Villasukkia 2017 syntyville vauvoille

Suomi 100 vuotta - sukkakeräys vauvoille

Tuskin mikään aikaisempi keräys on ollut yhtä innostava kuin tämä. Niin paljon hyvää mieltä, uutta elämää, vauvantuoksua, lämpöä, sinivalkoisia lankoja ja puikkojen kilinää. Keräyksessä on hienoa, että vain värit on määritelty, mutta malli ja langat ovat vapaasti valittavissa. 

Ainakin villasukkakeräys juhlavuonna syntyville -Facebook ryhmän mukaan vaikuttaa siltä, että suomalaiset ovat villiintyneet tekemään neuloen ja virkaten villasukkia ja -tossuja tänä vuonna Suomessa syntyville vauvoille. Vähän veikkaan, että sukkia tulee reilusti yli vuoden tarpeen, mutta eihän sitä voi tietää, kun ei kaikkia tänä vuonna syntyviä ole vielä edes laitettu alulle. Ja toisaalta, syntyy niitä vauvoja vielä ensi vuonnakin eli varmasti kaikki Suomi-sukat pääsevät pieniä varpaita lämmittämään.Toivottavasti siis vauvasukkaintoa ei sammuteta, vaan jokainen saa kantaa sukkansa kekoon oman aikataulunsa mukaisesti.

Omaa osuuttani varten hankin Taito Pirkanmaan valkoista ja tummansinistä Kirjopirkka -neulelankaa ja Taito ry:n sinivalkoista Suomi 100 raitalankaa. Molempia lankoja myydään 100 gramman erissä ja sitä on kerällä (raitalanka) ja vyyhdillä (kirjopirkka) 420 metriä. Puikkosuositus on 2,5 ja materiaali 75% villaa ja 25% polyamidia. Ei mitään pehmoisinta vauvalankaa, mutta valmiiden sukkien kastelu teki sukat pehmeämmiksi kuin miltä ne neulominen jälkeen tuntuivat. Ja ihanan ohuet.

Tein sukkia ajatuksella "mitä mieleen tulee ja puikoilla syntyy" eli kaikki parit ovat erilaisia. Hommasin sukkia varten lyhyet Knit Pron cubiksit kokoa 2,5. Ennen olen pikkusukkia tehnyt normaalipituisilla sukkapuikoilla tai kahta sukkaa yhtäaikaa macig loopilla pitkällä pyöröpuikolla. Lyhyet sukkapuikot ovat kyllä ihan huippu hyvät!

Kaikki sukkaparini ovat siis erilaiset, mutta niissä on pari yhteistä tekijää. Kaikissa on tiimalasikantapää. Olen siihen kovasta ihastunut vauvasukissa, eivät kaipaa vahvistusta ja tiimalasin jälkeen terän kutominen sujuu ilman kavennuksia. Toinen kaikki sukkia yhdistävä tekijä on nauhakavennus. Jotenkin se on vain mun juttu niin lasten kuin aikuistenkin villasukkien kärjessä. Välillä jätän nauhassa kavennusten väliin yhden ja välillä kaksi silmukkaa, useimmiten riippuu sukan koosta. Minulla on kaksi kerää Suomi 100 raitalankaa, joten sain aloitettua aina sukkaparin samasta kohtaa joko valkoista tai sinistä lankaa.

Kokosin tähän lyhyet reseptit valmistuneista viidestä vauvasukkaparista. Ei siis varsinaisia ohjeita, mutta oleellista tiedot.

Palmikkosukat nirkkoreunalla

• Nirkkoreuna valkoista kirjopirkka -lankaa, muuten sukka on Suomi 100 raitalankaa
• 8 silmukkaa puikolla eli yhteensä 32 silmukkaa
• Kaksinkertainen nirkkoreuna, taite yhdistetty neulomalla
• Varsi ja jalkapöytä palmikkojoustinta: 2 silmukan palmikko, välissä 2 silmukkaa nurin, palmikkokierto joka 4. kerros
• Nauhakavennuksessa 1 silmukka kavennusten välissä.
• Jos tekisin sukat uusiksi, lisäisin 4 silmukkaa varteen ja jalkapöytään.
• Huom. Silmukkamäärän pitää olla 4:llä jaollinen palmikkojoustimen vuoksi

