olla neulottuna tai virkattuna melkoisesti jo ihan minihameeseenkin :)



Ensimmäiseen omppupuun mekkoon käytin kaikki mahdolliset virkatut palat. No jäi niitä paloja vielä ylikin aikamoinen pino. Palat ovat neliöitä, 6-8 kulmaisia ja ympyröitä. Koot ja materiaalit vaihtelee. Joukossa on useita isöäidinneliöitä, suurin osa varmaan yli 10 vuotiaita. Siis ennen nykyisen virkkausbuumin alkua tehtyjä. Yhteensä erilaisia paloja on noin kymmentä sorttia. 

Päätin heti aluksi, että mekosta tulee pystyraidallinen. Liitin paloja yhteen virkaten kiinteillä silmukoilla. Kiinnittämiseen käytin puuvillalankoja. Päätin seuraavasta raidasta aina edellisen valmistuttua. Olen luonteeltani melko looginen, joten mitään ihan villiä ja sekavaa en mieluusti tee.

Puun mitat yllättivät. Hennolta näyttävä vanha omenapuu vaati yllättävän leveän ja pitkän "kolttukankaan", jotta se riitti koko rungon ympärille ja että mittaa oli juuresta oksahaaroihin asti. Haaroja varten tein ns. olkaimet.


Mekko piti ommella paikanpäällä päälle, koska omppupuu ei suostunut hyppäämään mekkoon tai nostamaan jalkoja pukemiseksi. Verhoilijan neula (iso käyrä terävä neula) osoittautui käteväksi kiinniompelussa. Juhannusaattoaamu heti kello seitsemän aikaan on hyvä aika ommella mekko puulle. Liikennettä ajotiellä oli kohtuullisen vähän.

Toinen vanha puu parin metrin päässä näyttää nyt kovin alastomalta. Eiköhän sekin mekkonsa saa - ainakin materiaalit ovat jo siihen valmiina. Ja siitä tuleekin sitten ihan erilainen. 



Tulipa raikas ja hieno mekko omppupuulle, vai ovatko ne ennemmin villahousut? 
Taianomainen puutar joka tapauksessa :)










sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Aurinkoa sadepäivään :)


 Retromekko


Tänään alkoi satamaan vettä aamupäivällä. Sen jälkeen sitä on tullut taukoamatta kovaa tai kaatamalla. Kasvimaa ja kukkapenkit ovat jo riittävän märkiä. Mutta sade ei vaan lopu ja anna auringon paistaa.

Kaivoin esiin viittä vaille valmiin mekon. Siitä sain omaksi iloksi varmaa aurinkoa - kangas 60-luvun kelta-ruskee verhokangas. Rakastan 60-70-lukujen värikkäitä puuvillakankaita. Kierrätettyinä ne ovat taatusti kutistumisensa kutistuneet, eikä tule pesun jälkeen ylläreitä vastaa.

Melko lyhyt takkimekko puolipitkillä hihoilla ja pyöreäreunaisilla kauluksia on nappimalli kankaaseen ja myös minulle mekon käyttäjänä. Napinlävet mekkoon, napit kiinni, legginssit ja keltaiset kengät jalkaan ja terassille poseeraamaan. Napitkin mekossa ovat kierrätystä eri vaatteista, 6 nappia, josita 3 keskenään samanlaisia, loput kaikki erilaisia. 

Kuvaajan kanssa yhteistyö sujui yllättävän mutkattomasti!



Vanhojen kankaiden etu on myös se, että ne ne kestää aikaa, ovat persoonallisia, eivätkä  kävele vastaan kaduilla. Ja valmistusprosessi voi kestää pitkäänkin, eikä pari vuotta vaiputa ikään just mitään. Ikävä puoli on se, että hyvät vanhat kankaat ovat nykyisin niin kysyttyjä, että ihan joka kirppis reissulta ei löytöjä tee.  Toisaalta hyvä, sillä hyllytila työhuoneessa on rajallinen.


