Sukkasillaan

Kantapääkoulu 1 op

Pidettiin tässä kuussa työpaikan kässäkerhossa kantapääkoulua. Juuri niin, oppia kantapäästä. Sain olla ohjaajana, joten kaivelin valmistuneita uusia sukkia yhteen ja lisäksi kokeilin muutamat kantapäät. Hetken meillä oli myös jo lunta ja silloin kuvasin erilaisia sukkia pajuaidalle ripusteltuina.

Edellisen kerran, kun ohjasin kässäkerhossa, harjoiteltiin macig looppia varrensuusta alkaen. Osa teki silloin myös tiimalasikantapäitä, mutta osalla jäi harjoittelu kesken. Tai oli syntynyt jotain häslinkiä tiimalaseihin. Niinpä teimme nyt tiimalaseja, ihan sukkapuikkoja käyttäen.

Lisäksi yksi kässäilijä teki tavallista vahvistettua kantapäätä. Siinä samalla tuumattiin, että miksiköhän sitä pidetään usein vaikeana, kun sujuu pienellä treenillä ihan siitä vaan. Huomattiin, että osa tekee vahvistukset nurjalla, osa oikealla. Kuulun niihin nurjalla tekeviin ja kannustan siihen muitakin, kun nurjalla vaan näkee vahvistuskohdat parhaiten ja vähentää nurjien silmukoiden vääntelyä.

Illan koulun aikana huomattiin myös eroja nurjan silmukan neulomisesta. Joku teki sitä ihan ruotsalaisittain ja myös joku toinen oli siitä tavasta opetellut pois.

Pohdittiin tiimalasikantapäiden edetessä myös koulukäsityön ikäviä muistoja, omia tai muiden. Kyllä taito- ja taideaineiden pitäisi aina lähteä siitä, että kaikki voi osata ja saada onnistumisen kokemuksia sekä löytää omat vahvuusalueet. Liian usein on edetty kouluissa virheiden kautta epäonnistumisiin ja turhautumisiin.

Tiimalasikantapäähän olen kummasti nyt ihastunut. Etenkin vauvasukkiin tai ohuisiin sukkiin se on tosi toimiva. Hyvin sen kaikki oppivat, kun kiinnitettiin huomiota silmukoiden oikeaan nostoon ja kiristykseen käännöskohdissa. Plumps, plumps oli illan taikasana. Kumisaappaiden päällä olevista tiimalasikantapäisistä kesävillasukista voit lukea ja katsella lisää blogistani.

Muuten se tavallinen vahvistettu kantapää on kuulemma hollantilainen kantapää. Onpa outoa, kun meistä se on ihan supisuomalainen :-). Kuvan mosaiikkisukista voit myös lukea ja katsella lisää blogistani.

Ranskalainen kantapää vähän hämmentää, kun siinä on kantapään varsi eli takaosa vahvistettua, mutta kantapään alle jäävä osa vahvistamaton. Eli ilman vahvistusta se kovimmalle kulutukselle joutuva paikka. Ulla neuleen ohjeilla tämä ranskalainen kantapää on tehty. Sen toinen nimi on pyöreä kantapää ja pyöreä on muotokin. Kuvan sukat ovat versioni räsymattosukista. Niissä on rentoa tuumailla ja tuunailla.

Kummasteltiin illan aikana myös sukkaan vikaksi tehtyä kantapäätä nauhakavennuksin. Siitä olikin minun eilisen postauksen varjoneulesukissa. Kuvassa jaloissani näkyvät pitkät palmikkosukat ovat aiemmin jo päässeet blogiin.

Ulla neuleen ohjeet (http://www.ullaneule.net/0206/neuvot_sukkaekstra.html) kantapäistä ovat hyvät ja niiden äärelle myös kässäkerhossa koululaisia ohjasin.

Kantapäät voivat myös olla vaikka palmikkoa tai kirjoneuletta. Moniväriset ja neuletta ja virkkausta yhdistävät mielikuvasukat olen tehnyt pari vuotta sitten luontosukkakisaan. Eivät pärjänneet kisassa, mutta itse pidän niitä niin hienoina, että en malta käyttää kuin sohvalla, etteivät kulu.

Huomennakin on kässäkerholla hommaa, vähän erilaista kuin normisti. Yhdessä tekevä ja harrastava työyhteisö on ihana, siinä kohtaa erilaiset ja eri-ikäiset ihmiset. Sulassa sovussa, kuten erilaiset kantapäät!