Toinen puettu puu
Juhannusaattona valmistunut ensimmäinen puettu puu on saanut odottaa kaveria pari viikkoa. Tänään puin pitsiolkaimisen korsettimekon toisen omppupuun päälle ja sain projektin päätökseen. Hyvä projekti siis, koska sillä oli suunnitelma, alku, aikataulutettu eteneminen ja loppu.
Kesällä ja lomalla minulla on aina tajuttoman paljon tekemistä, joten projektit pitää osata ajoittaa siten, että niistä ei synny stressiä vaan että ne aikaansaavat flouta ja hyvää mieltä. Käsillä tehdessä jokainen yritys, haparointi ja onnistuminen muokkaavat minäkuvaa ja itsetuntoa. Käsillä tekeminen on ollut liki 50 vuotta merkittävä osa minua, sen sijaan tämä bloggaaminen ja kokemusten jakaminen sosiaalisessa mediassa ovat tavallaan ihan uutta. Vaikka olen ollut aikanaan noin 20 vuotta opettajana ja siinä ohjannut opiskelijoiden osaamisen kehittymistä sekä jakanut omaa osaamista, niin tämä on jotain kovin erilaista.
Tämän toisen puun visio oli melko selvä jo siinä vaiheessa, kun projektin alussa jaoin virkatut aihiot näille kahdelle puulle. Lähes päivittäin mekon kokoaminen on edennyt ainakin pikkuisen, ainoastaan muutaman päivän kesäretki katkaisi etenemisen kokonaan. Tai ehkä silloinkin alitajunta teki töitä.
Tästä mekosta tuli ensimmäistä naisellisempi. Rungon mekolle loivat kaksi käyttämättömäksi jäänyttä tyynynpäällispalaa - toinen isoäidinneliöistä koottu ylös ja toinen Huopasesta virkattu ja huovutettu alas. Väliin virheä verkko, jonka alkuperäistä tarkoitusta en edes muista. Kuten edellisessäkin puumekossa, niin myös tässä palat ja osat ovat vanhimmillaan yli 20 -vuotiaita. Tähän mekkoon piti saada lisää leveyttä peruselementtien lisäksi, joten pitkittäiset neliöistä kootut raidat syntyivän ihan tarpeen kautta. Laihikselle kun en voinut puuta komentaa :)
Vihreä verkko oli turhan iso tylsä alue, joten siihen ripottelin erilaisia kukkakokeiluja. Ehkä aika helppo ja naivikin ratkaisu, mutta puussa ihan hyvän näköinen. Alunperin olin ajatellut sijoittaa valkoiset ohuesta kalalangasta virkatut kukkakaitaleet puun runkoon, mutta lopulta ne päätyivät mekon olkaimiksi.
Tämä "Olga" on aika naisellinen verrattuna ensimmäiseen enempi poikamaiseen haalarihesseliin. Silti näissä puumekoissa/-haalareissa on riittävästi yhdistäviä elementtejä niin väreissä, paloissa kuin osien kiinnityksessä. Minun tekemiselle tyypillistä on yleensä se, että ainakin itselleni minun täytyy erilaiset valinnat selittää ja jokin looginen ajatus pitää tekemisessä olla.Hienointa näissä puumekoissa on se, että ne ovat niin monipuolisia, ulkonäkö vaihtuu kovasti sen mukaan, mistä suunnasta ja kuinka läheltä tai kaukaa niitä katsoo.
Olgakaan ei nostanut jalkaa puettaessa, joten korsettimekko piti ommella päälle paikanpäällä. Verhoilijan käyrä neula toimi taas loistavasti. Tarkkasilmäinen huomaa lisäksi, että ensimmäinen puun pukemisen jälkeen puiden juurella olevat kukkapenkit ovat saaneet reunukset ja liäksi nurmikolla on kaksi "kilpikonnaa". Reunukset ovat keväällä takapihan puiden kaatamisen yhteydessä hajonneita nuotiopaikan tiiliä ja kilvet ovat kahta kantoa peittäviä pakkasessa hajonneen ruukun puolikkaita. Tulihan niillekin kaikille uusi käyttökohde, eikä tarvinnut heittää pois :)
Nyt vaan seurailemaan, miten säiden ja vuodenaikojen vaihtelut omppupuita koettelee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti