Vuosikertamekko

Virkattuja aurinkoja ja kiviä, neulottuja laskoksia!

Vuodenvaihteen jälkeen havahduin ihmettelemään lankavarastojen määrää. Aika paljon kertynyt taas pahanpäivänvaraa, mutta päivät ovat olleet pääsääntöisesti hyviä. Toimenpiteisiin oli ryhdyttävä rivakasti.

Aloitin muhkealla kauluksella. Paksua lankaa yhdistämällä pari säiettä eriväristä Pirtin Kehräämön villalankaa, pari säiettä eriväristä pellavalankoja, yksi säie silkkivillaa, yksi säie alpakkalankaa. Siis  6 eri lankaa yhdessä. Muhkeita pylväitä.

 

Mitä kauluksesta eteenpäin? Virkattuja ruutuja, koska malli oli hakusessa. Palojen virkkaaminen antaa aina aikaa suunnitella ja ideoida. Ja niitähän virkatessa syntyy. Usein enemmän kuin ehtii toteuttaa. Ja päivittäin muuttuvia.

Ruutuja virkkasin pinon innostavassa #taskuneuloosi -tapahtumassa Neulekahvila Lentävässä Lapasessa. Tosin kaikista meni viimeinen kerros purkuun, kun idea eteni ja alkuperäiset neliöt tuntuivat turhan raskailta.

Neliöiden sisällä on ympyrät. Ruskeat kiviä, kahta sävyä. Keltaiset aurinkoja, vähän eri mallilla kuin kivet. Mallit syntyivät kokeilemalla, mutta varmaan samoja on tehnyt joku muukin. Pylväitä ja ketjusilmukoita vähän eri tavoin ryhmitellen.

Keltainen liittyi ruskeiden ja pinkkien joukkoon työn edetessä. Vaate kaipasi jotain särmää ja tehosteväriä. Ei se muuten voisi päätyä minun päälle.

Ajattelin, että paita / mekko / tunika, mikä paloista tulisikin valmistuisi ehkä ensi talveksi. Mutta sitten se lähti lapasesta ja eteni vauhdikkaasti. Varmaankin keltainen energiaväri sai sen aikaiseksi.

Ruuduista sommiteltu ja koottu yläosa tuntui raskaalta. Alkoi väliin jo harmittaakin koko haarniska. Mutta kastelu ja kevyt höyrytys pehmitti lankojen kireyksiä ja jännitteitä kummasti. Neliöistä tuli pehmeämpiä. Ruudut liitin yhteen kiinteillä silmukoilla virkaten, kaksinkertaisella silkkivillalangalla.

Keltaista reunoihin ja helman kanssa aivojen rasitusta. Virkkaanko pylväitä ja mihin suuntaan. Sitten lamppu syttyi. Neulon helma. Siitä tulee keveämpi. Mutta millä värillä? Mikään mukana ollut väri ei yksistään olisi riittänyt. Laitoin siis kaikkia. Pääosin kapeina kahden kerroksen raitoina ja lisäksi keltaista lyhennetyin ja pidennetyin kerroksin, niin sain levenemään helmaa kohti.

 

Helma alkaa lantiolta. Vähän kuin 1920-luvun henkeä. Charleston tyyliä villalangoista. Aika suomalaista. Keltaiset laskokset ovat aina ruutujen rajakohdissa. Kapeissa raidoista systemaattisesti mukana myös pellavaa.

Helma kiinni ommellen. Alareunaan kerros keltaisella rapuvirkaten. Siis takaperin ja tarkoituksella aika tiuhaan, että korostaa helman lainehdintaa.

Muutaman päivän on mekko ollut töissä päällä. Keltaisen paidan ja keltaisten legginssien kanssa. Eikä ole liian kuuma, vaikka vähän pelkäsin, kun pakkaset jo hellittivät ja kevätaurinko alkuviikosta paisteli ja loppuviikon on ollut vesisadetta.

Hyvin heiluu helma pyöriessä. Oman luottokuvaajan edessä innostuin heiluttelemaan helmaa ja itseäni siitä sivussa. Voi hyvä tavaton, koskahan kasvan aikuiseksi.

Lempparimekko, kuten jokainen vuosikertamekko vuorollaan. Ei kävele vastaan. Langanpäitä oli tolkuttomasti pääteltäväksi. Maljakollinen. Mutta sekin päättely on jo mennyttä helmikuuta.

Niin se kaulus. Se, josta mekon suunnittelu ja tekeminen lähti käyntiin. Se teki tehtävänsä ja sai ideat liikkeelle. Neliöiden edetessä pinkkilila villalanka meinasi loppua kesken. Oli pakko purkaa kaulus pois. Lisäksi olin sen todennut jo siinä vaiheessa liian paksuksi näin lämminveriselle ihmiselle. Siitä jäi nyt kerä monisäikeistä lankaa. Ehkä sen vielä jaan takaisin eri langoiksi. Saa nähdä.

Mekkoon meni mukavasti lankaa, mutta kaikkia lankoja myös jäi tuleviin töihin. Siemenkerät mahdollisten pahojen päivien varalle. Tai ihan hyviin päiviin. Ehkäpä jopa erinomaisiin. Uudella energiavärillä. Vaikka vihreällä!