Runotyttöreppu

Pöytäliinoille uusi elämä

Kolmas kesämekon saanut kori on on itsepunomani pajukori. 

Vinksottaa persoonallisesti sinne ja tänne.

Korin valmistukseen voit palata tästä.

Reppuun valikoitui kangasta kahdesta vanhasta pöytäliinasta. 

Keltaisesta liinasta olen jo aikaisemmin tehnyt hameen. 

Liina oli ihan ehjä, mutta muoto sellainen, ettei käynyt mihinkään pöydistämme. 

 

Kaunis kukkakuvio, joka hameessa on saanut lisäpotkua pienistä kirjonnoista.

Damastin kaksipuolisuus viehättää ja olen hyödyntänyt hameessa molempia puolia.

Vihreä liina oli keskeltä puhkikulunut, joten ei toiminut enää liinana. 

Alkuperäinen väri siinä oli luonnonvalkoinen, vihreän värin se on saanut pesukonevärjäyksessä. 

Lopusta liinasta teen puseron hameen kaveriksi, kunhan saan inspiraation. 

Ehkä ensi kesänä.

Reppu on simppeli säkki. 

Yläreunassa on  nauhakuja, jossa kulkee molemmat kanto- ja kiristysnauhat. 

 

 

Nauhat on neulottu 5 silmukalla sileää oikeaa neuletta niin, että työtä ei koskaan käännetä. 

Neuleesta tulee putkiloa. Lanka on bambupuuvillasekoitetta.

Pohjassa on muotoa antavat kulmat ja lenkit hihnoja varten. 

Reppu pitää pienetkin tavarat tallessa harvassa pajukorissa. 

Tyhjänä se rötköttää korissa ryhdittömänä.

 

Ilman koria repun voi heittää selkään ja kuljettaa siinä mukana vaikka pientä käsityötä. 

 

Tai runokirjaa. Tai luonnoskirjaa.

Tai käyskennellessä puutarhassa keijunmekkojen joukossa rukotyttöfiiliksissä.

 

Painiville kantamuksille tämä reppu ei ole tarkoitettu.

Eilen alkoi uusi punontakausi. 

Punoin tuoreesta pajusta sydämen. 

All you need is love! 

Rauhoittumista ja pohtimista maailman menosta, onkohan meillä kaikki ihan hallinnassa? 

Joka tapauksessa sydämellistä syyskuuta!

Seuraava ja tällä erää viimeinen korimekko on Salaisuus -laukku, 

jossa tavarat kulkee sokkelon kautta sisään ja ulos.

Kuvassa Salaisuus-sokkeli on keskimmäisenä.