sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Höyhenen kevyttä mohairia


Aina voi virkata paloja tuleviin tarpeisiin

Miksi tykkään virkkauksessa? Voi tehdä paloja tietämättä heti lopputulosta.


Pyöreitä, neliöitä, kolmioita. Ei tarvitse aloittaessa tietää, mitä paloista tulee. 
 

Voi antaa ideoiden riehua päässä sitä mukaan kuin paloja syntyy.


Aina ei tarvitse opetetta uutta mallia. Ulkonäkö muuttuu paljon pelkillä materiaali- ja värivalinnoilla.


Paloja saa sukkelaan valmiiksi. Myös tuotteiksi asti, jos ottaa pienen tavoitteen, vaikka tyynynpäälisen. Päiväpeitto vaatii jo pitkäjänteisyyttä.


Noin vuoden olen ihastellut ja hypistellyt mohairlankoja, joita olen saanut kahdelta ystävältä. 
Vihreää Fontyn Kidopale mohairia 4 kerää yhdeltä ystävältä Karnaluksin tuliaisina. 


Ruskeaa ja keltaista Anisian mohairia kerät ja kerän violettia ggh:n Kid Melange mohairia toiselta ystävältä joululahjaksi.


Nyt niistä on tullut 48 neliötä. noin 10 cm x 10 cm jokainen. 
 Tässä kuvat mohairtilkkujen kerroksista. Viisi kerrosta yhteensä.





 Kuutta erilaista väriyhdistelmää.

 

 

 


Jokaisessa aina kolmea väriä. Reunat kaikissa vihreää.
 Malli on tuttu syksyltä. Tein terapiakoiran kotiin rahin päälisen tällä samalla mallilla. Rahipostauksesta löytyy myös ohjeet palan virkkaamiseen.


Ei heti uskoisi, että ihan sama malli kyseessä. Materiaali ja värit vaikuttaa tosiaan paljon.

Viikon aikana näitä paloja virkatessa käyttötarkoitus on kirkastunut. 
Ei tule huivia näistä. Tulee tunikamekko.
 

Palat tulee mekon helmaosaan. Ei siis saanut pajupallo pitää koristeitaan.


Ei edes sitä yhtä, joka meinasi pallon piiskaan unohtua. Vain pakkaskuvauksen ajan.


Ripustamisessa ja kuvaamisessa ehti sormet jäätyä, kun pakkasta oli noin 20 astetta.
Muuten oli lämmin, etenkin jaloissa. Swantsit ja Arctipsit varmistivat sitä. 
Swantseista lisää 1.1.2014 postauksessa ja Arctipsin huopalapikkaista taas on lisää tarinaa viime talven lapikaspostauksessa.


Nyt kokoamaan paloja mekon helmaosaan.


6 kommenttia:

  1. Heippa, oi minun mieleeni nousi kuva riikinkukon pyrstöstä, nuo värit antavat jaa nuo pystyssä olevat pajunpiiskut... Kivan näköisiä , mikset jättänyt niitä siihen talveksi..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, hauskaa yksi kaverikin kommentoi kuvaa riikinkukonpyrstöksi Facebookissa. En jättänyt, kun tuuli olisi vienyt mennessään. Ja mekko toiveissa. Pitääpä miettiä muita koristeita pajupiiskoihin :-)

      Poista
  2. Haaste het eteenpäin :)
    http://villavariksenmarja.blogspot.fi/2014/01/haastemiehelle-tai-naiselle-vastaus.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vaan Sandra haasteesta, mutta mä taidan jättää vastaamatta ja haastamassa edelleen. Näin tällä kertaa, että jää aikaa virkkuuseen yms.

      Poista
  3. Pensaan muodonmuutos riikinkukoksi. Jos et haluakaan laittaa mekkoon, niin hienoja nuo on pajussakin! :) Tollanen palavirkkaushan vois olla oiva tapa alotella tutustumista virkkauksen maailmaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Palat on koottuna jo mekoksi. Viimeistely menossa :-) Suosittelen palavirkkausta. Paloista ei aloittaessa tarvitse vielä tietää, mitä tekee, vaan idea voi kehittyä matkan varrella. Jotain kangaspaloja olen pajuunkin miettinyt, sillä sen verran hauska oli tuo riikinkukko!

      Poista