lauantai 13. lokakuuta 2012

Tekasinpa rannekkeet neulekinnastekniikalla


Vaihtelua virkkaamiselle ja neulomiselle!

Etsin viikko sitten kotityöhuoneestani jotain, en enää muista mitä, mutta vastaan tuli omalta mummolta (s 1900 - k 1985) peritty kinnasneula. Minulle on noita kinnasneuloja tarttunut matkaan vuosien saatossa useampiakin, mutta yleensä olen käyttänyt vain tuota mummolta perittyä messinkistä neulaa. Miksikö? No, kun se istuu käteen niin hyvin, on sileä ja hyvin neulaamisessa liukuva ja myös silmälle kaunis esine. Niin ja sisältää myös paljon tunnearvoa. Myös iso ryijyneula on ihan toimiva työväline neulaamiseen.

Mummolta peritty messinkinen kinnasneula
En ole neulakintaita tehnyt vuosikausiin, varmaankin joskun viime vuosituhannen lopulla viimeksi. Tumppuja olen tekniikalla kyllä tehnyt 70-90 -luvuilla ainakin tusinan verran, myös jonkun pipon muistan 80-luvulla tehneeni neulakinnastekniikalla. Parit tumput löytyi tänään vielä tumppulaatikosta kuvattaviksi. Tuolloin monia perinteisiä tekniikoita toistettiin pääsääntöisesti perinteiseen malliin, variointi oli ainakin itselläni varovaista. Nyttemmin revittely, tekniikoiden uudistaminen, värien runsas käyttö ja uusin silmin asioiden katsominen on enemmän sääntö kuin poikkeus. Energisoivat asiat innostavat minua ja lataavat akkuja, harmaus saa mieluummin pysyä mahdollisimman kaukana harrastuksistani.

Anopille 90-luvulla tekemäni neulakintaat, joissa iskuhapsureuna koristeena

Miehelleni 80-luvulla tekemäni perinteiset neulakintaan
Kinnasneulonnassa kannattaa käyttää löyhäkierteistä villalankaa, jos tekee tekniikalla esimerkiksi lapasia. Ratkaisevaa materiaalin valinnassa on tietenkin käyttötarkoitus. Edellä olevat vanhat lapaset ovat Fritidsgarnista ja siitä tein myös tällä viikolla uudet rannekkeeni. 

Fritidsgarn -lankoja, 100% villa

Tein alkuviikosta tumpun kärjen aloituksen Huopanen -langasta ja totesin: Tylsää, kun neulaamistaito oli vähän ruosteessa eikä tumpun kärjestä tullut niin siisti ja säntillinen, että se olisi minulle kelvannut. Sitten keksin - teen rannekkeet - ei tarvitse tehdä kärkeä eikä myöskään peukaloa.

Tällaset rannekkeista tuli


Miten sitten neulakinnastekniikkaa eli neulaamista tehdään? 


Mummo on opettanut minulle "kahden ali, kahden yli, kahden ali ja takaisin kahden yli, kahden ali ja kahden yli" -tekniikan ja sitä olen aina neulaamiseen käyttänyt. Erilaisia versioita neulakinnastekniikasta on nettitietojen mukaan ainakin satoja.Sanna-mari Tonterin tekemä www.neulakintaat.fi sivusto kertoo tekniikasta tosi laajasti ja monipuolisesti, sieltä myös selvisi, että tuo minun käyttämä neulaamistapa on nimeltään "vejäjäksi 2+2+2". Mummo olikin kotoisin Raja-Karjalasta Salmin pitäjästä, mikä selittänee hänen käyttänää neulaamistekniikkaa.

Tee ensi kolme aloitusrengasta kahden sormen ympäri ja aseta kuvan mukaan.

Aloitusrenkaat

Pujota neula kahden langan ali, kahden langan yli ja kahden langan ali ja vedä läpi neula ja lanka = puolikas neulaus.

Ensimmäinen pujotus, puolikas


Pujota neula takaisin kahden langan yli, kahden langan ali ja kahden langan yli ja vedä läpi neula ja lanka = ensimmäinen neulaus valmis.

