maanantai 24. heinäkuuta 2017

Retrohtavaa neuleraitaa

Serpentiinipusero


Sain puseron valmiiksi Vapuksi ajatuksella: "Tämän jälkeen kaappiin odottamaan syksykelejä". Vaan kuinkas kävikään. Pusero oli tarpeen pitkin toukokuuta, kesäkuun koittaessa, juhannuksena ja myös nyt jo loppusuoralle kääntyvässä heinäkuussa. Juhannukseksi täydensi puseroa kämmekkäillä ja se ei ollutkaan mikään turha homma. Näillä kesän viileät kohdat ovat olleet hyvin hanskassa.



Tämä(kin) neule valmistui monen sattuman kautta. Ilman alkumielikuvaa tai ohjetta. Onneksi sattuma on hyvä korjaamaan satoa ja aina löytyy ainakin jotenkin toimiva suunta ja maaliviivan ylitys.


Joustinneuleesta muunnos valikoitui vahingossa neuleeseen, halusin joustoa, mutta en niin paljon kuin perusjoustinneuleessa. Joka toinen kerros eli oikeat kerrokset ovat 3 o, 3 n ja kaikki nurjat kerrokset ovat kokonaan oikein. Lisäksi etu- ja takakappaleella mallineuleen 3 o, 3 n vaihtavat raitojen mukaan paikkaa eli väreistä raidat, mutta pinnasta ruutuja.


Raidoituksen rytmi syntyi seuraavana vahinkona. Punainen väri tippui siinä vaiheessa pois, vaikka tiesin, että ilman sitä lanka ei tule riittämään. Aloitin siis helmasta kolmella värillä.


Hihojen raidoitus piti muuttaa vähemmän keltaiseksi, koska etu- ja takakappaleisiin kului sitä liikaa suhteessa vihreään ja ruskeaan. Hihojen pituutta oli vaikea arvioida ja niin niistä tuli summan mutikassa ensin liian pitkät. Lopulta niitä sitten lyhensinkin puseron jo valmistuttua noin 5 senttiä.


Ajattelin tehdä kaarrokeosan kasvivärjätyllä keltaisella langalla. Langan vahvuus oli sopiva, mutta luonne liian poikkeava näistä kiiltävistä ja sileistä merinovillalangoista. Punainen väri piti palauttaa agendalle. Ja purkaa aloitettu himmeä keltainen pois. Samalla muutin kaarrokkeen ideaa raglansaumoista vaiheittain kapeneviin joustinraitoihin. Kaarrokeosaan olen erityisen tyytyväinen.


Pusero sai käyttökasteen vappuna. En ollut vielä silloin varma, minkätasoinen suosikki siitä tulee. Sen näyttää käyttökokemukset ja fiilikset. Ja niitä Vapun jälkeen on tullutkin pitkin kesää. Kaarroke on ehkä kuitenkin se myönteisin juttu tässä puserossa ja onneksi laitoin tuota punaista siihen. Koska pusero on kaulalta melko avara, se on ollut oiva raikkaiden kesäiltojen paita. Juu tykkään, mutta on aika vaativa mm. alaosien suhteen. Näissä kuvissa mennään lomafiiliksellä, joten alla oleva mekko ja villasukka-kenkäyhdistelmä ei ole kovin harkittuja, sorry! 







Lanka oli aivan ihana neulottava. Se on Hedgehog fibresin Sock lankaa. Neuloin puseron 2,5 numeron puikoilla. Tarkoituksella aika napakkaa ja tiivistä. Olen nähnyt samasta langasta paljon löysempiäkin neuleita ja se toimii hyvin myös niissä. Langat hyppäsivät matkaan noin 1,5 vuotta sitten Titityy -lankakaupasta Jyväskylästä. Titityy on innostava lankakauppa, mutta osuu turhan harvoin matkan varrelle. Aina osuessaan se pitää käydä kahlaamassa läpi.




Vihreä ja ruskea olivat minulla 70-luvun ykkösvärejä. Ne olivat varmoja valintoja vaatteisiin ja sisustukseen. Sitten jäivät taka-alalle vuosiksi. Ensin palasi vihreä, keltainen ja oranssi veivät ruskean paikan. Etenkin ruskeassa sävyllä on väliä. Toki niin on kaikissa muissakin väreissä. Värien pitää mieluusti olla voimakkaita ja lämpimiä. 

Liki kolmen kuukauden käyttökokemus langan toimivuudesta ja laadusta neulepuserossa on oikein hyvä. Pinta on kuin uusi, vaikka niitä käyttökertoja on kesäsäiden ansiosta ollut aika monta.



4 kommenttia:

  1. Kaunis pusero, tykkään kovasti sen värikkyydestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Ingi <3 Värit antaa niin paljon energiaa!

      Poista
  2. Aivan ihana pusero. Vaikka kesästä on jo aikaa, nyt vasta tänne eksyin toisen blogin kautta. Täytyy laittaa tuo lanka korvan taakse muistiin, aivan ihanat värit!

    VastaaPoista