Tummansiniset raitasukat

• Tummansinistä Kirjopirkka-lankaa ja Suomi 100 raitalankaa
• 9 silmukkaa puikolla
• Varressa tummansininen resori 2 oikein, 1 nurin joustinta
• Varsi sileää neuletta raidottaen 2 kerrosta raitalankaa, 1 kerros kirjopirkkaa
• Nilkassa ja jakapöydällä 2 oikein, 1 nurin joustinta
• Nauhakavennuksessa 1 silmukka kavennusten välissä
• Huom. Silmukkamäärän pitää olla 3:lla jaollinen joustinneuleen vuoksi

Villasukat rikottua helmineuletta

• Valkoinen ja tummansininen Kirjopirkka -lanka ja Suomi100 raitalanka
• 9 silmukkaa puikolla
• Valkoinen resori ja nilkan joustin 1 oikein, 1 nurin joustinta oikeat silmukat neulottu kiertäen
• Varren ja terän rikottu helmineule valkoisella ja toisena lankana tummansininen kirjopirkka (varren alaosa) ja Suomi 100 raitalanka varren yläosa ja sukan teräosa
• Nauhakavennuksessa 1 silmukka kavennusten välissä

Junasukat

• 9 silmukkaa puikoilla
• Suomi 100 raitalankaa koko sukka
• Nauhakavennuksessa kaksi silmukkaa kavennusten välissä
• Junasukan ohje ja kiehtova tarina löytyvät helposti googlaamalla

Luulin, että junasukkakiintioni täyttyi viime vuonna, kun tein niitä toista kymmentä paria, mutta niin vaan piti tehdä junasukat myös tästä langasta.

Kuusisukat

• 9 silmukkaa puikolla, paitsi kirjoneuleen ajan 10 silmukkaa puikolla,
• Siis 1 silmukka/puikko lisäys ennen kirjoneuletta ja kavennus kirjoneuleen jälkeen (syynä kirjoneuleen mallikerra 10 silmukkaa)
• Lanka Suomi 100 raitalanka varresta kärkeen, tummansininen kirjopirkka -lanka kirjoneuleen kuviolankana
• Kirjoneule -malli Vanhasta punapoiminta -kirjasta
• Varren alussa ja nilkassa 2 oikein, 2 nurin joustinta
• Nauhakavennuksessa kaksi silmukkaan kavennusten välissä

Viimevuonna tosiaan tein paljon vauvasukkia, kun minusta tuli mummo. Oman lapsenlapsen lisäksi sukkia saivat monet muut vauvat lähipiiristä. Oli oikea vauvavuosi, vaikka Suomen tasolla vauvojen määrä jäi harmillisen pieneksi. Olen saanut vauvojen äideiltä positiivista palautetta sukkien ohuudesta ja varren pituudesta. Etenkin junasukat pysyvät hyvin vauvan potkuttelevissa jaloissa.

Nyt vaihdoin välillä sukkaneulomisen 90-vuotissukkiin. Suvun sotaveteraani täyttää maaliskuussa 90-vuotta ja saa omat nimikko Suomisukat näistä samoista Taito -langoista kuin vuoden vauvatkin. Vaihdoin puikot normaalipituisiin hiilikuituihin, ja kylläpä ne tuntuvatkin pitkiltä seipäiltä 15 cm cubiksien jälkeen!

Ohuet sukkalangat ovat tosi riittoisia eli hankkimastani 400 grammasta tulee 90-vuotissukkien jälkeen vielä monet vauvasukat. Ainakin suomenlippuja pitää tehdä vielä myös vauvansukkien varteen. Ja jotkut virkatutkin vauvatöppöset olisi kiva kehitellä sinivalkoisin värein. Minun vauvasukat päätyvät Kanta-Hämeen keskussairaalaan.

Villasukkakeräyksen tarkemmat ohjeet, keräyspisteet ja -vastaavat sekä kuvia ja kommentteja löytyy:

• Facebook-ryhmässä Villasukkakeräys juhlavuonna syntyneille
• Keräyksen www-sivuilla: villasukatvauvoille2017.com

Mukavaa koukuttumista ja puikottumista vauvasukkiin!