Ensimmäisen pujotuksen toinen puolikas

Tee toinen neulaus samalla tavalla kahdessa osassa pitäen aloituksen langat oikeassa järjestyksessä vasemman käden sormien välissä. Hallitse vasemman käden sormilla lankojen pysyminen oikeassa järjestyksessä. Kiristä lanka aina niin, että uusi lenkki jää edellisen lenkin perään.
 

Toimen pujotus, puolikas

Toisen pujotuksen toinen puolikas

Kahden osissa ja tasossa tehdyn pujotuksen jälkeen aloituksen rakenne on jo sellainen, että työ pysyy koossa ja hallinnassa - ainakin muutaman yrityksen jälkeen. Kolmannesta silmukasta alkaen tee pujotus kerralla kääntäen paluumatkalla työtä vasemman käden peukalon ja etusormen avulla. Ja vasta kokonaisen pujotuksen jälkeen vedä neula ja lanka työn läpi. Käytä kiristyksen säätämisessä peukaloa apuna.

 3. puolikas pujotettu, vuorossa kääntäminen peukalon ja etusormen ohjaamina

Kokonainen pujotus 2+2+2 ja takaisin 2+2+2 ennen läpivetämistä



Peukalon avulla tasainen kiristys aina pujotuksen jälkeen syntyvään lenkkiin

Kun lanka loppuu, avataan vanhan ja uuden langan säikeet noin 5 cm:n matkalta. Säikeet kierretään pareittain yhteen ja lopuksi koko liitosta pyöritetään yhteen.


Langan jatkaminen, säikeet auki

Laugan jatkaminen, säikeet yhteen

Yksi pujotus uudella langalla tehtynä

kaksi pujotusta uudella langalla tehtynä

Ja niin neulaaminen jatkuu eteenpäin uudella langalla. Nauhaa tehdään tarvittavan mitan mukaan. Rannekkeet tein ranteesta ylöspäin. Kun pituus on käteen sopiva, liitetään työ renkaaksi. Nauhan aloituspäästä otetaan 2 reunalankaa neulalle ja vasta sen jälkeen pujotetaan 2+2+2 ja takaisin 2+2+2. Seuraavaa pujotusta varten otetaan yksi uusi reunalanka ja jälkimmäinen edellisestä parista. Reunalankoihin kiinnittämisessä edetään siis koko ajan  yhdellä uudella langalla ja yhdellä edellisen parin langalla.


Neulakinnastyö renkaaksi, aloituskohtaan kiinnittämisen suunnittelu

Ensimmäisen kiinnityspujotuksen puolikas

Ensimmäinen kiinntyspujotus kokonaan ennen läpivetämistä.

Kolmas neulaaminen renkaaksi kiinnityksen jälkeen

Ja tästä neulaaminen jatkuu eteenpäin, tavoitteena aina seuraava värin vaihtaminen. Aiemmin, kun olen tehnyt lähinnä yksivärisiä lapasia, inhosin langanjatkoksia. Yksittäistä lankaa saa otettua käyttöön pidemmän pätkän, kun virkkaa siitä löyhiä noin 10 cm:n ketjuslmukoita, joita sitten langan kuluessa päästää yksitellen aukeamaan. Kätevää siis! Mutta tässä työssäni en sitä käyttänyt, koska halusin langan värin vaihtumaan aina noin puolikkaan kerroksen neulaamisen jälkeen.

Toinen väri loppuu
Säikeet auki jatkamista varten
Säikeitten kierittäminen pareittain
Jatkoskohdan kierittäminen yhdeksi langaksi

Ja neulaaminen kolmannella värillä jatkuu...

... jatkuu...

... jatkuu, kunnes...

...lanka taas loppuu...

...ja on aika taas tehdä jatkos.

Taas neulaaminen jatkuu: kiinni reunasta...

...jatkuu: puolikas pujotus...

...jatkuu: pujotus takasin peukalon ja etusormen avulla kääntäen...

Koko ajan samaa toistaen eli taas puolikas...
... ja takaisin ja vasta sitten vetäminen läpi.

Rannekkeen alku päältä...

... ja alta. Vielä on matkaa peukalon kohtaan.

