Projektiviidakossa

Innostuksen määrällä ei ole rajoja!

Kun Jussista jäin kesälomalle, oli päässä jonkinlainen kartta siitä, mitä projekteja loman aikana teen. Ei mitään tiukkaa suunnitelmaa, vaan löysä lista jota voi varioida fiilisten mukaan. Siitäkin huolimatta, vaikka jo kokemuksesta hyvin tiedän, että ei tule onnistumaan. Eikä tarvitsekaan. Aikataulutetun leipätyön vastapainona on akkuja lataavaa, kun lomalla voi heittäytyä ideasta toiseen, toisesta viidenteen...palata alkuperäiseen ja kääntää koko takki.

Ja kyllähän lomalla pitääkin olla erikseen sadepäivän projektit, kotipihalla ja -kotiterassilla tehtävät, autokäsityöt, rantatyöt, MP-retkityöt jne jne.  Ja noissa monessa vielä eri vaihtoehtoja sade- ja hellesäälle. Ei, en sentään virkkaa tai neulo MP:n kyydissä, vaikka joskus pienet tirsat tulee otettuakin. Niillä retkillä pitää huomioida rajallinen kuljetuskapasiteetti. Ei siis viittä vaille valmista villapaitaa sivulaukkuun tunkemaan.

Bloggaaminen on vähän välillä ahdistanut, kun kymmenen asiaa on kesken ja valmista jaettavaa ei tule riittävän säännöllisesti. Tulee fiilis, että onpas laiska ja saamaton. Ja asiaa hankaloittaa, että blogiin pääsee vain rajattu määrä tekemisistä. E mitkään perussukat, tumput tai pipot, eikä oikein mitkään valmiin mallin mukaan tehdyt. Pitää olla jotain uutta, itsekeksittyä ja koettua tai sitten joku kömmähdys. Tämä ei ole siis mikään tekemisten päiväkirja. Ja linja pitää.

On varmaan jo tullut selväksi, että tämä kirjoitus on selittelyä keskeneräisistä tekemisistä. Tässä niistä on koottuna samaan kollaasiin aika monta sellaista, joilla on mahdollisuus päästä joskus blogiin. Milloin ja missä järjestyksessä, se on täysi arvoitus itsellenikin.

Syvennän kuitenkin selittelyä kuvakollaasista pala-palata. Katsotaan, toimiiko tämä vaikka jonkinlaisena käsikirjoituksensa itselleni. Nyt, kun onnistunut kesäloma on takana ja arki on taas kalenterin varassa, voinee myös vapaa-aikaa aikatauluttaa. Ja on pakkokin, kun jumpat ja muut ryhmäliikunnat alkaa.

Viininpunainen pitsineule puuvillalangasta. Tämä alkaa maistua jo Iisakin kirkolta, kun on toukokuusta asti ollut työnalla. Langasta piti tulla ensin 70-luvun henkinen mekko, mutta mallitilkun jälkeen oli täysin selvää, että viininpunainen ja kaveriksi ostettu pinkki, eivät näyttäneet yhtään 70-lukuisilta. Saati 55 tädille sopivalta mekonmallilta. Tarkoitan siis itseäni. Uusi malli Modasta ja oli tarkoitus myös tehdä koko pusero mallin mukaan. Mutta puolivälin jälkeen alkoi sooloilu. Tästä lisää, jos pääsee valmistuttuaan blogiin. Pääsee, jos on päällä käyttökelpoinen.

Virkatut tossut, kokoa 18, pohjan pituus 10 cm. Kun omat lapset ovat jo reilusti yli 20-v, niin aika huonosti oli käsitystä pienokainen tassunkoosta. Vaikka olikin tuo pohjanmitta tiedossa. Alunperin tossut virkkasin hetken mielijohteesta, naamakirjassa jaettujen ihqujen pikkutossukuvien perusteella. Ilman ohjetta, eli tein oman ohjeen. Blogissa luonnosvaiheessa ollut jo kesäkuusta asti. No, tossuille löytyi ottaja, mutta nehän oli aivan liian suuret, vaikka pohjan mitta oli oikea. Lupasin tehdä uudet pienemmät, mutta kyllä on ollut nihkeää tekeminen. Nyt eka on aika hyvällä mallilla. Saattaa valmistuakin, tosin pelkään että kohdejalka on tässä välissä jo venähtänyt pikkutossua isommaksi. Ja pari kaveria haluisi vauvatossuja 37-koossa, josko jouluksi?

Rahi - hetken mielijohde tai rakkautta ensi silmäyksellä. Kirppislöytö, jota ei voinut jättää ostamatta. "Vaatii pientä laittoa", kuten sanovat moottoripyörän raatoja pihoihinsa hankkivat miehet vaimolleen. Kokemusta on. Uusi kangasverhoilu kudotusta sisustuskankaasta, ehkä jopa käsinkudotusta. Jalkojen hionta ja lakkaus / maalaus. Valmiina lankoja täyteen. Tämä jää varmasti itselle!

