Punon - siis väännän ja taivutan

Hyvänmielen pajuilua

Kevät on punonnan aikaa. Tarkenee istua terassilla ja pajut ovat punontaan parhaimmillaan. 

 

Pari päivää ennen punomista kun kerää pajut, sitkistyvät sopivasti punontaan. 

Ja punottua pintaa jaksaa tuijottaa ja tutkia vaikka kuinka kauan. Meditaatiota!

Suoraan puskista leikkaamisen jälkeen ei siis kannata aloittaa punomista.

Pajusydän on nykyisin yksi suosikeistani. 

Joko pullavadiksi, ovikranssiksi tai koristeeksi.

Myös kolmiovati on punomisessa kestosuosikkejani.

Molemmissa sopivasti haastetta ja jokaisesta tuotteesta tulee oma persoonansa. 

Syntyy parissa tunnissa ja sitten valmis tuliaiseksi tai omaan käyttöön.

Tuoreena punotut tuiotteet kannattaa ensin kuivattaa hitaasti pihalla katoksen alla. 

Eivät sitten kutistu paljon ja myös värit säilyvät paremmin.

Kuivuessa nesteet haihtuvat pajusta, 

joten kuiva pajutyö painaa paljon vähemmän kuin juuri tuoreesta pajusta punottu.

Käytä, käytä... ja kun kyllästyt heitä takkaan tai kompostiin.

Kestävää kehitystä parhaimmillaan.

Jokainen sydän on persoona. Mahdotonta punoa kahta samanlaista.

Näma kaikki lensivät jo uusiin koteihin, itselle ei jäänyt nyt yhtään uutta.

Seuraavakin päivitys on pajunpunonnasta, väliin eläviä pajutöitä.

Nämä viimeiset kuvat vinkaavatkin jo vähän, mitä on luvassa seuraavaksi!

 

 Aurinkoisia kevätpäiviä!