Vähän isompia tarjoiluja varten

Pajusta punottu tarjoiluvati

Punotut tarjoiluastiat ovat mukavia käyttää ja helppoja tehdä, mutta ehkä vähän haasteellisia säilyttää. Ainakin astiakaapissa. Onneksi niitä voi sijoitella silmäniloksi pitkin huushollia hyllyille, nurkkiin jne. Ja pölyt saa helposti huuhtelemalla pois.

Tässä postauksessa on kuvitettu ohje veneenmuotoisen vadin tekemiseen. Tarvitset  tukevan ehjäpohjaisen pahvilaatikon (esim. kaupan hedenmälaatikko), 7 paksua ja pitkää loimipajua (mallissa miehen peukalon vahvuisia tyvipäästä, pituus noin 1,5 metriä) ja ison nipun loimipajuja ohuempia kudepajuja (keskelle paksumpia, päihin ohuempia). Vati on tehty tuoreesta pari viikkoa sitkistyneestä viljellystä pajusta.

Suunnittele pahvilaatikon pohjaan vadin paksuimman kohdan koko ja muoto. Tee siihen reiät loimipajuja varten noin 5 sentin tasaisin välein. Pujota loimipajut pahviin niin, että keskikohta on pahvin kohdalla. Sido molemmista päsistä loimet kiinni, esim. trikookuteella. Arvioi koko ja joko lyhennä tai pidennä, jos loimipajuissa on ylimääräistä mittaa. Ihan latvoja et kuitenkaan voi käyttää, koska ne ovat liian ohuet.

Aloita punomaan yhdellä pajulla tyvipää edellä joka toisen loimen alta ja joka toisen päältä. Puno aina yksi paju loppuun asti ja aloita sitten uudella. Käytä alussa eli vadin keskiosassa paksuimpia kudepajuja. Ota ohuempia käyttöön kohti päitä edetessäsi. Kuteiden paksuuksilla voit vaikuttaa vadin muotoon.

Paina punottua pintaa tiiviiksi aina jokaisen kudeopajun jälkeen. Tee punonnasta mahdollisimman tiivistä, koska paju kutistuu kuivuessaan.

Otetaanpa uusiksi eli vaihe vaiheelta kudepajun aloitus ja punominen. Aloita aina reunasta neljännen loimipajun takaa. Vuorotellen kummastakin suunnasta. Seuraavassa kuvassa aloitus vasemmasta reunasta, siis neljännen loimipajun takaa.

Käännös reunassa tulee reunimmaisen loimipajun etukautta ympäri. Paju taipuu hyvin täyskäännökseen, kun sitä suostuttelee eli samalla kun kääntää reunapajun ympäri tavallaan kiertää sitä itsensä ympäri. Jos pajun kanssa ei tee yhteistyötä ja tunnustele näpeissä taivutusta, paju katkeaa.

Sitten toiseen reunaan yhden edestä seuraavan takaa jne vuorotelle. Parittomalla kudepajujen määrällä vasenreuna etenee toisinpäin eli reunaloimen takaa suostutellen, tunnustellen ja kiertäen eteen. Taas mahdollisimman napakasti, mutta tiiminä pajun kanssa.

Taas toiseen päähän vuorotellen edestä ja takaa. Tällä kertaa oikeassa reunassa yksikokonainen kierros, koska reunoja on hyvä vahvistaa kuteiden täyskierroksilla. Näissä erityisen tärkeää se pajun joustavuuden tunnustelu sormissa. Kierrettä pajuun, niin ei murru!

Ja toiseen päähän eli vasempaan reunaan sama juttu eli reunan vahvistus täyskierroksella. Ja punontaa samaan tyyliin edelleen. Kuteita on hyvä painaa välillä loimien välistä tiiviimmin toisiaan vasten. Tiivistämistä varten voi käyttää myös lyöntivarasaa, jos sellainen omistaa. Minä luotan näppivoimiini.

Kude loppuu, kun loppuu eli väliin vähän eri kohtiin, kun piiskat, viljellytkään, eivät kasva määrämittaan. Seuraava kude aloitetaan oikeasta reunasta. Taas neljännen loimipajun takaa. Ja punonta jatkuu samalla tyylillä kuin edellä. Seuraava aloitus sitten taas vasemmalta.

