Varjoneuletta kaamossukissa

Villasukka eteni miten sattuu

Tai ehkä ei kuitenkaan. Ihan harkitusti, mutta erilailla kuin tavallisesti. Tavallisin sukka minulle on ihan perussukka: varresta varpaisiin, vahvistettu kantapää, joustin varsi ja nauhakavennettu kärki. Niitä voi tehdä ilman isompaa ajattelua, hyvä tapa nollata päätä. Välillä pitää kuitenkin tehdä jotenkin toisin.

Piitu Nykopin kirjasta Kerroksia innostuin ensimmäiseksi kokeilemaan dominoneuletta. Siitä syntyi jo aiemmin blogiin päässeet kauluri ja kämmekkäät.  Toisena tekniikkana Piitun kirjasta tutkailin varjoneuletta.

Roosanauhapäivän pinkkihuumassa aloitin villasukat Pirkanmaan Kotityön Ruusanauha -sukkalangasta.

Varjoneule on kahden värin sekä oikeiden ja nurjien silmukoiden yhdistelmä.

Varjot ja kuviot syntyvät valitun oikein-nurin-rytmiikan mukaan.

Varren lisäksi halusin varjoneuletta myös jalkapöydän päälle. Mutta en jalkapohjaan. Niinpä jatkoin suoraan varresta kahden puikon silmukoilla varjoneuletta.

Jalkapöydän jälkeen poimin sivusta silmukat ja neuloin aina oikein neuletta jalkapohjaa varten. Lopuksi silmukoin pohjan kaitaleen pääliosan toiseen reunaan.

Sukasta puuttui vielä kärki ja kantapää. Tein ne molemmat samalla tavalla. Nauhakavennuksilla eli kaventaen yhden silmukan päässä 1. ja 3. puikon lopusta sekä  2. ja 4. puikon alusta. Väliin kaksi välikerrosta. Nauhat eivät näy kuten sileässä neuleessa, kun sekä kärjen, että kannan neule on kaksi kerrosta oikeaa ja kerros nurjaa ja kavennukset jäävät nurjien silmukoiden suojaan.

Kantapään kavennukset loppuvat vähän nopeammin kuin kärjessä, jotta kantapäästä ei tule liian terävää.

 
Nämä sukat piti tehdä tässä järjestyksessä kahdesta syystä: piti saada varjoneule jatkumaan jalkapöydän päällä, mutta ei jalkapohjassa.

Piti saada tehtyä sukka, jossa kantapää tehdään vasta viimeiseksi, koska olin luvannut pitää kantapääkoulua työpaikan kässäkerhossa.

Oli siis testattava erilaisia kantapäitä, mutta niistä ja kantapääkoulusta seuraavassa postauksessa lisää.