sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Belgialaisia puita hämäläisessä pihassa


Kevään ja kesän taite on elävien punontojen aikaa

Keväällä 2011 lämpimät säät yllättivät minut totaalisesta. Pajupellon loput pajupiistat alkoivat pukkaamaan isoja silmuja ja hiirenkorvia ennen kuin ehdin korjaamaan koko sadon. Siispä päätin silloin jättää osan piiskoista kasvamaan kaksivuotisiksi. Nyt keväällä 2012 minulla onkin ollut jatkuvasti muuttuvat suunnitelmat siitä, minkälaista elävää aitaa, majaa tai muuta kummaa pajuista vääntäisin kasvamaan. 2-3 metsrset pajupiiskat ovat olleet melkein koko toukokuun isossa vesisaavissa juurtumassa. Juurtuessaan pajut ovat pukanneet myös jo paljon lehtiä, koska toukokuun puolivälin jälkeen alkoi lämpimät kesäiset kelit.

Viikko sitten päädyin punomaan belgialaisia puita. Nimi tulee belgialaisesta ristikkoaidasta. Sitä kutsutaan myös vinoruutuaidaksi tai salmiakkikuvioiseksi aidaksi. Hyviä ohjeita pajuaidan tekoon on seuraavissa kirjoissa: Vibe Gro, Elävät pajutyöt (Atena 2004) ja Sine Jakobsen: Ruukkupajut - Elävän pajun punonta (WSOY 2008). Kirjojen ohjeita käyttäessä on hyvä huomioida, että ne eivät ole täysin suomalaiseen ilmastoon sopivia. Esimerkiksi ruukkuun punottu pajutolppa ei välttämättä talvehdi, jos on kova pakkanen ja ruukku pääsee jäätymään umpijäähän. Näin kävi minun ensimmäiselle muutama vuotta sitten punomalleni belgialaiselle puulle. No, nyt se toimii vielä köynnöskukkien tukena kunnes ehkä parin vuoden päästä on lahonnut käyttökelvottomaksi. Kuvassa se on vanhassa padassa odottamassa köynnösten kiipeilyä. Ruusupavut ja tuoksuherneet ovat vielä sisällä esikasvatuksessa.

Kuiva belgialainen puu
Viikko sitten viikonloppu oli ihanan lämpöinen, miltei helteinen. Silloin piti laittaa kasvimaa kuntoon, mutta siementen ja taimien kanssa kykkimistä mieluisampaa oli punoa kasvimaalle portinpylväät. Pylväiksi tuli kaksi 16 pajupiiskasta punottua ristikkopuuta. Kummassakin puussa on 8 Keltasalava -pajun piiskaa ja 8 Halava -pajun piiskaa, kaikki noin 2,5 metriä pitkiä viljeltyjä pajuja. Kahden erivärisen pajun yhdistäminen samaan ristikkopuuhun vuorotellen auttoi punomisessa, koska toisenvärinen laji kiertää pylväässä vastapäivää ja toinen myötäpäivää ja lisäksi jokaisessa risteyskohdassa samanväriset pajut ovat edessä ja vastaavasti toinen väri takana. Seuraavissa kuvissa on belgialaisen ristikkopuun punonnan eteneminen tyvestä latvaan.

16 pajupiiskaa maassa valmiina punontaan


Pajujen istuttamista varten pitää kaivaa riittävän syvä kuoppa, vähintään 20 cm ja noin 20 x 20 cm kokoinen. Kuoppa kastellaan hyvin, pauot laitetaan suunnitelman mukaiseen järjestykseen kuopan kehälle ja paujuen päälle hyvää multaa. Tämän jälkeen pajujen järjestys vielä tarkistetaan - onhan varmasti vuorotellen Keltasalava ja Halava, toiset oikealle ja toiset vasemmalle kallellaan.

Ensimmäinen kerros punottuna
Punomisen edetessä jokainen risteyskohta sidotaan apulangalla. Tähän tarkoitukseen trikoinen matonkude on erinomaista joustavuutensa ja kestävyydensä vuoksi. Punonta etenee kerros kerrokselta. Kahden kerroksen matkalta jokainen risteyskohta pitää sitoa tiukasta, muuten pajut ottavat otteen punojasta eikä toisinpäin. Kolmanteen kerrokseen voi sitten jo käyttää ensimmäisen kerroksen kuteita, koska sieltä punos ei enää pääse purkautumaan.

Kaksi kerrosta punottuna

Kaksi kerrosta punottuna - latvat harallaan
Punonnan alkuvaiheessa piiskojen yläpäät harottavat sinne tänne ja tilanne saattaa vaikuttaa hallitsemattomalta. Kerros kerrokselta pylväs ryhdistyy ja asettuu oikeaan muotoonsa. Alla olevassa kuvassa on sidottuna puun kolme kerrosta, mutta sidontalangat vain kahdessa viimeisessä kerroksessa ovat punonnan hallinnan kannalta riittävät.

Kolme kerrosta punottuna




Punottu puu ja toinen punomaton taustalla

Lopuksi viimeisen kerroksen risteyskohtiin apulankojen tilalle laitetaan pysyvä lukitus joko elävillä ohuilla pajupiiskoilla (ks. kuiva belgialainen puu) tai nippusiteillä. Tällä kertaa käytin ohuita nippusiteitä.


Kokonaan punotut belgialaiset puut




Istutetut pajut vaativat paljon kastelua ja tasaisen kosteuden koko ensimmäisen kesän ajan. On täyttä harhaa väite, että paju kasvaisi hoitamatta ja missä vaan. Etenkin viljellyt pajut vaativat säännöllistä kastelua. Istutetut pajut alkavat kasvaa uusia piiskoja sekä rungosta että päistä. Ristikkopuussa runkoihin kasvavat uudet versot poistetaan ja latvoihin tulevia uusia versoja voi lyhentää oman mielen mukaan.

Portti kasvimaalle
Tähän kasvimaani sisäänkäyntiin toivon vuosien varrella niin pitkiä piiskoja yläpäähän, että saan ne joskus liitettyä yhteen kaariportiksi. Puiden runkojen punotut pajuvarret kasvavat vuosien päästä yhteen, jos juurtuminen onnistuu hyvin ja puut jatkavat eloaan vuodesta toiseen. Siihen mennessä pitää kylvää, kitkeä, kastella, kitkeä, poimia, kylvää jne... aika monen kesän siemenet ja taimet kasvimaalle. Onneksi alue on melko pieni ja tärkeintä ei ole sato vaan prosessi :) Ja tänä viikonloppuana kasvimaalle ei ollut hinkua, kun on satanut vettä ja ollut tosi viileää - siispä päivitin tätä blogia.













2 kommenttia:

  1. Tosi kiva ohje!!
    Minkälaisia näistä tulee isona??

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Pajuvarret kasvaa vuosien päästä yhteen risteyskohdista. Niihin kasvaa silmuista alkuaja, mutta ne poistetaan, jos haluaa pitää rungon selkeänä ristikkona. Latvojen annan kasvaa pituutta, sillä haluan saada niistäö aikanaan kaariportin pienelle kavimaalleni.

    VastaaPoista