Puikkomaisterin lapaskirja

 Lentävässä Lapasessa lapaset pääroolissa

Eilen oli mukava ilta Neulekahvila Lentävässä Lapasessa. Tiina Kaarelan uuden Puikkomaisterin  Lapaskirjan julkkarit oli siellä ja tupa täynnä innokkaita Puikkomaisterin, neulomisen ja lankojen ystäviä. Ei liene kaipaa perusteluja julkistamispaikan valinta, etenkin kun Puikkomaisteri on myös itse kotoisin Järvenpäästä.

Lentävän Lapasen emännät Taina ja Tarja osaavat luoda kauppaan ja tilaisuuksiin lämpimän tunnelman ja kauppa on aina täynnä lankaystävän houkutuksia. Onneksi lankoja ei voi olla liikaa. Ja kahvilan tarjonta täydentää kokemusta.

Mentiin Lapaseen eilen Hetkiä Heimolassa -blogin Seijan kanssa, kun ollaan molemmat Janakkalasta. Taidettiin olla pisimmästä matkasta tulleet julkkarivieraat. Tosin 70 km matka tuntui kaksin mennessä varsin lyhyeltä. Ja etenkin minulla oli hyvät oltavat, kun Seija ajoi ja minä sain neuloa matkat. Toinen pienistä sukista valmistui illan aikana.

 

Muutaman kerran olen Lapasessa parin vuoden sisällä käynyt. #taskuneuloosi -tapaamisista olen myös kirjoittanut blogiin: 2015 ja 2016 #taskuneuloosit löydät linkeistä.

 

Eilen oli siis Puikkomaisterin toisen kirjan eli Lapaskirjan julkistamistilaisuus. Vuosi sitten ilmestyi Puikkomaisterin sukkakirja ja ensi vuonna tulee seuraava eli pipokirja. Mahtavaa!

Oli mielenkiintoista kuunnella Puikkomaisterin tarinaa hänen käsityötaustasta, tai paremminkin siitä, kuinka käsityöt ovat tulleet inspiroivaksi osaksi elämää vasta matkan varrella. Miehiä joutuu aina odottamaan, odotusaika täyttyi neulomisesta, yksi hyvä ajankäytöllinen viesti eilisestä. Huomasin myös, että edustan itse vähän erilaista käsityötaustaa. Arvostan suuresti hänen rohkeutta ja omaa tyyliä. 

Puikkomaisterilla oli mukana kirjan malleista Eva -kämmekkäät, kolme paria, kolme eri langanvahvuutta ja siten kolme eri kokoa. Evat on kyllä niin hienot. Ja ihanat kädessä kädessä, sen sain kokeilemalla huomata.

Puikkomaisterin värienkäyttö on mahtavaa, siihen on helppo tällaisen voimakkaista väreistä riippuvaisen samaistua. Myös siihen ideologiaan, että ohjeiden ei tarvitse olla jokaista langankiertoa selvittäviä. Minulle pitkät ohjeet ovat kauhistus, mieluummin silmäilen sellaisia, joista saa nopeasti kiinni juonesta ja sitten voin itse soveltaa. Usein myös pelkkä kuva riittää ideaksi ja päässä alkaa pyörimään omat sovellukset. Siksi Puikkomaisterin kirjojen selkeät ja kauniit kuvat viehättävät minua kovasti.

Julkkareihin lähdin värikkäässä Mama Ramotzvana -mekossa ja asusteeksi valitsin kesäkäyttöön tarkoitetut pitsineulekämmekkäät, illan teemaan sopivasti. Kämmekkäisiin ohje on blogissani, samoin virkatun kukan ohje. Kämmekkäisiin kuuluu myös samaa pitsineuletta oleva kesäbaskeri, jonka eilen jätin kotiin, mutta myös senohje löytyy blogistani. 

Olin Lapasessa eilen harvinaisen laiska kameran kanssa. Oikeastaan tajusin vasta tänään, kuinka vähän otin kuvia. Onneksi Seija otti kuvia, myös pyynnöstäni ja siten sain tähän postaukseen vähän useamman kuvan. Kolme edellistä kuvaa ovat Seija ottamia. Kiitos Seija! 

Lentävässä Lapasessa oli eilen myös 2016 Tour De Sock -sukkanäyttelyn avajaiset. Olipa hienoja sukkia asiakkaat tehneet ja minullekin Lentävän Lapasen Taina selvitti sukkatourin idean. Josko ensi vuonna siihen mukaan, saa nähdä.

Kotimatkalla pohdittiin Seijan kanssa, kuinka kaivattaisiin vastaavaa Neulekahvila -toimintaa Hämeenlinnan seudulle, täällä kun ei ole mitään tuohon verrattavaa yhteisöllisyyttä. Mutta onneksi Lentävä Lapanen on vain tunnin ajomatkan päässä ja sinne ajaa mieluusti. Aina takuuvarmasti pää täynnä ideoita ja energiaa kotiin tullessa.

Eilen ei pitänyt ostaa yhtään lankaa, mutta jos puolen tunnin sisään kävin kolme kertaa silittämässä samoja vyyhtejä, niin eihän niitä voinut Lapaseen jättää! Värit matsaa täydellisesti puutarhan lempikrasseihin.

Näistä malabrigoista tulee jotain super-energistä! Syksyn ruska saa tulla, en aio jäädä kakkoseksi!