Salaisuus -laukku

Vielä yksi korimekko

Salaisuus -laukku on tällä erää viimeinen korilaukku. 

 

Kori on näkövammaisten taidonnäyte Sampolan työkeskuksesta, 

taitavasti pohja levyyn punottu rottinkikori.

Salaisuus -laukku saa nimensä päällisen sokkelosta.

Laukku ei kiinnity vetoketjulla, tarranauhalla tai millään muullakaan kiinnittimellä.

Laukun pääosa on tavallaan punottu ristikkäin menevistä kangaspaloista. 

 

Päällinen on kaksinkertainen, pinnassa säteittäisiä tikkauksia.

Oranssi kangas on samaa kuin yksi vanha hameeni. 

Toimii siis hameen parina mainiosti.

Kassin pohjalla on pahvi, niin se pitää hyvin muotonsa ilman koria käytettäessä.

Nämä korikassit ovat siitä mukavia, että ostoksille ja asioille voi mennä korimekko korissa. 

 

Ja jos ostokset eivät mahdu korissa olevaan kassiin, 

voi parin erottaa ja pakata kimpsut ja kampsut sekä korimekkoon että koriin.

 

Täti Moonika ei jää pulaan!

Edellisissä kolmessa postauksessa on lisää korimekkoja, 

mm. tämä kaverikuvassa oleva runotyttöreppu ja sen korikamu.

 Nyt riittää korimekot, aika siirtyä täällä blogissa muihin aiheisiin ja tekniikoihin, 

mm. neuleisiin ja virkkuisiin!

 Värikästä syksyä!