lauantai 20. elokuuta 2016

Rakentamisen monet vaiheet

Kutomaan, kutomaan!

Hillitön taisto tekstiilijätteen kierrätyksen kanssa jatkuu aina vaan. Ja leikkaamisen lomassa voi leikkiä sommittelutaiteilijaa. Teos terassilla: Kesän suurimmat mustikat (C)


Kesälomalla pääsin vihdoin taas kutomaan uusia mattoja. Hyvä niin, sillä matonkuteita kertyy nopeammin kuin kuluu. Teos nurmikolla: Transparent Jeans (C)


Kolme ekaa mattoa ovat niin mieleisiä, värikkäitä ja muistoja täynnä.



 Palaan mattojen resepteihin ja hyvän räsymaton kriteereihin toisessa postauksessa.


Ennen kutomista oli loimen rakentaminen kangaspuihin. Mennään vaiheet läpi peruuttaen.





Polkusten sitomisen jälkeen tasoittavaa kalalankaa loimen alkuun.




Ennen kutomista oli melkein kriisi polkusten sitomisen kanssa. Tai paremminkin sen kanssa, että pääsin kangaspuiden alle. Lähestyin eri suunnista ja eri tekniikoin. 

 
Kylläpä ihminen jäykistyy vanhemmiten.


 Mutta pääsin kuin pääsinkin puiden alle ja myös pois sieltä.


Joku vinssisyteemi olisi kohta tarpeen. Nostaisi puut ylös ja laskisi polkusten sitojan päälle. Kätevää!


Ennen polkusia alkusolmut ja tasoitusnyötä.



Sitä ennen pirtaanpistely.


Jota edelsi niisiminen.


Niisivarren koholle niisimistä varten.


 Niisimistä ja pirtaanpistelyä varten loimen kohottaminen ja tiuhtapuut.


Työläin vaihe tällä kertaa oli loimen saaminen tukille. Miksikö? No oli luoja luonut niin mahdottoman pitkän loimen. Tukipahvi loppui puoliväliin ja kesken tukinkierron piti hakea kaupasta uusi rulla aaltopahvia.


Käärinpirrassa loimi ehtikin lojua monta kuukautta. Syksystä kesään. Voi hyvä tavaton tätä ajan riittämättömyyttä. Vaiko tekemisten suurta määrää? Mutta ei sen murehtimista enempää, kun nyt kutomiset etenee. Neljäs matto loppusuoralla ja pari seuraavaa päässä valmiina. Jatkoa seuraa noista mattojen resepteistä ja periaatteista!


Viime viikolla kävin ostoksilla. Erilaisia sukkuloita, loimi- ja rukkirullia, loimilasta, pingottimia. Kuvissa olevan kassitavaran lisäksi reilusti loimilastoja ja käärinpista. Hyviä ja edullisia Hämeen ammattikorkeakoulun muotoilun poistomyynnistä. Vähän kirpaisee niihin liittyvät muistot omista opinnoista ja opettajatyöurasta. Mutta aikansa kutakin. Nyt katsotaan eteenpäin.


Uusi askel kohti uutta aikaa konkretisoituu pihalla. Perusta valmiina ja ovenpaikka näkyy jo. Uusi oma pihakutomo etenee. Tuskin jaksan odottaa valmistumista. Tuosta sinne syksyllä mennään!


5 kommenttia:

  1. Kyllä sulla on hauskaa. Ihania luomisen/kutomisen hetkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon Riitta! Yritän ottaa arjesta aikaa kutomiselle mahdollisimman paljon :-)

      Poista
  2. Ihania pilkahduksia matoista, meillä alkaa olla tilanne että käytössä olevat räsymatot ovat tilassa, että pääsevät aluskasvillisuussuojaksi Siperian karhuvatukoille. Minulla odottavat kangaspuut kasaamatta mökissä, josko joskus olisi aikaa ja joku, joka opettaisi alusta asti.
    Ihania löytöjä olet tehny poistoista.
    Hienolta näyttää, kutomo edistyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Seija! Minulta saat kyllä tarvittavaa apua ja ohjausta. Pistä vaan kutomo pystyyn. Vai tulenko myös kangaspuiden kokoamisen avuksi?

      Poista