Näin toistaen edetään. Kun rannekkeessa on aika tehdä aukko peukalolle, tehdään neulaamista nauhana kiinnittämättä edelliseen kerrokseen. Nauhan pituus mitataan sopivan mittaiseksisovittamalla käteen. Kun aukko on riittävä, suljetaan se jatkamalla taas neulaamisen kiinnityksellä edellisen kerroksen reunaan. Kun ranneke on valmis, niin lopussa on hyvä vähitellen lenkkejä kiristämällä kaventaa kerroksen leveyttä.Ihan lopussa pitää silloin pujotus tehdä taas kahdessa vaiheessa, koska neulaa ei mahdu kääntämään tiukassa punonnassa. Aloituksesta jätin rakkeeseen tarkoituksessa selkeän portaan, jota vielä viimeistelyn avulla korostin.

Löysin kirjahyllystäni eilen vanhan Tekstiiliopas kirjan. Alkuperäinen painos on vuodelta 1976, mutta minun kirja on uudistettu toinen painos vuodelta 1980. Silti yli kolmekyppinen ;-)

Tässä kirjassa on sivuilla 92-94 kinnasneulalla neulomisesta eli neulaamisesta. Olen oppinut nimittämään tekniikkaan lisäksi myös kinnasnaulaamiseksi / neulakinnastekniikaksi. Tässä blogipäivityksessä käytän tarkoituksella sekaisin näitä kaikkia minulle tuttuja nimityksiä. Myös muita nimi rakkaalla lapsella on olemassa.

Kirjan tekniikka on juuri tämä sama, jota minä neulaamisessa käytän. Tässä vielä piirroskuvat kirjasta kuvattuina, jos auttavat tekniikan hahmottamisessa valokuvien lisäksi.

Neulakinnastekniikka Tekstiiliopas / 1 Lankatyöt Kirjasta (Aho & co, 1980)

Neulakinnastekniikka Tekstiiliopas / 1 Lankatyöt Kirjasta (Aho & co, 1980)

Ja sitten nää mun ekat valmiit rannekkeet. Kyllä on mieluiset: napakat, lämpimät, värikkäät. Ihan oman näköiset ja varmasti käytössä kuluvat. Tykkään :-)



















No, kädet ristissä en pitkään malttanut olemaan, koska kuten tarkkasilmäinen huomaa, tekniikkakuvat ovat erivärisestä työstä kuin nämä valmiit rannekkeet. Toiset rannekkeet ovat siis jo hyvän matkaa työnalla. Hidastako? No ei, Löyhärakenteisen tekniikan yksi kerros on käyttämälläni Friditdsgarn -langalla noin 3 cm leveä. Yhden rannekkeen saa hyvin tehtyä illassa telkkarin katselun lomassa.

Olen ihan koukussa - siis kinnasneulassa ;-)


Valmiit neulakinnasrannekkeet ala´ Pirjo
















8 kommenttia:

  1. Kiitos upeasta ohjeistuksesta. Saatanpa joskus pyytää sinulta ihan kädestä piäen opastusta.

    Kerrassaan ihanat rannekkeet olet tehnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :-) Varmasti onnistuu myös kädestä ohjaaminen tarvittaessa.

      Poista
  2. Kiitos perusteellisesta ohjeesta! Saatan hyvinkin uskaltautua kokeilemaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeile ihmeessä ja anna palautetta, jos on tarvetta tarkentaa ohjeita. Videoiden avulla olis helpompi tekniikan otteita tuoda esille kuin kuvaamalla. Neljä kättä olis ohjeiden tekijälle välttämätöntä ;-)

      Poista
  3. Ai kun näyttää vaikealta! olisko tässä laji, jota en edes kokeile.... :) (katotaan, niin parin kk:n päästä olen äitin opissa)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kannata mitään luovuttaa kokeilematta :-)

      Poista
  4. ensinnäkin on kiva olla tässä yrittämässä oppia . Vaikealta se ainakin katsomalla äkkiseltään vaikuttaa , erittäin hyvin on neuvottu ,kuvatkin laitettu . Alku- v uodesta aion yrittää . Toivon onnistuvani . Mielenkiintoista .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaima! Stemppiä harjoitteluun. Valokuvin on vähän vaikea ohjata tekniikan tekoa. Video olisi parempi, mutta niitä en vielä ole uskaltautunut tekemään.

      Poista