tiistai 27. elokuuta 2013

Keijunmekkona syksyyn

 Neulottu pitsitunika

Joskus loppu on tosi hyvin, vaikka alkuperäinen suunnitelma ei toteudu ollenkaan. Tämä tarina on sellainen. Mutkien kautta onnellinen loppu. Käyttökelpoinen vaate, vaikka ei yhtään se, mikä piti tehdä. Keijunmekko-tunika päällä syksyyn.

Piti toteuttaa pitkäaikainen unelma vuonna -66 julkaistusta kirjasta Kauneimmat käsityöt. Kolmeosainen käsityökirjasarja kirjasarjojen kulta-ajalta. Äiti on minulle joskus 70-luvulla ostanut ja onneksi on kulkenut mukana vuodesta toiseen.


Piti siis tehdä 60-luvun henkeä uhkuva neulemekko. Lankamaailmaan Tampereelle tehtiin tyttären kanssa varta vasten langanhankintaretkikin. Ostin vääränlaista lankaa. Mallitilkkua viininpunaisesta ja pinkistä puuvillalangasta neuloessani sen heti totesin. Väärä materiaali ja väärät värit. Että pitikin mennä harhaan. Tää mallihan pitää tehdä ohuesta karstavillalangasta ja murretuista väreistä. Kyllä teen vielä, en yleensä luovuta.

Kun ei onnistunut 60-luvulle siirtyminen tällä kertaa, palasin vuoteen 2013. Modan numerossa 1/2013 oli pitsipuseron malli, joka linjoillaan houkutti. Jäi mieleen heti, kun lehti tuli. Hankkimani lanka oli Primavera puuvillalankaa, halvalla sai ainakin silloin Lankamaailmasta. Malli olisi varmaan aivan ihana myös silkkipellavasta, kuten lehdessä.


Kumma, että malli koukutti, vaikka yleensä en pitsineuleista piittaa. Jotenkin mittasuhteet niin kohdallaan - niukat hihat, pitkät liehukkeet, kraaffisen raidan ja kasviaiheisen pitsineuleen yhdistelmä. Tosin matkanvarrella mietin taas kerran sitä, miksi niin usein neulemallilehtien valokuvat ovat sellaisia, että kokonaisuus ei katsojalle hahmotu? Nytkin luulin ensin tekeväni edestä auki olevaa jakkua. Jostain olin sen vaan päähäni saanut, kun eihän lehdessä missään näy tunikasta muuta kuin tuo sivukuva.


Lisäksi lehdille mallineuleita neulonut ystäväni on kertonut uskomattomia tarinoita siitä, kuinka mallineuleet tehdään usein niin, että leveys on pienimmän koon mukaan ja pituudet isoimman koon mukaiset. Saadaanhan silleen tietty mallivartaloille sopivat ja kauniit neuleet. Pitkät ja kapeat. Mutta ei ihme, että sama neule ohjeen mukaan tehtynä ei aina tavallisen tädin päällä näytäkään yhtä hyvältä. Huijausta, sanon minä.


Toukokuussa aloitin neulomisen. Ukkolaukkojen kukkimisen aikaan. Huomaa kimalaisen lento kukkaan ka perillepääsy :-).


Normaali levyinen takakappale sujui suht sukkelaan. Ohjeen mukaan se päättyi kädentielle, koska takakappaleen yläosa tuli puikittain neulotuista hihoista. Jätin kuitenkin silmukat puikolle, onneksi. Sillä myöhemmin päätin takana tehdä toisin kuin ohjeessa.


Neuleessa on takakappale ja etukappale samaa pitsikuviota. Lehti- / kasviaiheeksi sen hahmotan. Köynnösmäinen. Usein pitsineuleet ovat sellaisia, että kun mallikerran tekee pariin kertaan, ohje iskostuu päähän. Tässä ei käynyt ihan niin. Aina tauon jälkeen sai kaivaa ohjeen esiin. Vaikka mallissa on vain kolme erilaista pitsineulekerrosta ja välissä nurjat kerrokset. Ei sellaista perus-pitsineuleen etenemistä, vaan vaihtelevia kavennuksia ja langankierron paikkoja.


Etukappaleen neulominen olikin sitten ihan toista maata. Alareunan leveys oli ainakin 3 kertaa takakappale, lähes 350 silmukkaa. Siitä kun tuli puseroon nuo sivuliehukkeet. Yksi kerros kesti ikuisuuden.


Ja virheen onnistuinkin tekemään etukappaleen toisessa yläreunassa pääntien alkamisen jälkeen. Huomasin virheen 20 sentin neulomisen jälkeen. Kirosin puolituntia ja purin pois. Kyllä se vaan niin selvästi tuosta näkyi, eikö?

Neule kulki mukana monissa kevään ja kesän reissuissa.

