Yhtä varmasti kuin kevät...

 

...tulee joka vuosi pajupallon uusi kerros

Teini-ikään varttunut elävä pajupalloni on jo minua kaulaan asti. 

 

Kasvu tapahtuu vuosittaisissa sykäyksissä, 

kun edellisen vuoden kasvu punotaan uudeksi pinnaksi pallon päälle.

Talven pajupallo saa viettää tukka pystyssä rehottaen.

 Ennen kasvukauden alkua on aika laittaa tukka nutturalle.

Vieressä kasvava kaveri, belgialainen ristikkopuu, sai edellisen vuonna pään vuosikasvuista.

Nyt tukka leikattiin pois, 

punottuna pää olisi kasvanut kohtuuttoman isoksi hoikan varren kantaa.

Pajupallon punominen on näppi- ja taivutusvoimaa sekä sitkeyttä vaativaa hommaa.

Ainakin punojalle, mutta kyllä pallokin antaa ihan hyvän vastuksen.

Pisimmät vuosikasvut ovat 4 - 5 metrisiä.

Punominen on kaaospunontaa eli mahdollisimman epätäsmällisen täsmallistä.

Homma pitää tehdä ennen uusien silmujen paisumista.

Tänä keväänä olin pitkästä aikaa hyvissä ajoin punomassa.

Kiitos lämpimän ja aikaisen kevään.

 

Jaksan tuijottaa punottua pintaa vaikka kuinka kauan. 

 Lähenpää ja kauempaa ja eri suunnista. Siinä on jotain kovin meditatiivista.

Nyt voi odotella uuden kasvukauden alkua.

Paras vaihe on se, 

kun pallon pinta peittyy uusilla hiirenkorvilla vihreäksi ja pehmeäksi palloksi.

Nyt odotellaan sitä vihreän pehmopallon aikaa. 

Ehtiiköhän äitienpäiväksi?

ps. blogissani on joka keväältä pajupallopostauksia