Inspiraatiomatkalta Madeira-huivi

Uusia kokemuksia, akkujen latausta ja virkkausta

Pääsiäisen jälkeen inspiroiduin maisemista, kukkasista, väreistä, auringosta, kiveyksistä, levadoista, merestä, metsistä, ystävällisistä ihmisistä, vihreydestä, kukkivista puista, korkeuseroista, turvallisuuden tunteesta, kivistä, punatiilikatoista, ystävällisestä palvelusta, hymyistä ja lämmöstä.

Kyllä, olin lomalla Madeiralla Funchalissa. Ja koska tämä on käsityöblogi, niin tämä ei ole lomakertomus. Tämä on kertomus siitä, kuinka Madeira -huivi sai matkan aikana alkunsa. Toivon, että kuvat välittävät inspiraatiota myös sinun käsitöihin ja elämään.

Matkalla minua kosketti vehreyden ja kuivuuden eläminen sovussa rinnakkain.

Värien runsaus kasvien lehdissä, kukissa ja maaperässä.

Kasvatettujen ja luonnonkukkien runsaus. Kurjenpolvetkin olivat jättiläisversioita koto-Suomen vastaavista.

Paloista ja kiveyksistä rakennettuja polkuja oli runsaasti sekä ihmisille että virtaavalle vedelle. Kivettyjä muureja pitkin köynnisti kaikenlaisia kasveja, mm. meille pieninä ja matalina tuttuja betunioita.

 

Madeira -huiviin virkkasin paloina kokemuksiani touhukkaiden päivien jälkeen uima-altaalla. Jos aurinko meni pilveen, villasukat pelasti tilanteen. Pääasia, että virkkuu ei keskeytynyt. Kansakoulusta asti matkassa mukana ollut kässäpussi tietysti myös seurana.

Funchalin kaupunki kiehtoi palavirkkaajaa myös kattojen yltä katsellen. Punatiilikatot ja niiden muodostama pinta veivät mukanaan, samoin kaupungin läpi virtaavat kukkivat joenuomat.

Kohtasin matkalla kymmeniä hurmaavia ovia. Saatoin vain mielikuvitella ja arvailla, minkälaista elämää niiden takana on. Minkä oven takana tehdään mareiralaisia kirjontatöitä ja missä mahdollisesti virkataan.

Teki mieli kolkuttaa oviin ohikulkijaa houkuttamaan laitettuja kolkuttimia. Tuutko ulos mun kanssa virkkaamaan? Vai virkataanko yhdessä teillä? Tai juodaanko kuppi kahvia ja turistaan niitä näitä?

Rakennetun ympäristön kuviot ja muodot inspiroivat virkkaamaan ruutuja, joiden sisällä on ympyrä. Eikä pieni sade päässyt yllättämään sadetakilla varustautunutta matkailijaa.

 

Onneksi vesisadetta useammin kohtasin erivärisiä kukkasaiteita. Etenkin punaiset sateet olivat huumaavia. Niissä kahlatessa olo oli kuin nuorella morsiamella.

Kotiinlähdön koittaessa Madeira -huivin reuna oli valmis. Sitä oli kuvattava autenttisessa inspiraatioympäristössä viimeisenä iltana. Ihania yhteisiä muistoja.

 

Tästä eteenpäin huivi on vielä kesken. Sen vaikutteet olen kuitenkin jo valinnut. Niillä ilmennän Madeiran korkeuseroja, terassiviljelmiä ja Levadoja eli kastelukanavia. Miten, se jää nähtäväksi, nyt pitää vähän tuumata tekniikoita.

Satunnainen matkailija vaelsi tolkuttoman määrän askeleita päivittäin, välillä käsityöpussi kädessä. Ja näki paljon valoa ja värejä tunnelin päässä.

Mareirahuivin langat ovat Isagerin 100% Alpakkaa (Lankakauppa Kerästä) ja Dropsin Alpakka Merinoa (Tapion lankakaupasta).

Tapaamme Mareira -huivin kanssa vielä täällä blogissani!