 

























Kiva mekko tästä tuli, taatusti yksi tämän kesän lemppareista!






maanantai 4. kesäkuuta 2012

Huomio hetkeen - kukkia tilaisuuteen räätälöiden


Origami -kukkia taitellen ja taiteillen

Viime vuonna ilmestyi suomenkielinen versio Jason Thompsonin kirjasta "Kirjan uusi elämä - Tee kirjan kansista ja sivuista kauniita esineitä." Ehdin monet kerrat sitä kuolaamaan kirjakaupoissa ja onneksi sain lopuksi hankittua sen itselleni JUJU-kirjakerhon kautta muita kirja- ja nettikauppoja edullisempaan hintaan.

En ole koskaan erityisemmin tykännyt askartelusta, mutta tässä kirjasta olen saanut paljon uusia ideoita omaan tekemiseeni. Kirjassa on origami -taitteluna tehty kattauskukka, jota olen varrellisena soveltanut muutamaan kertaan kevään aikana. Taitteluohje on helppo ja tulos silti näyttävä. Kukkaa on helppo varioida kokoa ja materiaalia muuttaen.

Kummityttö sain origami -kukat 18-vuotissynttärien kunniaksi maaliskuun lopussa. Kukat tein vanhasta nuottikirjasta ja onnittelukortti on kukkiin liimatuissa sydämissä.


Valmistumista AMK-tutkintoon juhlittiin huhtikuussa, kun poikani avovaimo valmistui hortonomi (AMK):ksi. Onnittelukukat tein mieheni vanhasta yhteiskouluaikaisesta kasviopin kirjasta.


Työyhteisössäni oli viime viikolla haikea päivä, kun yksi pitkään meillä ollut tehokas kehittäjä lähti pois uudelle paikkakunnalle uusiin haasteisiin. Yhdessä lähitiimien kanssa askarreltiin hänelle kukkia vuosien aikaisista tuotoksista: opinto- yleis- ja hakijan oppaista, työajanseurantalomakkeista, palveluesitteistä jne. Kukkia syntyi kaffetunnin aikana ainakin 15 kappalella. No, ehkä tauko oli vähän lakisääteistä pidempi, mutta työyhteisön yhteenhitsautumista se paransi taas kerran eli toimi hyvänä tykyilynä. Kukkakimpusta tuli kirjava ja monimuotoinen, ihan kuin matkaan lähteneen työkumppanin työura meillä :-)



sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Belgialaisia puita hämäläisessä pihassa


Kevään ja kesän taite on elävien punontojen aikaa

Keväällä 2011 lämpimät säät yllättivät minut totaalisesta. Pajupellon loput pajupiistat alkoivat pukkaamaan isoja silmuja ja hiirenkorvia ennen kuin ehdin korjaamaan koko sadon. Siispä päätin silloin jättää osan piiskoista kasvamaan kaksivuotisiksi. Nyt keväällä 2012 minulla onkin ollut jatkuvasti muuttuvat suunnitelmat siitä, minkälaista elävää aitaa, majaa tai muuta kummaa pajuista vääntäisin kasvamaan. 2-3 metsrset pajupiiskat ovat olleet melkein koko toukokuun isossa vesisaavissa juurtumassa. Juurtuessaan pajut ovat pukanneet myös jo paljon lehtiä, koska toukokuun puolivälin jälkeen alkoi lämpimät kesäiset kelit.

