Pajupää

Belgialaisen puun punottu pää

Viime kesänä innostuin biegialaisista ristikkopuista. Innostusta ja viljeltyä pajua riitti viiden puun punomiseen. Kaikki viisi talvehtivat hyvin kylmän ja lumisen viime talven yli. Yksi kasvaa nyt vähän heikommin, mutta neljä belgialaista puuta kukoistaa loistavasti. Mitä ihmeen belgialaisia puita? Katso täältä viime kesän päivitys puiden punomisesta ja toinen päivitys, jossa puut jo rehottivat kesällä 2012 virkattu neulegraffitiessu päällä.

 

Tänä kesänä puut ovat kasvaneet niin hyvin, että rungosta kasvavia haaroja on saanut leikata jo useaan otteeseen pois. 

 

Latvasta kasvavat haarat ovat saaneet rehottaa. Ja kyllä ovatkin rehottaneet.

Kukkapenkin kummassakin päässä on belgialaiset ristikkopuut. Toisen hiukset ulottuvat jo katolle ja niiden katkomistarpeesta olen saanutkin vihjailuja.

Ja entäs maassa kasva iso pajupallo. Sen hiukset törröttävät taas jo ainakin 4-5 metrin korkeuteen. Keväällä iso pajupallo näytti tältä. Kerta kerralta isompi punontasessio tuon järkäleen kanssa edessä.

Katolle ulottuvan belgialaisen ristikkopuun latvapiiskat meni tänään kerälle. Punoutui palloksi.

  

Ei ihan itsestään kuitenkaan punoutuneet. Kieputin ja punoin hiukset pallon pääksi. Piiska kerrallaan.

 

Alhaaltapäin katsoen hauskannäköinen. Jotenkin tulee palmufiilis.

 

Tosin vielä näkyy muutamasta kohdasta viime vuotinen fuskaaminen. Ristikot on lukittu ylhäältä nippusiteellä. Paha moka. Pitäisi olla pajunvitsalla tehdyt liitokset. Ei ollut silloin sopivia notkeita ohuita pajuja. Ja on jäänyt sen korjaamatta.

 

Siivosin rungon taas kerran, vain kärhö sai jäädä ristikkopuuta kiertämään.

Ihan paras aika punomiselle ei kasvukausi ole. Oksista puuttuu talven / lepokauden sitkeys. Muutama piiska napsahti punoessa poikki. Eikö punontakaan ollut mitään kovin tarkkaa, koska piiskoissa oli kaikki lehdet kiinni. 

Vaikea hahmottaa muotoa ja punontaa hiukset päässä eli lehdet kiinni. Mutta kunhan hiukset syksyllä kuivaa ja tippuu, niin sitten näkee kallon oikean muodon. Saattaa vaatia viimeistelyä. Syksyn pimetessä, heti kun kehtaa ripustaa jouluvaloja, tiedän, mihin ne tulee. Pajupäähän. Ja miksipähän en kehtaisi jo hyvissä ajoin syksyllä. 

Kukkapenkin toinen pää saa odottaa vielä palloa. Tänään piti tehdä myös puutarhan Riemukaari valmiiksi. Mutta alkoi vesisade ja piti siirtyä sisähommiin. Jos huomenna olisi taas puotapäivä. 

Sisältäkin ihailin ikkunan läpi pajupäätä. Oho, sehän onkin sivulta sydämenmuotoinen. Nyt odotan vielä enemmän lehtien kuivumista ja "pallon" muodon paljastumista. Taitaa olla melkoinen kallonmuoto mun pajupäällä.

Eilen loppui ilmoittautumisaika Kässäpussinäyttelyyn. Nyt pääsen kasaamaan näyttelyä blogiini. Näyttely avautuu sunnuntaina 1.9.2013 klo 12.00. Jos joku herää vielä nyt tähän myöhässä, niin kyllä ilmoittautumisen voi edelleen lähettää. Otetaan vastaan ilomielin.