 

Virkattu peitto kasvivärjätyistä langoista. Peitto palautui pojan ja miniän kodista, on ollut sohvan päällisenä heillä ja sitä ennen myös meillä. Noin 10 v siten virkkasin pois kaikki kasvivärjätyt langanloput. Nuo kangasreunat ovat auttamassa virittelyä ja pysymistä soffan päällä. Lupasin tehdä siitä neliörahin päälisen, mutta nyt en raskikaan "laittaa lihoiksi". Olenpa tehnyt kauniin sommittelen. Facebookissa joku tämän jo nimesi Tertis pelin näköiseksi. Tästä tulee pienen laiton jälkeen uljas Tetris -viltti. Taitaa jäädä myös meille asumaan. Rahinpäälisen teen nuorelle parille ihan uusista langoista ja paremmin heidän kotiin sopivista väreistä. 

Matonkuteet. Kesä ei ole kesä ilman matonkuteiden leikkaamista / repimistä. Intohimoisena tekstiilien kierrättäjänä minulta ei mene mitään kangasta tai neulosta roskikseen. Kaikille löytyy joku kierrätyskäyttö. Nyt olen toiveikas, että ens talvella olisi aikaa virittää kangaspuut matonkudontaan. On niin paljon kertynyt kudelaatikoita varastoon, aika kattava väriskaala. Lisäksi minulla on outo tapa kierrättää myös matonkuteita. Siitä lisää, kun mattoasia jatkuu blogissa.

"Oi matonkuteet ja reivut ovat ihania <3", sanoi siili, joka nukkui matonkudesäkkini päällä terassilla. Tämä tapahtui eilen sunnuntaina, kun menin katsomaan, mitä leikattavaa säkissä vielä olisi. Nyt on siilille maja ja ruokapöytä viritettynä.

 

Saattaa kuitenkin olla että ennen matonkutomista pitää tehdä yksi kunnon matonkokoinen matto ristiin-rastiin -virkkaamalla. Aion yhdistää lakanasta revittyä ja trikoosta leikattuna kudetta. Kylpyhuoneen matto on ajatuksissan. Ristiin-rastiin -virkkausta keksin kokeilla myös pyöreää muotoon. Se vaatii vielä vähän säätämistä ja levennyskohtien suunnittelua ennen kuin ohje on valmis. Kokeilut ovat kuitenkin jo lupaavia. Pakko kehittää!

 

Kaappien kätköstä löytyy milloin mitäkin. Aloitettu huivi, jonka tuunaus nykyiseen makuun sopivaksi, on menossa. Pieni epäilys on siitä, tuleeko tästä koskaa itselle mieleinen, vaikka nyt jo paljon paremmalta näyttää. Samalla kuviomallilla olen tehnyt huivin myös Esiton lenkkimohairista. Se  oranssihuivi on ollut kovassa käytössä monta talvea.

Portti mun puutarhaan. Portin pylväät valmistuivat viime kesänä, belgialaiset ristikkopuut. Nyt pitäisi tehdä väliin kaariosuus valmiiksi. Tuo Riemukaari pihaasi, jos et pääse Pariisiin - projekti odottaa valmistumista. Ja myös kukkapenkissä törröttävät belgialaiset puut saavat kokea syksyn myötä muodonmuutoksen. Minkä, olkoon vielä salaisuus.

Pajut, jotka kuivuu ennen kuin ehdin niistä mitään punomaan, päätyvät pajuliinoiksi ja -pannunalusiksi. Näitä olisi taas kova tarve kutoa lisää. Itselle, lahjoiksi ja myyntiin.

Villavyyhden Jenni lupasi pitää rukkikehruukurssia taas syksyllä. Toivottavasti ajankohta sopii kalenteriin. Modernia rukkia en ole koskaan kokeillut. Vähän pelkään, että kurssista tulee suunniteltua tyyriimpi, jos rukin hankkiminen tulee ylitsepääsemättömäksi investoinniksi. Rosoisten värikkäiden lankojen kehrääminen kiinnostaa, samoin koirankarvojen ja lampaanvillan sekoittaminen. Materiaalit olen jo hankkinut.

Ihan heräteostos kirpparilta. Vanhat maalarin lastat. Ammattimiehen täyttämät, työssä kuluneet työvälineet! Voiko kauniimpia esineitä ollakaan!

 

Lankoja, lankoja. Itsehankittuja, lahjaksi saatuja. Tässä nyt vain viimeisimmät. Hyvän ystävän tuomat "kyläilykukat" - hänen itsevärjäämät villalangat. Nämä saattaa päätyä siihen retromekkoon, jota puuvillalangasta meinasin alkaa tehdä. Ruskeaa kaupasta lisäksi pääväriksi. Saa nähdä.

Ja sitten kässäpussinäyttely. Se onkin ainoa kunnolla aikataulutettu projekti tällä hetkellä. Tosin jatkoin ilmoittautumisaikaa, kun pusseja ei alkanut tullakaan ovista ja ikkunoista. Kuitenkin jo monia on tullut. Erityisen mielenkiintoista on ollut perehtyä koulukäsityön historiaan ja kehittymiseen. Aihetta on tutkittu ja dokumentoitukin varsin paljon. Näistä tarkemmin 1.9. aukeavassa Kässäpussit esille -näyttelyssä. Jos sinulla on kässäpussi, oma peritty tai saatu, ilmoita se näyttelyyn. Ohjeisiin pääset tuosta blogin oikeasta reunasta.

Nyt on käsikirjoitus tehty. Sitten vaan toteuttamaan kollaasin ruutu kerrallaan :)