Pajupuutarha talviunille

Ensilumi peitteli puutarhan talveen

Vihdoin saapui odotettu ensilumi. 

Lumen tuoma valoisuus on niin virkistävää ja inspiroivaa. 

Lisäksi se armollisesti peittää alleen tekemättömät puutarhan syystyöt.

Keväällä ehtii uudella innolla.

Osalla kasveista on sitkeästi vieläkin väriä lehdissä.

 

Ei lunta vielä paljon tullut.

Mutta kyllä lapsena olisi jo sukset, pulkat ja kelkat otettu esiin.

 

 

Lumisessa puutarhassa oli virkistävää tallustella kameran kanssa.

Pajusta punottua juttuja on kertynyt sinne tänne. 

Onneksi osa jo hajoaa ja maatuu, ei tule niistä jäteongelmaa.

Osa elää kesällä ja nukkuu talvella.

Eläviä ovat pajupallot ja belgialaiset ristikkopuut. 

 

Yksi puista on saanut pään latvan vuosikasvuista.

Kaksi ristikkopuuta muodostaa riemukaaren eli portin kasvimaalle.

Voi voi, omppupuut värjöttelevät osin jo hajoavissa villahousuissa. 

 

 Ehkä kuitenkin selviävät seuraavaan kesään.

Ensilumesta ja kalenterista huolimatta terassin miljoonakello jatkaa aina vain kukkimisesta. 

 Ihan uskomatonta, mutta jotenkin ei nyt kuulu joukkoon!

Enemmän uskottavia ovat erilaiset tyhjät pajuamppelit.

Oksahaaraan punottu lintulautakin löysi jo paikkansa ja sai ruokaa tarjolle. 

Kuvausten jälkeen siihen tulivatkin jo ensimmäiset asiakkaat aterialle. 

 

Hyvä niin, tuli tarpeeseen.

Valkoinen ensilumi on kaunista. 

Tulee puhdas ja seesteinen olo.

Kuitenkin kaipasin ympärille myös väriä.

Myös muuta kuin pajukehikoissa olevia kallunoita.

 

Joulupallojumppereihin puetut joulupallot esille ja ulos tuulettumaan.

Pajupallot piiskat toimivat hyvin ripustuspaikkana.  

Eihän sitä nyt vielä kuuseen voi kurkotella.

Sen sijaan hyvä aloittaa pallojen mekottaminen tulevaksi jouluksi.

Joulupallojumppereiden virkkausohje löytyy blogistani viime vuodelta (13.12.2014), 

 tässä linkki tuohon postaukseen.

Luonnon värittämisestä innostuneena ripustelin sukkia pajuaitaa.

Sukka-asiaa tulee lisää lähiaikoina.