Punontaa ja Aurinko-D:tä

Pajuvati oksanhaaraan

Olihan mahtavat kelit tänä viikonloppuna! Poskissa tuntee, että aurinko on hellinyt niitä ja naamassa näkyy kevään ensimmäiset pisamat. Lisää tällaisia ulkoilukelejä.

Ulkoilusta käy myös pajunpunonta terassilla. Ei kovin liikunnallista, mutta muuten tosi energisoivaa. Pajun taivutus ja taipuminen punojan haluamaan suuntaan on niin palkitsevaa.

Oksanhaarat punonta-aihioina koukuttavat minua aina vaan. Sitä alkaa jo talvella katsella omppupuita sillä silmällä. Siis miten leikata oksia, että niistä saa hyvää materiaalia punonnan pohjaksi.

 Kahta samanlaista punontatyötä ei voi tehdä, vaikka yrittäisikin. Siis oksanhaaraan tehtynä.
 

Ja alussa ei tiedä, mitä tuleman pitää. Visio muuttuu ja kirkastuu punonnan edetessä.

Alkuaihion lisäksi punontaan lisätään työn edetessä loimipajuja tarpeen mukaan. Punos on ihan tavallista yhden loimen yli ja yhden loimen ali menevää yhdellä kudepajulla kerrallaan.

Auringon paistaessa täysin tyynessä säässä punojan vaatekerrokset vähenivät pikkuhiljaa. Punainen väriraita on kanukasta.

Liian viuhkamainen muoto alkoi mietityttämään. Tuumaustauon aikana lämmintä kaakaota punojalle.

Kaakao selkeytti visiota ja vati sai lopullisen muodon ja viimeistelyn.

Punottua pintaa jaksan katsella vaikka kuinka kauan. Ja kun kyllästyy, niin vaikka nuotioon tai kompostiin. Kestävää kehitystä prosessin alusta loppuun.

Yksi syksyllä käsistäni lentänyt lintu on talvehtinut terassilla sateilta suojassa. Pajut ovat kuivuessaan muuttaneet väriä, mutta ihanasti monia eri sävyjä linnussa on edelleen. 

Pajulajien rikkaus on erilaiset värit niin tuoreena kuin kuivuneenakin. Hidas kuivattaminen säilyttää värejä paremmin kuin nopea. Siksi kuivuttelen töitä usein ulkona, vaikka päätyisivätkin sisälle.

Aurinkoenergiaa pää, mieli ja vati täynnä! Näillä kohti arkiviikkoa!