Väriä ja verkostoja Värjäripäiviltä

Värjärikillan Värjäripäivät 2016 Otavan opistolla

Kun on koulusta kesälomalla ja koulussa kesälomalla, saa uusia ideoita, verkostoja ja ystäviä! Ja kasan lankoja ja kankaita vähän niinkuin kaupanpäällisiksi.

 

Otavan opistolla oli Värjärikillan kesän 2016 Värjäripäivät 21. -24.7.2016, torstaista sunnuntaihin. Ehdin muilta lomareissuilta mukaan perjantaiksi. Kolme hienoa päivää sain siis olla mukana mainioilla päivillä hyvässä seurassa!

Tämä postaus on kuvaus omista Värjäripäivien kokemuksistani sanoin ja kuvin. Ei koko päivien raportointia, sillä ohjelmassa oli monia rinnakkaisia kursseja. Värjärikillan FB-sivulle ja kotisivuille päivittyy laajemmin Värjäripäivien satoa. Värjäyskuvat ja värjätyt kankaat sekä langat ovat lauantain ja sunnuntain punaisten värien kurssilta.

Värjärikillasta olen muutaman vuoden ajan kuullut hyvän ystävän kautta. Aloin seuraamaan kiltaa FB:ssä ja myös kotisivuihin tutustuin. Keväällä innostuin tämän kesän värjäripäivistä ohjelmassa olleen kehruu -kurssin vuoksi. Kehruun treenaamiseen kun ei meinaa millään olla muutoin aikaa. Ilmoittauduin päiville pe-su. Kehruukurssi ei sitten toteutunutkaan, mutta vaihdoin sen punaisten värien värjäyskurssiin. Viikkoa ennen värjäripäiviä liityin killan jäseneksi - sain vuoden 2016 kevään Värillä -lehden ja jatkossa kaikki lehdet (ilmestyy kaksi kertaa vuodessa).

Perjantaiaamuna lähdin ennen kukonlaulua kotoa kohti Otavan opistoa. Perjantain ohjelmasta olin valinnut itselleni retkipäivän. Kolme mielenkiintoista kohdetta Mikkelin ympäristössä: Pirtin Kehräämö, Raijan Aitta ja Kenkävero. Retki tehtiin bussilla Otavan Opistolta ohjatusti, Terhikki matkanjohtajana. 

Ensin Pirtin Kehräämö. Tuttu paikka tuotteiden kautta ja messuilta, mutta koskaan aiemmin en ole käynyt. Tuotanto oli vielä kesälomalla, mutta pääsimme tutustumaan tuotantotiloihin ja koko prosessiin villan lajittelusta karstauksen / venyttämisen ja keruun, kertauksen kautta vyyhteämiseen. Monta vaihetta, paljon käsityötä. Kaikki suomalaisten lampaiden villaa. Voi toimittaa omat villat ja saada ne langoiksi tai sitten vaihtaa villat tuotteiksi tai myydä villaan tuotantoon. Kesänaikana villaa olikin toimitettu paljon odottamaan syksyn tuotantokautta. Seuraavassa kuvia tuotantovaiheista / koneista.

Kierros tehtaalla huipentui myymälään. Innokas ryhmämme teki hyviä lanka- ja kuituhankintoja. Itse selvisin kahdella kassakäynnillä. Onneksi lankoja ei voi olla koskaan liikaa.
 

Täysi kassi lankoja mukana bussiin ja matka jatkui Raijan Aittaan.

Raijan Aitta on paitsi pellavatuotteisiin ja kuituihin erikoistunut yritys, myös marja- ja matkailutila. Tapasimme itse yrityksen perustaja-Raijan. Saimme myös demon pellavan kehräämisestä. Punaisten värien kurssille hankimme pellavakankaita.

Kohti kolmatta kohdetta eli Kenkäveroa. 

Kenkävero, on vanhaan pappilaan ja sen pihapiiriin tehty matkailukohde: mm. käsityö- ja taidenäyttelyitä, käsityömyymälöitä, ravintolapalveluja, leipomo ja kaunis puutarha.

Kenkäverosta mukaani lähti yksi käsityöaiheinen kortti kokoelmaani. Olikin tämän kesän ensimmäinen tähän mennessä, mutta sopii mainiosti kesän matonkutomisen teemaan.

Retken jälkeen otettiin ryhmäkuva ostosten kanssa.

 
Perjantai-ilta sujui lankojen vyyhteämisessä värjäystä varten. 

Lauantaina alkoi punaisten värien värjäyskurssi. Melkoisia värjäämisen ammattilaisia ja osaajia olivat muut kurssilaiset. Lauantain aamupäivä valmisteltiin kankaita värjäämistä varten. Tutustuttiin ja harjoiteltiin erilaisia kankaiden kuviointitekniikoita, shibori -ompelua, narun ympärille kiertämistä ja donitsiksi kiristämistä sekä salaojaputken päälle kiertämistä ja ryttäämistä / kiristämistä.

Pellavakankaat esikäsiteltiin kouvuntuhkalipeällä. Ihan uusi juttu minulle. Lauantai-iltapäivä ja sunnuntai keiteltiin punaisia väriliemiä krapista, krappi-punapuusta ja kokenillista. Lisäksi tehtiin yksi keltainen liemi koivunlehdistä ja sipulinkuorista. Tekipä hyvää saada vähän keltaista puna-, oranssi-, violettiin lanka- ja kangaspinoon.

 

Lauantai-iltana oli Värjärikillan kehityskeskustelu. Podittiin päiviä ja pitopaikkoja jatkoa ajatellen, äänestettiin vuoden värikasvi ja valittiin vuoden värikäs. Hienoa avointa ja kehittävää keskustelua. 

 

Erityisen kiitoksen päivistä ansaitsee Otavan Opiston töissä ollut toimisto-, vahtimestari- ja keittiöhenkilökunta. Aivan mahtavaa palvelua, hyvää ruokaa, kiinnostusta värjärien tekemisiin jne. Kohtuuhintaisiin / edullisiin kursseihin ja majoitukseen kuuluin myös täysi ylläpito iltapalaa myöten. Hinta-laatusuhde oli kyllä enemmän kuin kohdillaan.

Sunnuntai-iltapäivällä oli mehut melko loppu tästä värjääjästä. Uinti Otavan uimarannalla ennen kotimatkaa virkisti onneksi.

Innostuminen on ihanaa ja energisoivaa. Innostuminen on helppoa muiden innostuneiden seurassa ja innostavien asioiden äärellä.  Värjärikillan Värjäripäivät - ihan huippujuttu! Värikorin kanssa kohti pimeneviä loppukesän iltoja!