Kuva Seijan blogista, Hetkiä Heimolassa.
8.6. Knit in Public -päivänä Turengin Asemalla kolmen muun innokkaan neulojan kanssa. Lisää tästä Seijan blogissa Hetkiä Heimolassa.


Kahviloissa.


Kallioilla.


 Losseilla.


 Turun saaristossa.

Autolautoilla.

Kotipihalla keijunmekkojen katveessa.


Etukappaleen valmistuttua hihat tuntuivat "kakkupaloilta". Pitsineuleen mallikerta vain kaksi kerrosta ja niistäkin toinen pelkkää nurjaa. Silti hihoja tehdessä tuli monta pitkää katkosta. Ne tuntuivat liian löysiltä ja pitkiltä ohjeessa verrattuna kuvaan. Vähän niitä sitten lyhensinkin.


Niin enkä tehnyt ohjeen mukaan hihoja hihansuusta toiseen yhtenä kappaleena. Epäilin hihansuiden ulkonäön erilaisuutta, jos toinen olisi ollut aloitusreuna ja toinen loppureuna. Tein siis molemmat hihat hihansuista edeten.


Ja samalla päätin, että takakappaletta jatkan niin, että köynnöspitsi jatkuu pääntielle asti. Minusta onnistunut. valinta. Keijunmekotkin ovat kasvaneet pituutta pitkin kesää. Niin myös köynnös tunikassani.

Puseron kokoaminen ei ollut ihan herkkua. Muutama lasi punaviiniä tarvittiin vauhdittamaan toimeen tarttumista.


Kovasti piti laskea yhdistettäviä silmukoita ja neuleiden reunoja, että sai palat tasaisesti yhteen. Tein siis silmukoiden kaikki neuleiden päätösreunat. Mielestäni saa kauniimmin kuin, jos päättelisi ensin kappaleen, kuten ohjeessa tehdään.


Pääntien neuloin kutakuinkin ohjeen mukaan. Tosin silmukoita poimin etureunoista aikapaljon vähemmän kuin ohjeessa neuvottiin. Halusin, että pääntie asettuu suht napakaksi, eikä ole ylisuuri ja liian avonainen.


Vihdoin loputkin langanpäät pääteltyinä. Mars kuvaukseen. Valmis keijunmekko-tunika painaa 500 grammaa ja käytössä oli KnitPron 2,75 kokoinen pyöröpuikko.

Ohjeita kuvaajalle. Ota sitten vain hyviä kuvia!


Kuvista huomaan, että pukiessa pitää katsoa, että hihat tulee suoraan. Nyt toinen on ollut kuvauksissa vähän kierteellä. Pitsineuleen pystyraidat ovat niin selkeät, että pitää olla suorana.


Ja ryhti pitää olla hyvänä, ettei näytä ison mahan suojalta :)

Tyttären tekemät korvakorut sopii tunikan väriin täydellisesti.


Ihanan kuulaita elokuun lopun aurinkopäiviä ollut ja edelleen tulossa säätiedotusten mukaan. Tunika valmistui siis ihan hyvissä ajoin, jopa etuajassa.



Säät ovat vielä sellaiset, että minä kuljen ilman hihoja. Ainakin pitkät hihat ahdistaa, liian kuumaa huumaa.

Vähän on narsistinen olo, kun näin paljon kuvia itsestä.


Kuitenkin ihan mahdotonta kuvata tällaista puseroa tasona tai henkarissa niin, että siitä saisi tolkullisen kuvan.

Mä niin rakastan tuota puseron voimakasta väriä. Ihanaa viininpunaisen hehkua kilpaa keijunmekkojen kanssa :)

Sunnuntaina aukeaa kässäpussinäyttely. Korvaamaton on ollut kässäpussini tänäkin kesänä. Samoin kuin jo yli 45 vuotta. Välillä kantanut kesä menoissa mukana pitsitunikaa, välillä erilaisia virkkuita jne. Ei kuitenkaan pajujuttuja :-)


28 kommenttia:

  1. Siis kerrassaan ihana! Koitin Ravelrystä etsiä, mutta en löytänyt neulottuna tuota neuletta. Olisi kiva nähdä tosiaan muitakin kuvia kuin se lehden sivukuva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, no tässä on Seija sulle ja muille mallista kiinnostuneille aika monta kuvaa lisää :) Luulen kyllä, että lehdistä jää monia mielenkiintoisi malleja vähälle toteutukselle johtuen valokuviin valituista väliin tosi oudoista kuvakulmista.

