Sadetakki vaiko kesähuivi

Keltaista kuitenkin

Keväisellä Madeiran matkalla kuljetin keltaista sadetakkia repussa päivät pitkät.

Sadetakki toimi hyvänä sateettomuus takuuna.

Vain kerran joutui tositoimiin. Vähäksi aikaa kasvipuutarhassa.

Muuten sai olla repussa, paitsi kun piti ottaa keltaisia kuvia harmaalla rannalla.

Onneksi on joustava ja kaikkeen kummaan tottunut kumppani.
 

Kuvia tuli ja ohikulkijat pyörittivät silmiään.

No nyt on kesä Suomessa. Väliin on sadetakki tarpeen, pääosin ei.
 

Kesäaurinkoa houkuttelen esiin aurinkohuivilla. Keltaista ja toki myös vihreää.

Sipulinkuorilla värjättyä keltaista ja pietaryrtillä värjättyä vihreää. Viimekesänä värjättyjä Wetterhoffin silkkivillalankoja.
 

Ihana kevyt materiaali vaikka kesähelteisiin hartioita suojaamaan.

Malli syntyi tehdessä. Niinkuin useimmiten.

Tosin huiviosan rakennetta olen ennenkin käyttänyt, samasta langasta neulotussa Villiviini-huivissa viime syksyltä.

Pitsit on neulottu erikseen ja virkattu kiinni huiviosaan. Pitsissä viehättää nurjattomuus.

Paksummasta langasta neulottuna tällä samalla mallilla saa huivin talveksi / viileälle säille.

 

Huomaan nyt monesta viime aikaisesta postauksesta, että keltainen ja vihreä ovat väreissäni pinnalla.

Värikaudet menee vähän sen mukaan, mistä väristä ja mistä energiamuodosta on puute.

Nyt on selvästi energialataustarvetta talven aherruksen jälkeen.

Lääkkeeksi siis keltaista ja vihreää, sekä aikataulutonta lomaa.

Säästä vielä sen verran, että sehän on asia, johon ei voida vaikuttaa, muuta kuin vaihtamalla paikkakuntaa / maata.

Joten eiköhän mennä sään mukaan ja nautita Suomen kesästä just sellaisena kuin se on!
 

 Mä ainakin nautin aamu-uinnille kävelyn raikkaasta esipesusta :-)

Tähän huiviin on helppo tehdä myös ohje. Olisikohan siihen kiinnostusta?
 

Ps. blogi jää heinäkuuksi (noin) lomalle, mutta Instagramista tuskin maltan olla pois. Instassa voit seurata mua @punospirjo.