Väriterapiaa
Loppukesä toi väripadat puutarhaani.
Tai oikeesti toin ne ihan itse autolla Lammilta.
Luonnonvärjäysguruni Terhikki luopui kasvivärjäysmökistä.
Padat ja tulipesät meni osin kiertoon.
Ostin kaksi itselleni ja rakensin sepelialustalle värjäämön.
Omassa pihassa värjäämistä voi tehdä ihan omalla syklillä.
Kasvit pataan ja vettä päälle joku päivä.
Tulet pesään toisena.
Värjäystä omaan tahtiin ja pihakaivosta vettä ilman vesimittarin tikitystä.
Jälkivärit viikon päästä, kun taas palkkatöiltä ehti.
Värejä verihelttaseitikeistä,
Kultapiiskuista, samettikukista ja sipulinlehdistä
Hups, langat virkkuuntuneet padassa?
Langat pääosin Pirtin kehräämöltä kesällä ostettuja.
Valkoista ja harmaata,
Kerrattua ja kertaamatonta.
Nyt on padat kansien alla talvilevolla.
Ulkoilutin ja inventoin myös aikaisemmin värjättyjä lankoja.
Järjestelin värien mukaan jonoon.
Ei varmaankaan tule värjäystarvetta ennen ensi kesää.
Lankoja on (ehkä) riittämiin vielä tältä ja parilta edelliseltä kesältä.
Tosi eihän niitä koskaan voi olla liikaa!
Eiköhän tällä väriterapianmäärällä selviä talven ja kaamoksen yli.
Huomasin lankalaaduista, että ensi kesänä pitää keskittyä sukkalankojen värjäämiseen.
Kääriydytään viltteihin, villasukkiin ja takkatulen ääreen!
Aikaisemmat kasvivärjäyspostaukseni ovat tässä:
Värien voimaannuttamana kohti marraskuuta!
