tiistai 6. toukokuuta 2014

Pajumiljöö täydentyy

Punottu aidanpätkä

Peruspunontaa matalaksi aidaksi.


Sivutuotteena rautakangella maasta ylös makee neandertalilaisen kallo.
 

Paksut pajut aitatolpiksi noin 10 sentin välein.


Ristikkäin punontaa kahdella pajulla kerrallaan. Tuossa päässä tosin virhe.


Aloitus aina vuorotellen molemmista päistä pajujen tyvillä. 




Tavoitteena jämäkän päädyt. Huomaa ristikkäin kiertyminen.



Keskellä aitaa kohtaa pajujen latvat ja lisänä välillä lyhyempiä ja paksumpia pajuja tasoittumassa keskustan korkeutta.


Päissä kaksi reunimmaista tolppaa kiinni yhteen linnunsilmällä.


Ei pääse reuna karkaamaan.


Muutaman vuoden tämä kuivuva pajuaita kestää, sitten rapistuu pois ja maatuu kompostissa.


Toisin kuin vierellä olevat pallo ja belgialainen ristikkopuu, jotka elävinä kasvavat vuosi vuodelta.


Miksi aita tähän kukkapenkin reunaan?


Meillä käy kylässä yli-innokas hortonomiapulainen. 

 
Hän ei millään usko, ettei kukkapenkkiin saa istuttaa luita.


Josko muualta pihasta löytyisi paremmat kätköpaikat.

Tai sitten tassutellaan aidan ympäri :-)

2 kommenttia:

  1. Hieno aita. Tuollaisen minäkin tarvitsisin, kun meillä joku nostaa jalkaa raparpereihin:)

    VastaaPoista
  2. Kiitos Elina! Jalan nosto ei toivottuun paikkaan on harmillista. Pajuaitaan sekään ei haittaa ;-)

    VastaaPoista