Hentoa keveyttä, syksyn sävyjä

Villiviini -huivi neuloen

Elokuussa värjättiin lankoja kasveilla kolmen kaverin kanssa. Osa värjäämistäni langoista oli Wetterhoffin silkkivillalanka Sivillaa (50 tex x 2). Siis kovin ohutta. Krapilla värjättyyn vyyhteen jäi harmillisesti vaaleita kohtia haltialankojen kohdalle. Niiden näkymistä neuleessa piti päästä kokeilemaan. Kaveriksi otin vyyhden, joka on värjätty saman krappiliemen jälkivärissä (värireseptit).

Piti tehdä pitsihuivi, jopa ohjeen mukaan. Aina oikeeta ja pitsiraitoja vuorotellen.

Mutta aloituksen jälkeen pitsi ei oikein maistunutkaan, siis ulkonäöltään. Alkuperäinen innoittaja oli Heidi Alanderin Nurmilintu -huivi.

Niinpä tein raidan ainaoikeaa tummemmalla krapilla ja perään vaaleammalla.
 

Sitten raidan 1 krs oikein, 1 krs nurin, 2 krs oikein. Näitä toistaen ensin tummalla krappilla ja sitten samaa vaaleammalla.

Raitojen leveydet ovat "se mikä hyvältä tuntui" - mitalla tehtyjä.
 

Sama raitarytmi jatkui edelleen seuraavaksi kahden kerroksen korkuista helmineuletta eli 1 o, 1 n kaksi kerrosta niin, että oikeat ja nurjat samalla kohdalla, sitten kaksi kerrosta niin, että asettuvat päin vastaisiin kohtiin. Neljän kerroksen mallineuletta siis toistaen ja taas raidat molemmilla väreillä.

Neljäs mallikerta on ruutuneuletta, 2 s oikein, 2 s nurin. Ruudun korkeus kolme kerrosta ja seuraavat ruudun päinvastoin. Korinpohjaa siis kuuden kerroksen mallikerralla. Taas molemmilla väreillä raidat.

Ja sitten koko repertuaari uusiksi.

Loppuun tummemmalla värillä raita aina oikeaa.

Alkuperäiseen innoittajaan eli Nurmilintu -malliin viehätyin muodon vuoksi. Vinoon asettuva kapea kolmio syntyy siitä, että huivi aloitetaan toisesta kapeasta päästä muutamalla silmukalla. 

Sen jälkeen toisessa reunassa lisätään yksi silmukka joka kerroksella yhden reunasilmukan päässä. Ja vastaavasti toisesta reunasta kavennetaan yksi silmukka joka toisella kerroksella eli aina siihen reunaan tultaessa kerroksen lopussa yhden silmukan päässä reunasta.

Näin huivi levenee vähitellen (kun toiseen reunaan lisäys joka kerros ja toisesta pois vain joka toinen kerros) ja saa hauskan muodon.

 Hento ja kevyt kuin kuiskaus.

Värit kuin tiiliseinän villiviinissä.

Ruskan riemua, syksyn hehkua.
 

Verkossa käsityöryhmissä yms. minua jaksaa aina vaan kummastuttaa huivien, sukkien, lapasten nimet. Alkuun (3 vuotta sitten) olin ihan Liisa ihmemaassa, että mistä nämä ihmiset voi tietää ja muistaa noita nimiä ja että miten usein käy, että esim. kaksi huivia saa saman nimen. Vai onko jossain joku salainen tiedosto, josta nimet varataan / otetaan / merkitään käytetyt. Ja mikä enkuksi ja mikä suomeksi... Uskomatonta! 

Olen huono tekemään mallista, kun ideat lähtee aina lentämään. Siksi kiitänkin kaikista ihanista idealähteistä, kuten tämänkin huivin innoittajasta.

Tämä huivi meinasi nimeksi Kuulas lokakuu -huivi. Ensin meinasin kylläkin nimetä Mallitilkku -huiviksi, kun vähän niinkuin kokeilin peräjälkeen eri neuleita ja kahdella värillä.
 

Kuvausten myötä tästä tuli Villiviini -huivi. Ei haittaa vaikka olisi montakin kaimaa!

 Päät kaipasivat jotain. Mietin tupsuja.

Syksyn kunniaksi päädyin lehtiin.

Lehdetkin neuloin samasta langasta mutta kaksinkertaisella langalla. Niistä enemmän edellisessä postauksessa.

Villiviini -huivi kaulassa kohti pimenevää syksyä!

Niin ja se alussa mainittu harmituksen kohde, valkoiset kohdat haltialankojen kohdalla, eivät näy huivissa yhtään haittaavasti. Sopivasti elävä väripinta!