      Poista
  2. Voi kuinka ihana!! Ja lystikkäitä kuvia!
    Samaa mieltä lehden kuvien tasosta. Onneksi melkeen aina voi raverlysta (tai blogista) kurkkia miltä vaatekappale näyttää oikean ihmisen päällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos M! Mä usein luen malliohjeita ja samalla mielikuvittelen miten työ etenee ja miltä näyttää. Siis jos kuvat eivät kerro riittävästi. En ole tottunut etsimään verkosta malleista tehtyjä kuvia. Pitääpä skarpata!

      Poista
  3. Kyllä lopputulos on vaivanarvoinen! Minuakin harmittaa ohjeiden huonot kuvat, joissa esim. mallin hiukset peittää oleellisen osan kauluksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Inkeri! Minusta lehdissä pitäisi olla sekä tunnelmakuvia että selkeät edestä-takaa-sivulta kuvat. Teen harvoin ohjeesta, mutta haen kuvista paljon ideoita ja yhdistän ne oman mielen mukaisiksi. Usein pitää lukea ohjetta, että hahmottaa mallin etenemisen.

      Poista
  4. Uskomattoman kaunis ja ihanan värinen!!! Minun kärsivällisyyteni loppuisi alkuunsa- sen vuoksi en noin isoihin projekteihin mielelläni ryhdykkään..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Margsan! Kyllä sinäkin teet tosi hienoja juttuja. Nykyisin minäkin teen mieluummin pienempiä projekteja, nuorempana oli aina muutama pusero ja nuttu meneillään sekä itselle että kavereille.

      Poista
  5. Kaunis. Pidän itsekin Keijunmekosta yli kaiken, varsinkin sen väristä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos pipapoo63! Keijunmekko on aivan mahtava kukka. Nykyisin joka kesän must :-) Ne kukkien ja lehtien värit ja muodot ja herkkyys sekä voima <3

      Poista
  6. Upea ja kuvaus kertoo tekijästään (ainakin minä tulkitsen kärsivällisyyttä, innovatiivisuutta, kykyä ratkaista eteen tulevia ongelmia ja esteettistä silmää)

    Olen kerran jos toisenkin antanut palautetta lehdille heidän kuvistaan. Varsinkin Suuressa Käsityölehdessä on usein kuvattu tumma vaate tummaa taustaa vastaa jolloin paljon jää hahmottamatta. Kuvat ovat toki upeita mutta jos lehti on nimenomaa tekemistä, kaavoja ja niiden rakenteita varten niin soisi selkeän linjan olevan itsestäänselvyys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kovasti Eeko <3 Tunnustan että tunnistan itseäni tuosta tulkinnastasi :-)
      Tuolla jo aiemmin kommentoin, kuinka lehdissä mielestäni pitäisi olla sekä tunnelmakuvat että selkeät edestä-takaa-sivusta kuvat. Moni malli jää varmasti vähille toteutukselle johtuen epämääräisistä kuvakulmista ja tummista tai himmeistä kuvista.

      Poista
  7. Kaunis neule. Hyvä että sinun kuvissasi näkee senkin, millainen se on takaa. Nyt vasta malli alkoi houkuttelemaan minuakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sude! Huomasithan kuitenkin sen, että malli on minulla takaa ylhäältä erilainen kuin lehdessä!

      Poista
  8. Upea tunika sinulla!

    VastaaPoista
  9. Todella kaunis tunika! Olinpa minäkin sivuuttanut tuon ohjeen täydellisesti, vaikka ole jo tovin etsinyt sopivaa mallia ohuelle silkkilangalle. Hienot kuvat, hieno muokkaus ja hieno projekti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Ratkoja! Silkkilanka kuulostaa ihanan ylelliseltä !

      Poista
  10. Aika erikoinen, mutta niin kaunis. Väri just minun makuuni. Voisin ajatella tekeväni itselleni. Hienoja nuo sun poseerauskuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirena! Saa nähdä, miten tunika liehukkeineen toimii takin alla. Saattaa vähän pullotella :-)

      Poista
  11. Väri ja malli aivan ihanat sekä upea toteutus :)

    VastaaPoista
  12. Kaunis lopputulos! Sen matka oli kyllä haasteita täynnä, mutta kannatti. Minullakin roikkuu amppelissa pihakoivussa keijunmekko. Kiitos äidilleni, joka on nyt parina vuonna minulle sen kasvattanut. Ihailen aina kukan värejä. Tosi kiva, jos viitsisit ilmoittaa tässä blogissakin T:n Aseman syksyn tapahtumista. Kiitän etukäteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Onneli ja hyvä, että kyselit Aseman illoista! Sovittiin Aseman frouvan kanssa, että ens viikolla viimeistään löydään lukkoon syksyn iltojen ajankohdat. Ilmoittelen sitten heti, kun on tiedossa. Keijunmekkoon kun kerran ihastuu, niitä haluaa aina lisää <3

      Poista
  13. Onpa hieno! Värikin oikein hehkuu.

    VastaaPoista