Viikko sitten päädyin punomaan belgialaisia puita. Nimi tulee belgialaisesta ristikkoaidasta. Sitä kutsutaan myös vinoruutuaidaksi tai salmiakkikuvioiseksi aidaksi. Hyviä ohjeita pajuaidan tekoon on seuraavissa kirjoissa: Vibe Gro, Elävät pajutyöt (Atena 2004) ja Sine Jakobsen: Ruukkupajut - Elävän pajun punonta (WSOY 2008). Kirjojen ohjeita käyttäessä on hyvä huomioida, että ne eivät ole täysin suomalaiseen ilmastoon sopivia. Esimerkiksi ruukkuun punottu pajutolppa ei välttämättä talvehdi, jos on kova pakkanen ja ruukku pääsee jäätymään umpijäähän. Näin kävi minun ensimmäiselle muutama vuotta sitten punomalleni belgialaiselle puulle. No, nyt se toimii vielä köynnöskukkien tukena kunnes ehkä parin vuoden päästä on lahonnut käyttökelvottomaksi. Kuvassa se on vanhassa padassa odottamassa köynnösten kiipeilyä. Ruusupavut ja tuoksuherneet ovat vielä sisällä esikasvatuksessa.

Kuiva belgialainen puu
Viikko sitten viikonloppu oli ihanan lämpöinen, miltei helteinen. Silloin piti laittaa kasvimaa kuntoon, mutta siementen ja taimien kanssa kykkimistä mieluisampaa oli punoa kasvimaalle portinpylväät. Pylväiksi tuli kaksi 16 pajupiiskasta punottua ristikkopuuta. Kummassakin puussa on 8 Keltasalava -pajun piiskaa ja 8 Halava -pajun piiskaa, kaikki noin 2,5 metriä pitkiä viljeltyjä pajuja. Kahden erivärisen pajun yhdistäminen samaan ristikkopuuhun vuorotellen auttoi punomisessa, koska toisenvärinen laji kiertää pylväässä vastapäivää ja toinen myötäpäivää ja lisäksi jokaisessa risteyskohdassa samanväriset pajut ovat edessä ja vastaavasti toinen väri takana. Seuraavissa kuvissa on belgialaisen ristikkopuun punonnan eteneminen tyvestä latvaan.

16 pajupiiskaa maassa valmiina punontaan


Pajujen istuttamista varten pitää kaivaa riittävän syvä kuoppa, vähintään 20 cm ja noin 20 x 20 cm kokoinen. Kuoppa kastellaan hyvin, pauot laitetaan suunnitelman mukaiseen järjestykseen kuopan kehälle ja paujuen päälle hyvää multaa. Tämän jälkeen pajujen järjestys vielä tarkistetaan - onhan varmasti vuorotellen Keltasalava ja Halava, toiset oikealle ja toiset vasemmalle kallellaan.

Ensimmäinen kerros punottuna
Punomisen edetessä jokainen risteyskohta sidotaan apulangalla. Tähän tarkoitukseen trikoinen matonkude on erinomaista joustavuutensa ja kestävyydensä vuoksi. Punonta etenee kerros kerrokselta. Kahden kerroksen matkalta jokainen risteyskohta pitää sitoa tiukasta, muuten pajut ottavat otteen punojasta eikä toisinpäin. Kolmanteen kerrokseen voi sitten jo käyttää ensimmäisen kerroksen kuteita, koska sieltä punos ei enää pääse purkautumaan.

Kaksi kerrosta punottuna

Kaksi kerrosta punottuna - latvat harallaan
Punonnan alkuvaiheessa piiskojen yläpäät harottavat sinne tänne ja tilanne saattaa vaikuttaa hallitsemattomalta. Kerros kerrokselta pylväs ryhdistyy ja asettuu oikeaan muotoonsa. Alla olevassa kuvassa on sidottuna puun kolme kerrosta, mutta sidontalangat vain kahdessa viimeisessä kerroksessa ovat punonnan hallinnan kannalta riittävät.

Kolme kerrosta punottuna




Punottu puu ja toinen punomaton taustalla

Lopuksi viimeisen kerroksen risteyskohtiin apulankojen tilalle laitetaan pysyvä lukitus joko elävillä ohuilla pajupiiskoilla (ks. kuiva belgialainen puu) tai nippusiteillä. Tällä kertaa käytin ohuita nippusiteitä.


