Ristiin rastiin -matto

Mattokokeilu virkaten

Kun matonkuteiden leikkaus kuuluu joka kesän ohjelmaan ja kun kangaspuilla kutomaan ei ole päässyt muutamaan vuoteen, niin voinet arvata, että kuteita on vähän joka väriä ja materiaalia ja laatikkokaupalla. Pitää kyllä ryhdistäytyä mattohomman kanssa, etenkin kun kahdet kangaspuut löytyy varastosta.

Eilen oli helle, ei jaksanut tehdä mitään paitsi loikoilla aurinkotuolissa. Ja samalla virkata patalappuja. Niitä tein viimekesäisellä mallilla. Tulevia myyjäisiä ja joulua varten varastoon.

Mukava aivojumppaa tuo malli, koko ajan pitää keskittyä, että menee reunat oikein. Ei tule dementiaa, kun näitä vääntää. Niitä tuli eilen puoli tusinaa ja lankoja on kopassa vielä ainakin toiseen samanmoiseen satsiin.

Siinä virkatessa ja yrttiruukun tomaatteja ihaillessa tuli mieleen, että tekniikka olisi käypä myös muuhunkin. Mattoon, jee.

Tänään valitsin kuteita päälimmäisistä kudevaraston laatikoista. Kokeilin ensin toisena froteepyyhkeestä leikattua kudetta, mutta se oli liian paksua ja nukkaavaa. Räsymatoissa froteesta leikattu kude on niin ihanaa, vaikka kangaspuissa kudontavaiheessa nukkaakin kovasti.

Lopulta työstöön pääsi kaupasta ostettu oliivinvihreä trikookude ja vanhasta Nanson yöpaidasta leikattu kerä turkoosin vihreää trikoota. Näistä kuvista monet ovat nyt liian sinisiä ;(

Tosi harvoin ostan valmista kudetta, koska ne on lähes poikkeuksetta liian leveitä/paksuja. Ja väliin myös epätasalaatuisia leveydeltään. Se on ymmärrettävää, kun ovat useimmiten tekstiiliteollisuuden leikkuujätettä. Itse leikkaan kuteet selvästi kapeammaksi, koska siten saa kudottua napakkaa räsymattoa, jossa loimi jää kuten peittoon.

Nytkin siis tuo valmis kude oli paksumpaa kuin itseleikattu. Mutta ei se haitannut, kun valmis oliivinvihreä tuli reunaan ulottuvaksi kuteeksi. 

Tästä tekniikasta blogissani on monta aiempaa postausta:

- Virkkuupulman selvittely 25.7.2012

- Ja sitten jämptimpi seuraavana päivänä eli postaus 26.7.2012

- 11 patalapun setin esittely 12.8.2013

- ja on noista patalapuissa maininta myös jutussa, jossa kerron, kuinka voitin patalappukuvalla matkalaukun Suuresta Käsityölehdestä

Olin ajatellut, että nuo postaukset olisivat jo riittäneet tästä tekniikasta, mutta kun tämä mattokokeilu oli niin kovin onnistunut ja innostava. Pakko jakaa!

Taas ja edelleen reunojen ja värinvaihtojen kanssa pitää olla tosi tarkkana. Ohjeita en tähän enää kirjoita, kun ne löytyy noista vanhoista kahdesta ekasta kirjoituksesta sanoin ja kuvin.

Pari kertaa jouduin purkamaan, kun innoissani olin paahtanut eteenpäin pienin epätäsmällisyyksin. Omassa työssä sellaista on sentään tosi vaikeaa hyväksyä. Parempi purkaa heti, kun jää kuitenkin vaivaamaan ;-)

Lisäperustelu ekan aloituksen purkamiseen oli se, että vähän kavensin mattoa. Hyvä, että kavensin, nyt kuteet riittivät ihan sopusuhtaisen kokoiseen vessanmattoon. Mitat kuin pöytätabletilla 34 x 45 cm. Vähän kyllä tuollainen postimerkin kokoinen mattonen.

Mutta nyt on tiedossa, että tekniikka toimii. Seuraavan version teen, leikatusta / revitystä puuvillakangaskuteesta. Tai niin, että toinen kude trikoota ja toinen kudottua kangasta, molemmat itseleikattuja, että saan uhuempaa ja kevyempää mattoa.

Kympin virkkuukoukku oli tähän hyvä ja virkatessa tietenkin lapsen-lusikka-ote, niin ranteet kestää paremmin vääntämistä. Tämä postimerkki painaa noin 700 grammaa eli neliöön tällaista mattoa menee yli 4 kiloa trikookudetta. Raskas on.

Isommat matot ovat jo mielessä. Saa nähdä, koska ehtii. Mistä vois ostaa lisää aikaa? Voishan tämä kokeilu olla koiran loikoilumattokin? Mutta ainakin tänään viikonloppuvieras katsoi paremmaksi kiertää kaukaa.

 

Miten muuten kävikään niin, että kudeväreiksi valikoitui tänään värit, jotka sointuivan virkkaajan mekkoon ja varpaankynsiin ;-) Oikeesti ihan sattumaa!

Mutta värillhän on aina väliä! Ja tämän tekniikan / mallin nimi on nyt Ristiin rastiin -virkkaus.

Niin ja hei, muistathan kässäpussinäyttelyn! Ilmoittautumisaikaa 4.8. asti!