Kirjoneuleen muodonmuutos

Neuletakki valmiina laduille ja kaduille

Tämä tarina on jatkoa edelliselle blogipostaukselle, jossa kerroin 80-luvun villapuserosta, jonka oli aika tulla kaapista käyttöön ja joka tarvitsi käyttöä varten päivitystä vuoteen 2016.

Voisin kirjoittaa siitä, kuinka leikkasin ja purin vanhat hihansuiden ja helman resorit pois ja neuloin uudet tilalle. Mutta kirjoitankin siitä, kuinka hienoa on se, että hyvä ja laadukas käsityö ja materiaali kestää kulutusta ja aikaa. Kuinka 80-luvun mallit ovat ajattomia vielä yli 30 vuoden jälkeen.

 

Voisin kirjoittaa siitä, kuinka merkitsin etukappaleen keskikohdan ja neuloin sen molemmin puolin napituslistat, toisen napeille ja toiseen 10 napinläpeä. Mutta kirjoitankin siitä, kuinka hienoja muistoja muutosprojektin aikana mielessä pyöri tuolta 80-luvun alusta. Kuinka siellä käynnistyivät ja vahvistuivat sekä ammatilliset että sosiaaliset jutut, jotka ovat kantaneet 2016 vuodelle asti. Ja kantavat edelleen. Siellä vahvituivat juuret omalle ammatilliselle kasvulle, harrastuksille ja tärkeintä kaikesta sosiaalisille suhteille ja perheen perustamiselle.

 

Voisin kirjoittaa siitä, kuinka sormet tutisten leikkasin puseron edestä auki ja huolitelin reunat koneella moniaskelsiksakilla. Mutta kirjoitan siitä, kuinka käytin villapuseroa ulkoilussa elämän ruuhkavuosina, lasten kanssa talven lumileikeissä ja hiihtoretkillä. Kuinka laavunuotioiden savunhaju säilyi puserossa vielä monta päivää sen jälkeen, kun makkarat oli paistettu ja syöty.

Voisin kirjoittaa siitä, kuinka leikkasin ja purin myös pääntien resorin pois ja päättelin silmukat sekä poimin kaulusta varten uudet silmukat niin, että kaula-aukko laajeni. Mutta kirjoitankin siitä, kuinka kestävän kehityksen, kierrättämisen ja tuunauksen ideologia ovat iskostuneet toimintatapoihini jo paljon ennen kuin kyseisiä käsitteitä on keksitty ja käytetty.Kuinka tarpeetonta mutta käyttökelpoista ei pidä heittää kaatopaikalle, vaan etsiä sille uusi käyttäjä, käyttökohde tai -muoto.

Voisin kirjoittaa siitä, kuinka levensin ja jatkoin pääntien resoria niin, että siitä muodostui alas kääntyvä kaksinkertainen kaulus villatakkiin. Mutta kirjoitan siitä, kuinka kiitollinen olen saamistani käsityötaidoista ja kuinka edes työvuosien kiireetkään tai stressikaudet eivät ole tekemistä vähentäneet. Ennemminkin päinvastoin ja on hienoa, että käsillätekemisen hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä on nyt myös tutkittu ja todistettu ihan tieteellisestikin.

Voisin kirjoittaa siitä, kuinka kaikkien resoreiden jälkeen ompelin syntyneitä saumanvaroja etulistojen ja pääntien reunoista kiinni nurjalle ja kuinka valitsin 10 yhteensopivaa, mutta erilaista nappia kiinnittämään neuletakkia. Mutta kirjoitankin siitä, kuinka iloitsen käsityön laajasta suosiosta nykyisin kaikenikäisten ihmisten harrastuksena. Harrastuksena, joka monella myös muuttuu työksi ja itsensä työllistämiseksi. Ja kuinka sosiaalisen median erilaiset kanavat yhdistävät ihmisiä eri puolilta  niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin, eri ikäisiä ja erilaisista taustoista ja elämäntilanteista.

Voisin kirjoittaa siitä, kuinka hyvällä kostutuksella ja pienellä pingotuksella viimeistelin ryhdikkäiksi kaikki uudet resorit ja kauluksen. Mutta kirjoitan siitä, kuinka iloitsen sinusta lukijani ja seuraajani, samoin mahdollisista kommenteista täällä blogissa tai instagrammissa, jossa myös on kuvia tästä ja monista sellaisistakin käsitöistä, jotka eivät blogiin päädy. Instagramissa olen nimellä @punospirjo. 

 

Hyvää talvenjatkoa ja mukavia villaneulekelejä sinulle!