Tällaisessa työssä on tärkeää, että aloitukset ovat suunnitellulla tavalla. Sillä saa vadin alapuolesta eli taustasta symmetrisen ja kauniin. Tässä pinta vielä viimeistelemätöntä. Palataan viimeistelyyn myöhemmin. Pajutöitä ei viimeistellä eli leikota ylimääräisiä pois kesken punonnan, vasta lopuksi kaikki kerralla.

Kun puolikas vatia on punottuna kutakuinkin riittävän pitkäksi, vati irroitetaan pahvilaatikosta. Tämä vati eteni ensin kohti loimipajujen latvoja eli ohuempia päitä. Yleensä teen näin päin, koska latvoissa sopivan vahvuuden raja tulee vastaan ja tarkimmin sen tunnistaa punomalla, kun näppituntuma sanoo, että kude on jo liian paksua loimien vahvuuteen.

Loimien tyvipäät ovat tässä nyt vapaana punomista varten. Laatikon irroittamista varten trikookude pois päästä, laatikko vetämällä pois ja loimien tyvet uudelleen kiinni trikoolla. Laatikon funktio oli siis olla vadin muottina.

Punominen etenee keskeltä samalla tavalla vadin toisen puolikkaan tai halutun pituuden verran. Vadin muotoon voi vaikuttaa myös sillä, pitääkö loimien päät punoessa kiinni vaiko auki. Minulla ne oli koko ajan kiinni, koska halusin vadin kapenevan tasaisesti kohti kumpaakin päätä.

Lopuksi päiden kiinnitys. Tietysti ne voi jättää aukikin. Tässä vadissa on ohuemmilla kuteilla ihan vastaavaa punontaa loimien tyvipäässä.

Eli päiden punonnan ja varsinaisen vadin väliin jäi noin 15 senttiä pelkkiä loimia näkyviin.

Vastaava lopetus toiseen päähän ohkaisemmilla kuteilla. Siis yhden yli ja yhden ali.

Valmis vati noin päällisin puolin. Viimeistelemätön tuote, jonka muotoa pitää punojan vähän ihastella. Jokaisesta tuotteesta tulee, ainakin minulla erilainen. Vaikka käyttäisi samaa muottia tai tekniikkaa. Materiaalissa on kuitenkin aina jonkin verran eroa ja niin myös punojan intensiteetissä ja kädenjäljessä.

Kääntäminen nurinpäin paljastaa viimeistelyn tarpeet. Ne on tässä kaikki alapuolella, koska punominen aloitettiin oikealta puolelta katsoen vuorotellen kummastakin reunasta neljännen pajun takaa. Ja sinne taakse tyveä jätettiin sen verran, että paju varmasti pysyi siellä takana ensimmäinen reunakiertämisen jälkeenkin.

Ylimääräinen leikataan pois vadin suuntaisesti vinoon mieluiten ohileikkaavia oksasaksia käyttäen. Kun aloitukset ovat kaikki samassa kohdassa vuorotellen kummastakin suunnasta, niin lopputulos on kaunis sekäranka. Vadin selkäranta kymmenine nikamineen päästä päähän.

Valmis vati. Pituutta noin 130 senttiä. Koska tämä on tehty tuoreesta pajusta, on se hyvä kuivuttaa ulkona sateelta suojassa. Ulkona kuivattamalla paju kutistuu vähemmän kuin jos se vietäisiin heti sisään ja annettaisiin sille nopea kuivuminen. Myös värit säilyy paremmin ulkona kuivattaessa. Tosin lopullinen väri on riippuvainen käytetystä pajulajikkeesta.

Mahtuu pöydälle, mutta  paljon muuta keskelle pöytää ei mahdukaan. Hedelmillä vähän tuntumaan mittakaavasta.

Tuoreesta pajusta punottuna vati on vielä melko painava. Kun paju kuivuu, niin samalla se tietysti kevenee. Neste poistuu. Mutta hitaasti kuivattaen, napakaksi punottuna se on vielä valmiina ihan tiivis ja napakka tuote.

Punotun pinnan katseluun en vaan kyllästy. Saati punomiseen. Kädetkin kestäneen vääntämistä tänä keväänä paremmin kuin ennen. Näissä pajuissa oli jo pienet lehdenalut, siitä nuo roskat pinnassa. Kohta ne on kokonaan kuivaneita varisee pois, suurin osa varisi jo punoessa.

Ei konepesua, huuhtelu juoksevan raikkaan veden alla. Kestää vuosia, jos ei jää ulos sään armoille. Kun haluaa eroon, voi heittä silppuriin tai lehtikompostiin. Maatuu. Ei kuormita luontoa.