Taskuneuloosi ja bensaneuroosi

Some-tapaaminen neulepusero puikoilla

Se tunne, kun auton tankki on melkein tyhjä ja luulet tietäväsi, missä on pari lähintä bensa-asemaa! Mutta hups, ei mitään ollutkaan, ainakaan bensaa. Näin kävi eilen, mutta siitä lisää postauksen loppupuolella. Tämä on kuitenkin ensisijaisesti käsityöblogi ja bensat tulee vasta sijalla sata.

Suosikki lankakaupassani ja neulekanvilassa eli Lentävässä Lapasessa oli eilen #taskuneuloosi. Jo aika monennetta kertaa. Minulle kolmas #taskuneuloosi. Lue edellistä kokemuksistani:

• Vuoden 2015 taskuneuloosi
• Vuoden 2016 taskuneuloosi

Tällä kertaa vetäjänä oli vain Pauliina Mäkelä, tosin ei Pauliina koskaan ole vain! Meitä osallistujia oli parikymmentä eri-ikäistä ja -taustaista enemmän ja vähemmän neulovaa naista.

Kuunneltiin ja keskusteltiin sosiaalisesta mediasta monista eri näkökulmista: yhteisöhyvinvoinnista, julkisuudesta/yksityisyydestä, valokuvista, some-työkaluista, käyttöoikeuksista, vihapuheesta ja muusta negatiivisuudesta, bloggaamisesta, henkilökohtaisista valinnoista ja käyttöasetuksista. Jotenkin ajattelen nyt, että kestävän kehityksen ajattelua pitää some-ajatteluun tuoda tietoisesti lisää kaikilla mahdollisilla rintamilla.

Paljon mielenkiintoista ja pohdittavaa. Valintoja, poisvalitsemista, rajoja ja tiedostamista, sitähän se on. 

Välillä oli oma ajatus kirkkaana keskustelussa mukana.

Välillä langat kirkkaampina silmissä ja mielessä.

Lentävä Lapanen olisi varmasti viikottainen olohuoneeni, jos se olisi lähempänä kotiani. Etäisyys onkin ainoa Lapasen huono puoli. Jos nyt niin voi sanoa. No ei voi! Onneksi on sosiaalinen media ja siten yhteys pysyy yllä.

Pauliinan some-osaaminen ja osaamisen jakaminen vakuuttaa aina. Niin aitoa halua jakaa osaamista ja kokea yhdessä muiden kanssa. Minulle #taskuneuloosi teki kyllä eilen niin hyvää. Sen ansiosta olen täällä blogissakin taas pitkästä aikaa. Ehkä tästä alkaa uusi aktiivinen aikakausi pienen hiljaiselon jälkeen.

Etualalla seuraavassa kuvassa kouluttajan omatekemiä villasukkia mukana rekvisiittana.

Kun olin jo Järvenpäässä asti, päätin ajaa taskuneuloosista vielä Keravalle Sinkkaan, paikalliseen taidemuseoon. Näkyväksi neulottu -näyttely ottaa tekstiilien avulla kantaa moniin tavoin. Käsitöillä tehtyä aktivismia eli graftivismia. Puhutteli ja pysäytti. Huomasin tosin taas, että olen kovin tekniikkaorientoitunut, innostuin taidokkaasta tekemisestä siinä kuin kantaaottavuudestakin. Aiheesta oli tänään kirjoitus Helsingin Sanomissa. En nyt analysoi näyttelyä sen enempää, kun kamerakin jäi autoon. Muovipusseista virkattu ikonostaasi oli yksi mieleenpainuvimmista. Perintö -teoksen raanuille toivon seuraavassa elämässä yksilöllisempiä polkuja ja tilaa hengittää. Niin paljon kaunista raidoitusta piilossa paketissa.