Kokonaan punotut belgialaiset puut




Istutetut pajut vaativat paljon kastelua ja tasaisen kosteuden koko ensimmäisen kesän ajan. On täyttä harhaa väite, että paju kasvaisi hoitamatta ja missä vaan. Etenkin viljellyt pajut vaativat säännöllistä kastelua. Istutetut pajut alkavat kasvaa uusia piiskoja sekä rungosta että päistä. Ristikkopuussa runkoihin kasvavat uudet versot poistetaan ja latvoihin tulevia uusia versoja voi lyhentää oman mielen mukaan.

Portti kasvimaalle
Tähän kasvimaani sisäänkäyntiin toivon vuosien varrella niin pitkiä piiskoja yläpäähän, että saan ne joskus liitettyä yhteen kaariportiksi. Puiden runkojen punotut pajuvarret kasvavat vuosien päästä yhteen, jos juurtuminen onnistuu hyvin ja puut jatkavat eloaan vuodesta toiseen. Siihen mennessä pitää kylvää, kitkeä, kastella, kitkeä, poimia, kylvää jne... aika monen kesän siemenet ja taimet kasvimaalle. Onneksi alue on melko pieni ja tärkeintä ei ole sato vaan prosessi :) Ja tänä viikonloppuana kasvimaalle ei ollut hinkua, kun on satanut vettä ja ollut tosi viileää - siispä päivitin tätä blogia.













perjantai 1. kesäkuuta 2012

Pajupallon elämää

Pajupallo talvesta kesään

Tämän blogin aloittaminen on ollut yhtä pitkä prosessi kuin elävän pajupallon taival maaliskuisesta lumipeitteestä kesäkuun ensimmäisen päivän kymmensenttisiin uusiin versoihin. Blogin kautta haluan jakaa monenlaisia  ajatuksia, ideoita ja tekemisen meininkiä, jotka liittyvät käsillä tekemiseen. Blogissani tulet näkemään punottuja, kudottuja, neulottuja, virkattuja ja ommeltuja töitä ja tekemiseen liittyviä prosesseja. Matkan varrella poikkean  myös ainakin mosaiikkiin, puutarhan rakentamiseen ja sisustamiseen.

Seuraavissa kuvissa on noin 6 kesää ja kerrosta kasvanut elävä pajupallo pihaltani. Pajupallo on alunperin punottu tuoreista viljellyistä koripajuista ja istutettu noin 10 cm:n syvyyteen maahan. Istutusvaiheessa pitää huolehtia, että mahdollisimman moni alkuperäisen pallon pajujen tyvipäistä jää mulla alle. Ensimmäisenä kesänä istutettu pajupallo vaatii paljon kastelua. Vain tällaiset pajunoksat juurtuvat ja alkavat kasvaa uusia versoja. Alkuperäisestä pallosta osa on siis jo vuosien varrella kuivanut ja kuollut pois. 

Joka vuosi keväällä, kun ilma on noin + 10 astetta, eivätkä silmut ole vielä puhjenneet, on aika punoa edellisen kesän uudet piiskat päälimmäiseksi kerrokseksi pallon päälle. Vuosittain piiskat ovat aina edellistä vuotta runsaampia, koska punoksessa olevat elävät osat vahvistuvat vuosi vuodelta.


Pajupallo maaliskuussa 2012 lumihangessa hattu päässä
Pajupallo odottaa lumen sulamista ja 2011 kesän piiskojen punomista palloon
Vappuna 2012 pajupallon uusi kerros punottuna
Lähikuva edellisestä
Hiirenkorvat pajupallossa
Punospinta häviää siilipeitteen alle
Tuuhea ja pehmeä pallo
Uudet versot ovat jo noin 10 cm:n pituiset 1. kesäkuuta 2012
Tästä eteenpäin pallo kasvaa kesän aikana kymmenia uusia piiskoja, pisimmät varmaankin yli 3 metrisiä :-)