Mummoruutua pienestä pitäen

 

Isoäidinneliöistä virkattu liivihame

Heinäkuun lopulla, kun palailin töihin kesälomalta, oli aurinkoisia iltoja. 

Nollailin ekoja lomanjälkeisiä päiviä virkkaamalla pieniä kolmen kerroksen mummoruutuja.

Lanka on Pirkanmaan kotityön Roosanauha - lankaa. Muutamaa eri väriä pinkistä oranssiin.

Paloja on kiva tehdä aina, kun on tekemisen palo, mutta ei hajuakaan, mitä tekisi. 

Paloista saa mitä vaan.

Palojen edetessä tuli idea pikkutytön mekosta. Ja samalla oli selvää myös mekon saaja. 

Ettei olisi liian lälly vanhempien mieleen, 

liitin palat yhteen tummanharmaalla Roosanauha -langalla.

Liittäminen on tehty ketjusilmukoin ja kiintein silmukoin mahdollisimman joustavaksi.

Helmaosa valmistui ja työ jämähti pitkäksi aikaa siihen. Helmassa on 27 isoäidinneliötä.

Helma sai pingottua rauhassa, sillä puuttui ajatus yläosasta.

Syksy eteni ja tuli marraskuu. Ja sitten lamppu syttyi. 

Liivihame. Se näistä paloista tulee.

Virkasin tummanharmaalla langalla vyötäröosan pylväitä niin, että hame kaventuu sopivasti.

Läppä on myös pylväitä ja se on raidoitettu mummoruutujen väreillä. 

Läppä on reunustettu harmailla kiinteillä silmukoilla.

Henkselit on virkattu kirjavaksi ruutujen väreillä ja reunustettu harmailla kiinteillä silmukoilla.

Hihnat on ommeltu eteen napeilla kiinni.

Hihnojen pituutta säädetään takaa. 

Varsinaisia napinläpiä ei ole, vaan niitä on tarpeen mukaan jokaisen pylvään välissä.

Helmassa on pylväillä virkattu pykäreuna.

Hamosen kanssa matkasin pienen prinsessan 1-vuotias synttäreille.

Koko oli just täydellinen. 

Niin juoksuun, kiipeilyyn kuin nelivetoiluun.

Ja nämä kaikki äidin lähettämät kuvat todistavat, että mekko ei neidin menoa haittaa!