Keravalta navigaattoriin "Aja kotiin" ja omassa päässä mielikuva, missä matkalla on huoltoasemia. Tankki oli miltei tyhjä. Oli kyllä Teboil ja palveluita ekassa paikassa, kaikkea muuta muttei bensaa. Toisessa paikassa oli mainos siitä, mihin kyseinen Shell on muuttanut. Ja kolmas paikka oli Nesteen Truck+, siis monenlaista diiseliä rekoille, muttei yhtään oikeeta bensaa. Piti pysähtyä bussipysäkille hengittämään ja tuumaamaan. Onneksi puhelimessa on älyä ja muutamalla haulla löytyi lähin asema 4 km päässä, tosin eri suunnassa kuin koti. Oikeaa reittiä jatkaen olisi neulojamummo päässyt ennen seuraavaa asemaa jalkamieheksi. Eilen ahdisti, tänään jo naurattaa.

Oma neule #taskuneuloosissa oli pusero virkaten ja neuloen, langat pääosin lapasesta ostettuja. Neulotut hihat valmistuivat eilen Lapasessa, mutta illalla kotona toinen meni kuitenkin harkinnan jälkeen kokonaan purkuun. Palataan tähän syyhyn, kun pusero valmistuu. Nyt hiha on jo uudelleen valmiina. Vielä vähän yksityiskohtia ja viimeistelyä. Ja pajusydän oli Pauliinalle tämän kertaisista some opeista. 

Eilen itselle ja omaan tarpeeseen kolahti ensisijaisesti yhteisöhyvinvointi! Sekä #taskuneuloosissa että Näkyväksi neulotussa.

Kämmekkäät mandalaneliöistä

Virkattua lämmikettä ranteille

Eilisen blinipostauksen loppu paljastikin jo osin, mikä blinien tähteistä jatkojalostuksessa syntyi.

Toki uudet kämmekkäät kämmekkäiden suurkuluttajalle eli itselleni. Joululahjojen jälkeen on mukava keskittyä omiin asuste- ja vaatetarpeisiin.

Olen selkeästi tullut riippuvaiseksi kämmekkäistä. Ranteet kaipaa pehmeyttä, lämpöä ja väriä ympäri vuoden. Suuri merkitys on myös visuaalisuudella. Väriä käsille, niin eiköhän sitten arjestakin selviä jotenkin.

Huivista puretun Noro-langan harmaimmat osat säästin mandaloitten viimeiselle kierrokselle, jolla ympyrästä tuli neliö. Lisäksi harmaansävyjä jäi kämmekkäiden kämmenosiin.

Lyhyt oppimäärä 12 terälehtiseen mandalaynpyrään: 

Aloitusrenkaaseen 12 pylvästä, joka välissä 1 ketjusilmukka, siinä on 1. kerros. Toisella kierroksella jokaisen kahden päistä yhteen virkatun pylväsparin välissä 2 ketjusilmukkaa. Ja samalla logiikalla kolmas kerros eli kolme pylvästä päistä viimeisellä vedolla yhteen ja väleissä 3 ketjusilmukkaa. Neljäs kerros muuttaa ympyrän neliöksi, kun kulmissa virkataan 3 pitkää pylvästä, 3 kjs, 3 pitkää pylvästä. Muiltaosin viimeinen kerros virkataan pylväillä.

Kämmekkäissä ompelin kaksi neliötä yhteen. Valitsin tarkoituksella erivärisen kohdan langasta, jotta pistot näkyy. Ruuduista kohti sormia virkkasin pylväitä. Kuuden kerroksen jälkeen jätin peukulle aukon ja jatkoin vähin pienemmällä pylväsmäärällä vielä kolme kerrosta. Näin kämmenosasta tuli käteen napakka.

Kämmekkäiden ala- ja yläreunat viimeistelin rapuvikkauksella. Siihen olen kovasti tykästynyt eli käytän usein reunojen huolittelussa niin virkkaus- kuin neuletöissä. Rapuvirkkasin vielä myös peukkuaukon etureunan. Takareunaan lanka ei riittänyt.

Lankaa jäi 25 cm ja toki myös kuvissa vilahtelevat 4 neliötä. Niistä taitaa tulla myssy, vaikka eivät päänympäri riitäkään. Tai tulisi kovin kiristävä pipo. Pitää miettiä, mitä taion väleihin. Palataan siis pipoon myöhemmin.

Värikästä alkanutta vuotta!